Elokuva

Master and Commander on kahden Australiasta ponnistaneen miehen, ohjaaja Peter Weirin ja näyttelijä Russell Crowen, yhteistyön tulos. Weir on hankkinut kannuksensa ohjaamalla tukun mainioita elokuvia, kuten Moskiittorannikko ja Kuolleiden runoilijoiden seura. Nuorempi väki muistanee Weirin kaverina, joka kiritti Jim Carreyn ehkä uransa parhaimpaan roolisuoritukseen ylistetyssä Truman Show:ssa.

Russell Crowe ei suurempia esittelyjä kaipaa. Hän on jo nyt jättänyt jälkensä elokuvahistoriaan (mm. Gladiaattori, Kaunis mieli) yhtä lailla kuin kymmenien Hollywood-kaunottarienkin sydämiin. Karismaattinen Crowe osaa voittaa yleisön puolelleen olemalla samalla hetkellä kova ja maskuliininen sekä pehmeä ja inhimillinen. Master and Commander haali kaikkiaan 10 Oscar-ehdokkuutta, mutta nappasi lopulta vain kaksi pystiä Taru sormusten herrasta -trilogian päätösosan, Kuninkaan paluun, tyhjentäessä Pajazzon. Lopulta elokuva palkittiin vain parhaasta kuvauksesta ja äänileikkauksesta.

1800-luvun alussa Napoleonin sotalaivat kylvivät pelkoa maailman merillä. Englannin pyrkimyksenä oli nujertaa Ranskan meriherruus, joten merta kyntivät vaikuttavin kanuunapatterein varustetut fregatit. Jack Aubreyn (Crowe) kipparoimalle HMS Surpriselle annetaan tehtäväksi eliminoida pahamaineinen, Acheron-niminen ranskalaisfregatti; Ranskan merivoimien ylpeys, jossa oli kaksin verroin miehistöä ja tulivoimaa HMS Surpriseen nähden.

Elokuva muotoutuu kissa ja hiiri -leikiksi, jossa takaa-ajajasta tulee takaa-ajettava - ja päinvastoin. Vihollinen yllättää silloin, kun sitä kaikkein vähiten odottaa. Elokuva lähteekin liikkeelle massiivisen meritaistelun saattelemana. Acheron yllättää HMS Surprisen sumun turvin. Brittilaiva kärsii suuria aineellisia tuhoja, eikä ihmishenkien menetyksiltäkään vältytä. Moni olisi ollut valmis nöyrtymään ylivoimaisen vastustajan edessä, mutta Lucky-Jack ei halua jäädä historian kirjoihin pelkurina. Gallialaiset vaviskoon.

Alun meritaistelu on näyttävyydessään suorastaan mykistävä. Kanuunoiden ammukset puhkoivat laivojen puurakenteita ja iskeytyivät brutaalisti vailla suojaa olevan miehistön päälle. Kohtauksessa tuodaan kaunistelematta esille sodan julmuus ja järjettömyys, mutta useimmista Hollywood-tuotannoista poiketen, väkivallalla ei pyritä mässäilemään tai tekemään siitä itseisarvoa.

Elokuvaa edeltäneistä, tykinpauhuisista trailereista sai hieman väärän käsityksen elokuvan sisällöstä. Peter Weir on ottanut tietoisen riskin keskittymällä toimintakohtausten pakkosyötön sijaan sotalaivan arjen ja miehistön jäsenten välisen dynamiikan kuvaamiseen. Tällaisenaan elokuva tarjoaa paljon enemmän kosketuspintaa kuin mitä ennalta oli odotettavissa.

Kapteeni Aubrey on esimerkki johtajasta, jolle on leimallista joustavuus ja tilanneherkkyys. Hän on kovan kuorensa alla lempeä ja inhimillinen, mutta tilanteen sitä vaatiessa hän on valmis tekemään vaikeitakin päätöksiä yhteisen edun nimissä. Mies kuvataan kapteenina, jonka varaan uskaltaisi jättää oman henkensä, ja joka hukkuisi laivansa mukana, kuten kunniallisen kapteenin kuuluukin.

Laivan lääkäri, tohtori Stephen Maturin (Paul Bettany), on elokuvan toinen keskeinen hahmo muodostaen kapteenille oivan vastaparin. Maturin on sivistynyt luonnontieteilijä, joka on ideologisesti täysin eri linjoilla kapteeninsa kanssa. Tästä huolimatta he ovat ystäviä, joita yhdistää muun muassa yhteinen musiikkiharrastus. Silti - tai ehkä juuri siksi - juuri hän on ainoa, joka uskaltaa kyseenalaistaa kapteenin päätökset.

