Tiberius Claudius Drusus Nero Germanicus oli Rooman neljäs keisari, joka hallitsi vv 41 - 54 AD kun hänen edeltäjänsä, mielipuoli Caligula oli syrjäytetty virastaan. Claudius kärsi koko ikänsä vaikeasta puheviasta ja lyhyemmän toisen jalkansa aiheuttamasta raajarikkoisuudesta. Näiden fyysisten rajoitteidensa myötä häntä pidettiin hovissa vähämielisenä idioottina. Todellisuudessa Claudius oli mieleltään äärimmäisen terävä taktikko. Hän oli myös ansioitunut historioitsija, joka kirjasi sukunsa värikkäät vaiheet kaunistelematta jälkipolvien luettavaksi.

Monien muiden historiallisten muistiinpanojen tavoin Claudiuksen kirjoitukset olisivat saattaneet hautautua ikuisiksi ajoiksi pölyisiin arkistoihin. Amerikkalainen kirjailija Robert Graves tutustui kuitenkin sattumalta aiheeseen viime vuosisadan alkupuolella. Tilapäisessä rahapulassaan Graves muisti muutamia vuosia aikaisemmin tutkimansa Claudiuksen kirjoitukset, ja työsti niiden pohjalta kaksi hyvin menestynyttä romaania. Kiehtova aihe herätti kiinnostusta myös elokuvaväen keskuudessa, ja vuonna 1937 aiheesta ryhdyttiin valmistelemaan Alexander Kordan tuottamaa ja Josef Von Sternbergin ohjaamaa eeppistä elokuvaa. Valitettavien tapahtumien takia elokuvan teko jouduttiin kuitenkin keskeyttämään, eikä se koskaan valmistunut. Aivan kuin Claudius ei olisi halunnut tarinaansa kerrottavan jälkipolville.

Lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin BBC tarttui aiheeseen. Jack Pulman muokkasi Gravesin kirjat 13-osaisen TV-sarjan käsikirjoitukseksi. Enemmän kuin perinteistä TV-draamaa Herbert Wisen ohjaama Minä, Claudius on kuitenkin filmattua teatteria. Valtavan imperiumin kohtalonhetkiä eletään pääasiassa tiukasti rajatuissa sisätiloissa ilman suuria väkijoukkoja tai mahtipontisia lavasterakennelmia. Muutamissa kohtauksissa kuullaan suurten väkijoukkojen pauhua, mutta näitä massoja ei nähdä missään vaiheessa. Pelkistetyissä puitteissa näyttelijöiden ja käsikirjoittajan ammattitaito joutuu koetukselle, mutta tässä tapauksessa nämä osa-alueet onnistuvat ensiluokkaisesti. Muutamissa kohtauksissa roolisuoritukset taiteilevat ylinäyttelemisen partaalla, mutta sarjan teatterimaiseen luonteeseen se sopii oivallisesti.

13-osaan jaetun 11-tuntisen Minä, Claudiuksen tapahtumat sijoittuvat osapuilleen seitsemänkymmenen vuoden ajanjaksolle vv 20 BC - 54 AD. Keskeisissä rooleissa nähdään edustava joukko brittiläisiä laatunäyttelijöitä. Nimiroolissa Derek Jacobi tekee loistavaa työtä näytellessään Claudiusta aina nuoruusvuosista kuolevaan vanhaan mieheen. Seinähulluna Caligulana nähdään kaksinkertainen Oscar-ehdokas John Hurt, jonka roolisuoritus ei jää tippaakaan varjoon Tinto Brassin Caligulassa (1979) nähdyn Malcolm McDowellin kylmäävästä tulkinnasta. Sarjan valtaisasta näyttelijäjoukosta on vaikea nostaa yksittäisiä roolisuorituksia muiden yläpuolelle, mutta keisari Augustuksen (Brian Blessed) puolison Livian roolissa nähtävä Sîan Phillips onnistuu luomaan hahmostaan erään hyytävimmistä naispaholaisista, joka koskaan on TV-ruuduissa tavattu.

