Elokuva
Kaksi Golden Globea (paras ohjaus ja naispääosa) ja neljä Oscaria (paras elokuva, ohjaus, naispääosa ja miessivuosa). Siinä lyhyesti sitä makeaa mammonaa, josta Million Dollar Baby pääsi nauttimaan alkuvuodesta 2005. Turhaan ei pokaaleja elokuvalle ojennettu, sillä Clint Eastwoodin mestariteos on yksi viime vuosien parhaimpia draamoja ja ehdottomasti tunnustuksiensa arvoinen.

Frankie Dunn (Eastwood) on kaiken kokenut nyrkkeilyikoni, jonka elämä on ollut aina kovilla panoksilla pelaamista. Valmentamistaan nuorista lupauksista huolimatta suurempi menestys on antanut odottaa itseään, ja isommat siivut palkkioista ovat menneet ahneimpien taskuihin. Toisaalta Dunn on sen verran parkkiintunut kehien veteraani, että hän elää vain saadakseen olla pelissä mukana. Rahalla ei ole väliä, riittää kun tulee toimeen omillaan. Jäyhästä luonteestaan huolimatta Frankie Dunnilla on hyvä sydän. Salilla hän räyhää kuin raivo härkä, mutta ovesta ulos astuttuaan vastaantulija kohtaa toisenlaisen miehen. Frankie etsii epätoivoisesti tietä aikuisikäisen tyttärensä elämään ja käy kirkossa joka sunnuntai. Tarina ei kerro mitä Dunn on tehnyt, mutta pitkään hän on taakkaansa kantanut: isä ei ole nähnyt lastaan vuosikymmeniin. Eddie Dupris (Morgan Freeman) on huoltomies, joka työskentelee ja asuu Frankien salilla. Eddie menetti toisen silmänsä uransa viimeisessä ottelussa yli 30 vuotta sitten ja on siitä lähtien ollut Frankien matkassa. Eriskummallisen kaksikon ystävyys muistuttaa kaikessa ironisuudessaan vanhaa avioparia, joka luonteen eroavaisuuksista ja alituisesta riidanhaastamisesta huolimatta ei tule toimeen ilman toista.

Eräänä päivänä Frankien salille kävelee nuori nainen nimeltä Maggie Fitzgerald (Hilary Swank), joka kysyy miestä valmentajakseen. Frank, jolle nyrkkeily on enemmän kuin elämä, näyttää tarjoukselle kinnasta ja kieltäytyy tehtävästä. Hän valmentaa vain miehiä, sillä naisten kehässä hyppiminen on naurettavaa sirkustouhua. Kaiken lisäksi 31-vuotias aloittelija on liian vanha noustakseen enää huipulle. Vanhan ketun sanaa uskomatta Maggie ilmestyy salille päivä toisensa jälkeen ja vakuuttaa itsepintaisesti halukkuuttaan nousta mestariksi. Parin shakkimatti-tilanne muuttuu yllättäen, kun Frankien lahjakkain suojatti karkaa isomman rahan perään ja mies jää tyhjän päälle laskemaan lukua. Tapahtuneesta suivaantuneena Frankie rikkoo pyhimmät sääntönsä ja suostuu sinnikkään Maggien valmentajaksi. Alkuvaikeuksien jälkeen herra Dunn saa yllätyksekseen huomata, että naisen lahjakkuus sytyttää heidät molemmat hurmion liekkeihin ja Maggien nyrkkeilyura lähtee nopeaan nousuun.

Clint Eastwoodin konstailemattomalle tyylille uskollinen Million Dollar Baby on juoneltaan ihailtavan yksinkertainen ja arkinen. Koskettava kolmen ihmisen tarina avautuu moniulotteisten henkilöhahmojen kautta tavalla, joka jättää haukkomaan henkeä ja pyyhkimään kyyneliä. Tähtikolmikko Eastwood-Swank-Freeman on uransa vahvimmassa vedossa ja tulkitsee kirjoitettua sanaa kuin omaa elämäänsä. Etenkin pitkän ja maineikkaan tien kulkenut Eastwood onnistuu löytämään itsestään jälleen todella valtavan tunnelatauksen, joka välittyy takariviin asti. Erinomaisena luonnenäyttelijänä tunnettu Hilary Swank palaa muutaman keskinkertaisen suorituksen jälkeen omalle tasolleen ja rakentaa Maggiesta uskomattoman elävän ja aidon ihmisen. Hollywoodin luotettavimpiin kasvoihin ja ääniin lukeutuva Morgan Freeman ei kalpene kovassa seurassa tippaakaan, vaan tuo ansaitusti Million Dollar Babyyn sen viimeisen eli viidennen tähden.

Elokuvan pääteemat (ystävyys, rakkaus ja toivo paremmasta) toimivat saumattomasti ja antavat niin ahneudelle kuin surullekin tarpeeksi tilaa toimia. Frankie Dunn ja Maggie Fitzgerald täydentävät toisiaan tarjoamalla itsestään varauksetonta ja aitoa välittämisen tunnetta. Frankie saa jumalalta pyytämänsä toisen mahdollisuuden, kun Maggie löytää hänestä nuorena kuolleen ja muistojen kultaaman isänsä. Vakavanaamainen mies unohtaa hetkeksi karskin roolinsa ja antautuu yllättävän tunteelliseksi.

Million Dollar Baby ei petä millään osa-alueella. Käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäsuoritukset, kuvaus ja ääni toimivat kaikki moitteettomasti. Oman lisäarvonsa ansaitsee myös konkari-Eastwoodin säveltämä musiikki. Akustinen ja melankolisesti soiva kitara täydentää tunnelmaa upeasti. Tarinan kertojana toimii Freeman, jonka "voice over" -ääntä kuullaan pitkin matkaa yllättävän paljon. Tähänkin on syynsä, ja ne paljastuvat vasta elokuvan viimeisessä kohtauksessa. Ainoa pientä kulmien mutristusta aiheuttava tekijä on Million Dollar Babyn pitkä kesto, 135 min. Ensimmäinen tunti elokuvasta etenee varsin sujuvasti ja iloisissa merkeissä, mutta toiselle kierrokselle siirryttäessä juoni saa synkempiä sävyjä ja kerronta hidastuu. Vaikka pientä puutumista onkin havaittavissa, niin on myös todettava, ettei näin syvää draamaa voisi nopeammassa tahdissa kertoakaan. Elokuvan loppu jää hieman avoimeksi ja tämä lienee ollut tarkoituskin: lopputekstien jälkeen löytää juuri nähdystä paljon pohdittavaa.

Yhteenveto
Million Dollar Babya voi suositella kaikille täysin varauksetta, sillä se on ehdottomasti yksi vuoden 2004 parhaista elokuvatuotannoista. Mo chuisle!