Elokuva:

West Coast -rappari Mack 10:n ensimmäinen albumi, yksinkertaisesti Mack 10, julkaistiin vuonna 1995. Varsinaisen pankin räjäytti kuitenkin vuonna 1997 julkaistu Based on a True Story, joka sisälsi muun muassa hitit Backyard Boogie ja Only in California. Sittemmin Mack 10:stä on muodostunut eräänlainen West Coast -rapin perustekijä – melko tunnettu, muttei mikään supertähti (ainakaan maailmanlaajuisesti). Musiikillisesti Mack One O polkee pahasti paikallaan ja nojaa 90-luvun puolenvälin hitteihinsä.

Mack 10 on tullut oman henkilökohtaisen uransa ohella tunnetuksi myös yhtenä Westside Connection -ryhmän jäsenenä, johon kuuluu Mack 10:nin lisäksi megatähti Ice Cube ja c-walk -taituri WC. Ryhmän vuonna 1996 julkaisema uuden ajan klassikkoalbumi Bow Down oli pitkään Westside Connection ainoa kokopitkä levytys. Nyt seitsemän vuoden jälkeen The Gangsta, the Killa and the Dope Dealer -kolmikko on tullut takaisin kuin T-800 konsanaan uudella Terrorist Threats albumillaan, joten arvostelun kohteena oleva DVD on tältäkin osin ajankohtainen. Levy ei tule nostalgisista (termi, jonka käyttö lienee oikeutettua rap-musiikin taipaleen ollen vasta näinkin lyhyt) syistä ikinä saavuttamaan Bow Down veroista mainetta – mutta ei se silti aivan toivotonkaan tapaus ole. Levy pyrki tuomaan markkinoille uudestaan vanhan kunnon murharäpin ja samalla pureutumaan musiikkibisneksen halpamaiseen munattomuuten.

"If I was white and called my momma a bitch, it wouldn't have took me this long to get this rich." – Ice Cube, You Gotta Have Heart

Nyt itse asiaan. Mack 10 julkaisi vuonna 2002 eri artistien yhteistyön tuloksena kokoelma-albumin Ghetto, Gutter & Gangsta. Myöhemmin vuonna 2003 julkaistiin samaa nimeä kantava musiikki-DVD. CD- ja DVD-julkaisulla ei ole periaatteessa samasta nimestä huolimatta mitään yhteistä. Ghetto, Gutter & Gangsta -DVD:llä ei ole mitään keskeistä teemaa, kuten esimerkiksi tietyn kiertueen kuvaus. Se on epämääräinen möhkäle, joka koostuu hyvistä biiseistä ja vastenmielisestä kohelluksesta.

DVD lähtee liikkeelle... eipä oikeastaan mistään. Se etenee tasaista tahtia välkkyen epämääräisiä leikkauksi milloin mistäkin lupaavasta räppäristä, joka kertoo tietenkin mistä on kotoisin, sekä nimensä vielä pariin otteeseen – just in case y'all don't know! Perinteiset backstage-sekoilutkin onnistuvat olemaan äärimmäisen rasittavaa hörötys-uhoamista.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kaiken päättömän kohelluksen keskeltä valopilkuiksi nousevat muutamat klassikkobiisit, joita ei enää valitettavasti pahemmin kuule. Esimerkeiksi voisi nostaa vaikkapa Mc Eihtin Straight Up Menace, Mack 10:n Backyard Boogie tai Bow Down levyn hitit Gangstas Make the World Go Round sekä levyn nimikkokappale. Vierailijoina nähdään jo kertaalleen mainittu MC Eiht ja tietenkin Ice Cube ja WC, sekä kourallinen muita taustavoimia. Ice Cube nostaa esityksen tasoa pelkällä olemuksellaan – mies alkaa pikku hiljaa näyttämään enemmänkin miljonääri-bisnesmieheltä, kuin Los Angelesilaiselta räppäriltä.

Kuin kohtalon ivaa: live-esiintymiset, jotka lähes tulkoon asettavat julkaisulle sen ansaitseman arvon, ovat äänenlaadultaan miltei normaalin sietokyvyn ulkopuolella. Kyse ei ole niinkään DVD:n onnettomasta äänen miksauksesta, vaan alkuperäisen nauhoitustilanteen ja esiintymisen äänentoiston heikosta laadusta. Toki täytemateriaalikin onnistuu paikoitellen olemaan viihdyttävää, mutta kaiken kaikkiaan hyvää lupailevasta julkaisusta jää lähinnä paha maku suuhun.

Kuva:

Kuva on mitä tällaiselta julkaisulta saattaa odottaakin. Se on jokseenkin epätarkka, mutta ei onneksi osottaudu kuin paikoitellen masentavan sumeaksi. Tasokin vaihtelee melko paljon. Pimeän salin yleisö näyttää tietenkin sumeammalta, kuin kirkkaan ulkoilmalavan vastaava ryhmittymä, puhumattakaan pienistä musiikkivideoiden pätkistä. Kokonaisuudessaan kuvanlaatu on tämän tyyppiseksi musiikki-DVD:ksi kestettävää keskitasoa. DVD:n kuvasuhden on 1.33:1, mikä ei liene yllätys.

Ääni:

DVD:n äänenlaatu (2.0 stereo) on vaihtelevaa, mutta pääasiassa surkeaa. Takahuone-mylvimisestä saa tarvittaessa suurinpiirtein selvää, mutta erityisesti Westside Connectionin keikka (joka on huomattava osa levyn antia) on laadultaan miltei kuuntelukelvotonta. Ääni särkee paikoitellen niin paljon, että sanoista on lähes mahdotonta saada selvää – jos ei satu osaamaan niitä ulkoa. Ongelma on niin massiivinen, että se onnistuu kumoamaan lähes kokonaan levyn onnistuneet piirteet. Siedettävällä audiopuolella julkaisu olisi ollut huomattavasti nautinnollisempi.

Lisämateriaali:

Ei mitään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että DVD sisältää paljon materiaalia, jotka luokitellaan usein extroiksi. Tosin liian usein tulee olo, että katsoo hätäisesti koottua extralevyä - eipä crediteistä löydy edes ohjaajaa.

Yhteenveto:

Mielenkiintoinen julkaisu osoittautuikin pikkurahalla kasatuksi kotivideotallenteeksi. Vanhan kunnon karhukoplaa Westside Connectionia on tietysti aina mukavaa nähdä lavalla, mutta DVD:n teknisen laadun ollessa näinkin heikko, ei pisteitä paljon heru. Kovimmille Mack 10 -diggareille levyä voinee suositella – muut suhtautukaa varauksella.