Elokuva

On kulunut muutama vuosi maailman romahduttaneista tapahtumista, jotka ajoivat koko planeetan kaaokseen. Perheensä kuoleman jälkeen yhteiskunnasta irtautunut Max (Tom Hardy) harhailee yhä omien demoniensa jahtaamana maailmanlopun maisemissa, etsien ruokaa ja polttoainetta. Erakon tie vie risteykseen, jonka toisella puolella ihmiskunnan tulevaisuudella on mahdollisuus, pakomatkalla olevan Furiosan (Charlize Theron) muodossa, kun taas vastassa on raivohullun Immortan Joen (Hugh Keays-Byrne) johtamat verenhimoiset puolielävät War Boysit, jotka haluavat varastetun omaisuutensa takaisin. Mutta löytyykö hulluksi tulleesta maailmasta enää kolkkaa, jossa voisi elää rauhassa?

30 vuotta edellisen Mad Maxin (Mad Max: Ukkosmyrsky) jälkeen, George Miller palaa rakkaimman luomuksensa pariin. Mad Max: Fury Road oli kuvausvalmis jo 2003, mutta poikkeukselliset sääolosuhteet Australiassa muuttivat maisemaa niin radikaalisti, että homma lyötiin jäihin. Aikaa kului ja pääosaan itseoikeutetusti kiinnitetty Mel Gibson suuntautui muihin hommiin, joten vuosikymmen ehti jälleen vierähtää, ennen kuin kuninkaallisen kaahauskuvan kimppuun päästiin seuraavan kerran.

Nyt Mad Max: Fury Road on valmis, eikä Miller joukkoineen petä, vaan tekee 2000-luvun hektisimmän, tajuttomimman ja vauhdikkaimman toimintaelokuvan, joka piirtää actionstandardit uudelleen. Millerin omien sanojen mukaan Mad Max: Fury Road on elokuva, jonka japanilaisetkin voivat katsoa ilman tekstitystä, eikä mies kovin väärässä olekaan. Dialogi on karsittu minimiin keskellä yhtä, jatkuvaa takaa-ajoa, jonka seuraamiseen ei välttämättä tarvita muuta lukutaitoa kuin kuvien ymmärtäminen. Usein katastrofien jälkeinen maailma on kuvattu harmaana ja latteana, kuten esimerkiksi John Hillcoatin upeassa elokuvassa Tie (The Road, 2009), mutta Miller lähestyy harmageddoninsa armotonta aattoa eri näkökulmasta.

Silmiä hivelevän kaunis ja värimaailmaltaan rikas elokuva satsaa visuaalisuuteen, ja onkin poikkeuksellisen virkistävää kuvittaa lopun aikoja kaikissa sateenkaaren sävyissä. Monimuotoisissa menopeleissä on romujen estetiikkaa, jokaisen yksityiskohdan ollessa mietitty viimeiseen tappiinsa asti. Muutoinkin Maxin maailma on täysin omanlaisensa, useasti kopioitu, mutta ei koskaan ylitetty. Elokuvaan valmistui yli 3500 storyboardia ja hahmotelmaa jo ennen kuin edes käsikirjoituksen runko oli täysin valmis. Tarinan kaari on toki tuttu jo aiemmista Maxeista: ensin joudutaan pulaan, sitten on valittava puolensa, jonka jälkeen mennään eikä meinata, mutta mitäpä sitä ehjää korjaamaan. Fury Roadissa juoni piirtää ainoastaan kartan, jota kulkea, mutta pääpaino on sillä, miten, millä ja millä vauhdilla matkaa tehdään.

Ennakkovisualisointi kantaa tässä tapauksessa hedelmää, sillä Mad Max: Fury Road on hirmumyrskyn tuhovoimaisuutensa lisäksi myös täydellinen silmäkarkki. Yli 80 prosenttisesti käsityönä tehdyssä elokuvassa moderni CGI on vain tukena, mutta se, mikä ansaitsee suurimman kunnian, on stunttien käsittämättömät temput. Totaalisen itsesuojeluvaistottomat ammattilaiset laittavat kirjaimellisesti elämänsä peliin Fury Roadin turboahdetuissa toimintakohtauksissa. Lisämaininnan ansaitsevat ehdottomasti niin eläkkeeltä puikkoihin palannut loistava pääkuvaaja John Seale, lavastaja Colin Gibson sekä leikkaajat Jason Ballantine ja Margaret Sixel, joiden yhteistyönä kokonaisuus ei komeampi voisi olla. Kaiken kruunaa Junkie XL nimellä paremmin tunnettu multimuusikko Tom Holkenborg, joka lataa scoreraidalle matalalta murisevaa, hektistä tykistystä, jonka taustalla soinnahtelee tutusti myös kahteen ensimmäiseen Maxiin jo legendaariseksi muodostuneen musiikin tehneen Brian Mayn (ei pidä sekoittaa The Queen -yhtyeen kitarajumalaan) Bernard Herrmannille syvään kumartavat staccatot.

Tom Hardy natsaa napakasti Maxiksi, harvojen sanojen, mutta riuskojen otteiden mieheksi, eikä toiminnallisuudessa jää yhtään varjoon Charlize Theronin Furiosakaan. Nicholas Hoult tekee mainion sivuosan Nuxina, vihollisesta kumppaniksi kääntyvänä nuorena hulluna, jonka panos taistelussa tulevaisuudesta on suurempi kuin kukaan aluksi arvaakaan. Hugh Keays-Byrne palaa tuttuun taloon 35 vuotta myöhemmin, sillä sama mies esitti ihka ensimmäisessä Mad Maxissa barbaarisen rikollisjoukon psykoottista johtajaa Toecutteria, jonka edesottamukset jäävät tosin Immortan Joen megalomaanisen mielenvikaisuuden varjoon. Furiosan suojelemina viitenä vaimona nähdään Rosie Huntington, Riley Keough, Abbey Lee, Courtney Eaton ja Zoë Kravitz.

Yhteenveto
Juuri tästä on toimintaelokuvissa kysymys: Verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä ja laadusta tinkimättä tykitetystä rallista, sekopäisestä survivaalista, jossa talla on lattiassa ensimmäisestä ruudusta viimeiseen. Actionleffojen aatelinen.