Pienemmissä rooleissa tavataan lukuisia sittemmin muissa yhteyksissä maineeseen nousseita näyttelijöitä. Augustusta valtaistuimella seuranneen Tiberiuksen (George Baker) juonittelevana avustajana Sejanuksena nähdään Star Trekistä ja X-Men-elokuvista tuttu Patrick Stewart. Taru sormusten herrasta -elokuvien Gimlinä taannoin nähty John Rhys-Davies näyttelee roomalaissotilasta, joka pyrkii keinoja kaihtamatta etenemään urallaan.

Minä, Claudius kuvaa sangen totuudenmukaisesti Rooman keisarikunnan kulissientakaista valtapeliä ja vehkeilyä, jossa uralla etenemisen tehokkaimmat apuvälineet ovat myrkky ja miekka. Toinen toistaan vallahimoisempien hahmojen joukossa monien vähämieliseksi luokittelema Claudius onnistuu omaksi yllätyksekseen säilyttämään henkensä ja itsekunnioituksensa. Vasten tahtoaan hänet lopulta kruunataan keisariksi, vaikka hän haluaisi purkaa monarkian ja palata tasavaltalaiseen hallitusmuotoon.

Kuva
Kolmenkymmenen vuoden takaiselta TV-tuotannolta ei sovi odottaa laadullisesti liikoja, mutta siitä huolimatta kuvanlaatu on pieni pettymys. Kuvasuhde 1.33:1 on toki alkuperäinen, ja sellaisenaan tähän sarjaan sopiva. Kuva on kuitenkin pahasti haalistunut, eikä värien toistossa ole kehumista. Lisäksi kuvassa esiintyy selvästi havaittavaa liike-epäterävyyttä, mutta rakeisuutta ei kuitenkaan ole häiriöksi asti.

Ääni
Levyille tallennettu monoääniraita on niin ikään aito ja alkuperäinen. Mitään restaurointia ei ääniraidalle liene tehty, mutta dialogi toistuu kuitenkin kohtuullisen selkeästi. Varsinaisia äänitehosteita sarjassa ei juurikaan ole, joten kyllä tämän kanssa toimeen tulee.

Lisämateriaali
The Epic that Never was (70:39 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
BBC:n vuonna 1965 tuottama dokumentti, jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä vasta runsas vuosikymmen myöhemmin valmistuneen minisarjan kanssa. Dirk Bogarden juontamassa dokumentissa selvitetään 28 vuotta aikaisemmin työn alla olleen I, Claudius -elokuvan taustoja ja syitä tuotannon keskeytymiseen. Haastateltavien joukossa ovat kirjailija Robert Gravesin lisäksi ohjaaja Josef Von Sternberg, näyttelijät Merle Oberon, Emlyn Williams ja Flora Robson sekä pukusuunnittelija John Armstrong ja jatkuvuusvastaava Eileen Corbett.

Lisäksi dokumentissa tutustutaan elokuvan kuvauspaikkoihin. Näemme myös hyvin säilyneitä otoksia keskeneräisestä elokuvasta. Charles Laughton tekee Claudiuksen roolissa täysin Derek Jacobin veroista työtä.

Dokumentti on tekstitetty samoilla kielillä kuin sarja. Boksin sisältämät viisi levyä on pakattu tyylikkääseen digipak-koteloon, jonka yhdelle sivulle on painettu sarjan keskeisten henkilöiden sukulaisuusuhteita valottava sukupuu. Muuta lisämateriaalia paketista ei sitten löydykään.

Yhteenveto
Minä, Claudius -sarja on teatraalisuudestaan huolimatta erinomaisen kiehtovaa katsottavaa rajattoman vallan turmelemista ihmisistä, joiden maailmassa ei ole sijaa sellaisille arvoille kuin inhimillisyys tai empatia. HBO:n Romea kotimaisiin TV-ruutuihin odotellessa Minä, Claudius antaa hyvät pohjatiedot roomalaisen yhteiskunnan mädännäisyydestä.

Boksin kuvan- ja äänenlaatu eivät häikäise. Viidenneltä levyltä löytyvä pitkä dokumentti on kiehtovaa herkkua elokuvahistoriasta kiinnostuneille katsojille.