Elokuva
Vuoden 2008 lama ajaa Jeffreyn (Nikolaj Coster-Waldau) epätoivoiseen tekoon. Mies tappaa yhtiökumppaninsa ja vaimonsa ja nappaa kaksi nuorta tytärtään mukaan pakomatkalle, mutta ajaa kolarin. Kolmikko pelastuu pakkaselta pieneen mökkiin, joka ei kuitenkaan ole aivan niin asumaton, miltä se aluksi näyttää. Viisi vuotta myöhemmin Jeffreyn veljen Lucasin (Nikolaj Coster-Waldau) sinnikäs etsintä tuottaa tulosta, kun mökki ja tytöt löytyvät. Evakossa pahasti eläimellistyneet lapset, Victoria (Megan Charpentier) ja Lilly (Isabelle Nélisse), päätyvät tohtori Dreyfusin (Daniel Kash) tutkimusten jälkeen lopulta Lucasin ja tämän tyttöystävän Annabelin (Jessica Chastain) huostaan, mutta mikä oikein suojeli tyttöjä viiden vuoden ajan keskellä synkkää korpea.

Vuoden 2008 kolmeminuuttisella lyhärillään Mamá isompien elokuvantekijöiden mielenkiinnon herättäneen Andy Muschiettin Mama on perinteiseen kummitusjuttuiluun luottava kauhupätkä, jonka tuotannon takana vaikuttaa alan mestari Guillermo del Toro. Huippuhienolla Pan´s Labyrinthilla (2006) kansainväliseen menestykseen nousseen del Toron käden jälki näkyy tyylitellyissä kuvissa ja taitavasti tuonelan tuoksuisissa tunnelmissa, mutta innosta soikea ensikertalainen ohjaaja, sekä tämän tuottaja/käsikirjoittaja vaimo Barbara, päästävät kivasti kasatun kauhuilun lähtemään lapasesta viimeisen kolmanneksen yliampuvassa efektirallissa.

Teknisesti Mama on hyvän näköistä jälkeä, Antonio Riestran kuvaus aavemaisen liitelevää, Michele Conroyn editointi shokki-iskut napakasti paikoilleen liimaavaa rytmitystä ja del Toron luottomiehen, säveltäjä Fernando Velásquezin musiikki juuri niin hyytävän kaunista kuin tämän tyylin teoksissa kuuluu ollakin. Kylmiä väreitä herätellään pääasiallisesti oikein ottein, mutta jonkun päätäntävaltaisemman tahon olisi pitänyt osata suitsittaa lopputuloksesta vastaavia tekijöitä ainakin aavistuksen enemmän.

Komeasta terroristijahdista Zero Dark Thirty (2012) Oscar-ehdokkaaksikin noussut Jessica Chastain suoriutuu keskelle painajaista joutuvasta roolistaan kiitettävin arvosanoin, vaikkei säikystä toiseen kirkuvan punkrokkarista äidiksi kuin taikaiskusta kasvavan Annabelin kehitys kovinkaan realistiselta tunnukaan. Mainosta norskitrilleristä Headhunters (2011) Hollywoodin listoille päässyt Nikolaj Coster-Waldau ei välttämättä Jeffrey/Lucasin tuplaroolissa vielä lyö läpi, mutta mies hoitaa leiviskänsä silti pokan pettämättä. Pikkutytöt Megan Charpentier ja varsinkin nuorempaa Lillya terhakkaasti tulkitseva Isabelle Nélisse sen sijaan tykittävät sielujensa pohjasta ja heittäytyvät rooleihinsa täysillä.

Yhteenveto
Kivasti katsojan pelkokerrointa manipuloiva kauhupala lopsahtaa lopussa, mutta ennen sitä on kuitenkin ehditty pelkäämään ihan oikeastikin.