Suomalaisten siirtolaisten lapsenlapsi Aileen Wuornos kohahdutti Amerikkaa 1980-luvun lopulla murhaamalla kylmästi seitsemän seksipalveluja himoinnutta miestä, tullen näin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi. Rankan elämän kasvattama Aileen vietti 12 viimeistä elinvuottaan kuolemansellissä, kunnes hänet teloitettiin vuonna 2002, vuotta ennen hänestä kertovan elokuvan ensi-iltaa.

Suihinotosta tienattu viiden dollarin seteli taskussaan Aileen (Charlize Theron) päättää jättää itsemurhan toistaiseksi sikseen, ja suuntaa kaljalle lähimpään baariin. Samaan paikkaan on sattumalta eksynyt myös muiden syrjimä lesbotyttö Selby (Christina Ricci), joka lyöttäytyy Aileenin seuraan ja tahtoo tarjota tälle oluen. Lesboja kammoksuva Aileen tarttuu lopulta tarjoukseen, ja heidän yhteinen taipaleensa alkaa. Vähitellen Aileenkin ymmärtää tuntevansakin enemmän seksuaalista vetoa naisiin, ja Selbystä tulee hänen suuri rakkautensa. Elämässä on taas valoa ja huominen tuntuu upealta. Kaikesta onnesta rohkaistuneena Aileen jopa lopettaa prostituution harjoittamisen ja päättää hankkia oikeita töitä. Valitettavasti tavalliseen elämään astuminen ei olekaan kouluja käymättömälle ja täysin työkokemusta vailla olevalle Aileenille yksinkertaista; se on jopa mahdotonta.

Selby turvaa koko elämänsä rakkaaseen Aileeniinsa vaikka aistiikin jotain olevan pielessä. Ajettuaan toisensa rahapulaan Aileen ei voi kuin aloittaa huoraamisen uudelleen. Pahaksi onnekseen hänen ensimmäinen asiakkaansa yrittää raiskata ja tappaa hänet, joten Aileen ei voi kuin puolustautua ja ampua miehen. Tästä onkin helppo jatkaa samaan malliin; tappamalla kun saa enemmän rahaa kuin asiakkaita tyydyttämällä.

Monster - Aileen Wuornos on Patty Jenkinsin ensimmäinen pitkä elokuva. Aihe ja sen tarjoamat puitteet olisivat voineet luoda pohjan mitä hienoimmalle draamalle yhteiskuntakritiikkeineen, mutta elokuvassa keskitytään nyt pelkästään Aileeniin ja hänen elämäänsä. Tunnepitoisella draamatasolla tarina toimii hetkittäin kuten pitää, mutta valitettavasti hieman rikkonainen kokonaisuus ei kanna tarpeeksi korkealle. Vetovoimaa on yritetty hakea liikaa näyttelijöiden kautta.

Hyvät näyttelijät ovat kuitenkin elokuvan ehdottomasti parasta antia. Etenkin juuri Aileenia näyttelevä, ja rooliaan varten melkoisen muodonmuutoksen tehnyt Charlize Theron onnistuu olemaan jopa riipaisevan realistinen ristiriitoja täynnä olevana ihmisrauniona. Aileenin hahmo kehittyy ja kasvaa elokuvan aikana, ja häntä kohtaan alkaa tuntemaan jopa sääliä. Valitettavasti muut näyttelijät, vaikka hyvin työnsä hoitavatkin, eivät jää niin elävästi mieleen. Etenkin lesborakastajatar Selbyn hahmo jää turhan ohueksi, eikä tytön käyttäytymistä pahemmin selitellä. Hänestä jääkin vain sekainen mielikuva nuorena naisena, joka ei vielä tiedä mitä elämältä haluaa, tai millainen tahtoisi olla. Epätoivoiset tunnit yksin hotelleissa Aileenia odotellen tuntuvat aidosti turhauttavilta vain mielikuvitusrikkaan katsojan päässä.

Hyvistä näyttelijöistä ja kohtalaisesta tarinasta huolimatta koko juttu on ryssitty lopullisesti tökeröllä teknisellä toteutuksella. Kuvaus on samaa tasoa kuin missä tahansa televisiosarjassa, eikä visuaalisessa ilmeessä ole mitään persoonallista tai mieleenjäävää. Tummasävyisempi ilme olisi korostanut elokuvan rankkaa aihetta enemmän kuin myönteisesti, viemättä silti realistisempaa tunnelmaa pois. Päinvastoin, elokuvan vieraillessa paikoin Aileenin unelmissa ja ajatuksissa, olisi synkempi tunnelma tehnyt maailmasta Aileenin silmin entistäkin surrealistisemman. Toisaalta elokuva pyrkii esittämään Aileenin hahmon enemmänkin vierestä seurattuna kuin hänen oman mielensä kautta, joten periaatteessa koko elokuva on yhtä ristiriitaa. Sen katsoo kuitenkin mielellään loppuun saakka lähinnä saadakseen nähdä Aileenin väistämättömän kohtalon.

Anamorfinen kuva (1.85:1) ei tarjoa oikein mitään erikoista. Se on ihan hyvää katsottavaa, joskin virheitäkin kyllä löytyy: kuva pikselöityy parissa kohdassa, eikä henkilöiden liikkuessa tarkkuus pysy aina mukana. Valoisuus vaihtelee myös melkoisesti, mutta pysyy siitä huolimatta katsottavana, eikä liian tummia/vaaleita kohtauksia nähdä. Virheistä huolimatta kuva on puhdasta ja mukavan realistista jälkeä.

Dialogi ja musiikki ovat hyvin tasapainossa keskenään Dolby Surround 2.0 -, Dolby Digital 5.1 - ja DTS 5.1 -ääniraidoilla. Erityisesti dialogi on äänitetty hyvin, ja se toistuu erinomaisen selkeästi. Musiikkia on ajettu myös takakanaville tilanteen mukaan, mutta muutoin takaa ei muuta kuulla. Myös äänimiksaus on hoidettu mallikkaasti, mutta kokonaisuutena ääniraita edustaa vain perustasoa. Elokuvan musiikista vastaa onnistuneesti BT.

Aidolla TV-uutismateriaalilla alkava The Making of Monster (14:41) on kiinnostava, joskin tyypillinen dokumentti niin oikean Aileenin elämään perehtymisestä kuin elokuvan tekemisestäkin. Dokumentti on suomeksi tekstitetty.

Lisäksi bonusmateriaali sisältää tekstimuodossa olevat esittelyt pääosan esittäjistä sekä ohjaaja Patty Jenkinsistä. Samanlaisena tekstinä on luettavissa myös tuotantokommentteja.

Trailereita ja lyhyitä näytteitä on laitettu levylle myös runsaasti. Mukaan on mahtunut Sky Captain and the World of Tomorrow, Inkasso, Wicker Park, Godsend, Bad Santa, The Passion of the Christ, The Butterfly Effect ja Black Ball.

Monster - Aileen Wuornos on elämäkerrallinen kuvaus prostituoidun lesbon elämästä, ja siitä, miten hänestä tuli sarjamurhaaja. Aiheesta ei ole otettu kaikkea irti, ja vaikka näyttelijäsuoritukset ovatkin hyviä, jää lopputulos hieman latteaksi. Tunnepitoisella tasolla koskettava elokuva toimii paikoin, mutta kokonaisuus osoittautuu silti pieneksi pettymykseksi. Elämäkertakuvauksena ja televisiomaisena minidraamana ihan mukiinmenevää katseltavaa, mikäli rähjäiset pultsarit ja elämän sivukadut eivät häiritse.