Weir ei anna kuitenkaan kahden päähenkilön patsastella yksin valokeilassa, vaan heidän rinnalleen on nostettu suurelle yleisölle tuntemattomia, mutta hämmästyttävän lahjakkaita nuoria näyttelijöitä. Näyttelijöiden työskentely on kautta linjan laadukasta ja uskottavaa, mistä lienee ainakin osittain kiittäminen ohjaajaa ja hänen kykyään tuoda eloa henkilöhahmoihin.  

Elokuva on saanut pääosin myönteistä kritiikkiä, mutta myös vastakkaisia näkemyksiä on esitetty etenkin toimintaelokuvien ystävien keskuudessa. Elokuvaa on moitittu muiden muassa tapahtumaköyhyydestä, mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska 2000-luvun elokuvayleisö kyllästyy helposti, jos aisteja ei herätellä jatkuvilla juonenkäänteillä tai pyrotekniikalla.

Weir ei pyri erityisesti alleviivaamaan mitään, vaan kuvaa tapahtumia autenttisuuteen pyrkien, toteavasti. Ilahduttavasti elokuvasta puuttuvat täysin romanssit ja muut katsojia kosiskelevat latteudet. Itse asiassa Master and Commander on poikkeuksellisen maskuliininen elokuva, joka on tehty nykyajan tekniikkaa hyväksikäyttäen, mutta samalla perinteitä kunnioittaen. Se on kunnianosoitus miehille, joille hengissä pysyminen ja velvollisuuksiensa täyttäminen ovat keskeisiä - jopa ainoita - asioita elämässä. Se kertoo miesten välisestä ystävyydestä ja vastuun ottamisesta paitsi itsestään, myös muista ihmisistä. Kapteeni Jack Aubrey on mies, jollaisena kuka tahansa meistä näkisi mielellään itsensä. 

Kuva

Elokuvan anamorfinen laajakuva (2.40:1) on varsin komeaa katseltavaa. Omalla laitteistoillani katsottuna kuva on käytännössä virheetön, mutta laadukkaalla videotykillä elokuvan katsoneet DVD-harrastajat ovat raportoineet merkittävistä puutteista kuvanlaadussa.

Kuulemani mukaan ongelmia ilmenee etenkin värisävyjen toistossa; oireiksi on mainittu ainakin juovat sekä ajoittainen välkkyminen pilvitaivaalla tai sumun keskellä. Kun näitä virheitä yritetään jälkikäteen digitaalisesti korjata, mennään tavallaan ojasta allikkoon. Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvatut, valoisat kohtaukset toimivat toki moitteettomasti. Kuva lienee kuitenkin niin hyvä kuin nykyisellä DVD-tekniikalla on mahdollista. Todennäköisesti valtaosaa katsojista edellä mainitut ongelmat eivät haittaa lainkaan.

Visuaalisesti elokuva on, kuten kuvauksesta Oscarin napanneelta elokuvalta saattaa odottaakin, äärimmäisen kaunis; peilityynestä myrskyn myötä raivoavaksi aallokoksi muuttuva meri tekee paatuneimpaankin maakrapuun suuren vaikutuksen. Kuvauksesta vastaa Russell Boyd.

Ääni

Siinä missä kuvanlaatua ei ole täyttänyt kaikkein vaativimpien harrastajien odotuksia, ei ääniraidoissa pitäisi olla moitteen sijaa. Tarjolla on sekä DTS- että Dolby Digital 5.1 -raita. Riippumatta siitä, kumpaan ääniraitaan päättää turvautua, on miksausjälki ammattimaista ja taidokasta.

Meritaistelujen aikana otetaan mittaa subwoorerista ja naapurien sietokyvystä. Kanuunoiden murahdukset kouraisevat luonnollisesti vatsan pohjasta. Läpi laivan rungon iskeytyvät ammukset pirstovat puurakenteita niin, että katsoja alkaa vaistomaisesti väistelemään, jos ei nyt tykinkuulia, niin ainakin kuvitteellisia laudanpätkiä. Miehistön vaikerointi ja tuskaiset huudot nostavat ihokarvat pystyyn. DTS-raita oli mielestäni hivenen DD 5.1 -raitaa dynaamisempi ja tarkempi, mutta mitään radikaaleja eroja näiden kahden välillä ei ole.

Ehkä vaikuttavinta elokuvan äänimaisemassa ovat autenttisilta kuulostavat laivan rungon narinat puhumattakaan laineiden liplatuksesta tai tuulen ujelluksesta. Takakanavia hyödynnetään aktiivisesti, mikä lisää läsnäolon tuntua.

Lisämateriaali

Tämän Special Edition -julkaisun toinen levy on pyhitetty yksinomaan lisämateriaalille. Levyltä 1 löytyy itse elokuvan lisäksi vain I, Robot -elokuvan (liian) lyhyt ennakko.

Toinen levy on ahdettu täyteen mielenkiintoista lisämateriaalia, joista ylivoimaisesti antoisin on The Hundred Years -niminen Making Of -dokumentti. Dokumentissa pääsevät ääneen oikeastaan kaikki elokuvan tekoon merkittävästi vaikuttaneet tahot aina ohjaajasta erikoistehostevelhoihin.

In The Wake of O'Brian on elokuvan ohjaajan, Peter Weirin, monologi siitä, kuinka hän paneutui Patrick O'Brianin kirjaan muokatakseen siitä elokuvan käsikirjoituksen.

Cinematic Phasmids on pyhitetty elokuvan sykähdyttävien erikoistehosteiden esittelylle. Taustalla ahersi samainen porukka, joka oli laittanut kortensa kekoon myös LoTR-trilogian miniatyyrien luomiseksi.

Sound Design -dokumentissa kommenttejaan antaa äänisuunnittelija Richard Kingiä. Mukana on myös äänidemo, jossa hifistelijät voivat kuunnella tykin laukauksia eri äänityspisteistä käsin.

Deleted Scenes -osio (poistetut kohtaukset) sisältää kuusi kokolailla merkityksetöntä kohtausta, jotka jäivät hyvällä syyllä pois lopullisesta versiosta.

HBO First Look oli sokerikuorrutettu ja nähtävästi myynninedistämismielessä koostettu dokumentti, jonka paikka muiden dokkareiden joukossa on vain vaivoin perusteltavissa.

Multi-camera shooting käsittää kaksi kohtausta, jotka on kuvattu useasta eri kuvakulmasta. Kuvakulmaa voidaan vaihtaa lennossa DVD-soittimen ANGLE-toiminnolla.

Split-screen Vignette -osiossa seurataan jaetulla ruudulla ohjaajan, kuvaajien ja näyttelijöiden toimintaa laivan kannella tapahtuvissa kuvauksissa.

Yhteenveto

Master and Commander on paitsi viihdyttävä, myös ajatuksia herättävä elokuva. Se ei romantisoi entisaikojen merisodankäyntiä, vaan esittää sen koko rujoudessaan pienen ihmisen näkökulmasta. Vaikka kyse on miehisestä elokuvasta, keskeisiksi teemoiksi on nostettu ystävyys ja velvollisuuksien täyttäminen. Elokuva kuvaa vihollisetkin omalle isänmaalleen uskollisina sotilaina, taitavina merenkävijöinä, jotka haluavat vain täyttää velvollisuutensa - aivan samalla tavalla kuin kapteeni Aubreykin miehistöineen. MaC on yksi oman genrensä väkevimmistä elokuvista, mutta ei aivan nouse elokuvahistorian merkkiteosten joukkoon.

DVD:n kuvalaadun osakseen saama arvostelu on luonnollisesti otettava huomioon, mutta mitään aihetta sen paisutteluun ei ole. Millä tahansa mittapuulla katsottuna kuvanlaatu on kelvollinen - jopa hyvä. Kuvamateriaali asettaa vain normaalia enemmän vaatimuksia DVD-tekniikalle, mistä johtuen kuva ei ole niin vakaa ja terävä kuin monissa muissa huippujulkaisuissa. Äänen osalta jälki on kokolailla nautittavaa. Ponnekkaampi ja erottelevampi DTS-ääniraita jättää DD 5.1 -raidan hienoisesti varjoonsa.

Extroilla on paljon tarjottavaa niille, jotka eivät saa kyllikseen pelkästä elokuvasta. Lisämateriaali antaa nippelitiedon lisäksi paljon uusia näkökulmia elokuvaan, joten Special Editionin hankkimatta jättämiselle ei pitäisi olla mitään järkeviä perusteita.

Kokonaisuutena Special Edition -julkaisu on hyvin tasapainoinen ja laadukas.