Elokuva

Keskellä yötä, tummaan ilta-asuun pukeutunut nainen matkaa limusiinilla kohti elämänsä yllätystä. Tunnelma on erittäin eteerinen ja vaikuttaa siltä, että nainen ei aavista laisinkaan mihin suuntaan hänen elämänsä on menossa. Vaikuttaa siltä, että limusiinin etupenkillä istuvat kasvottomat herrat ovat tietoisia siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Samassa limusiini pysähtyy tien reunalle ja nainen ihmettelee pysähdyksen syytä.

Seuraavana aamuna kiiltokuvatytöltä vaikuttava Betty saapuu kaupunkiin. Hän on voittoisan jitterbug-tanssikilpailun jälkeen päättänyt jostain syystä ryhtyä näyttelijäksi. Hänen tätinsä on kuvauksissa Kanadassa ja luvannut, että Betty saisi yöpyä hänen asunnossaan siihen saakka kun kuvaukset päättyvät. Oudon pirteät ja ystävälliset vanhukset, jotka ovat tulleet samalla lennolla kuin Betty, saattavat hänet ulos lentokentältä - he ajavat pois kuvasta auton takapenkillä istuen hymyillen toisilleen irvokkaasti. Outoa.

Mulholland Drivellä on sittemmin tapahtunut jotain kamalaa. Muistinsa menettänyt nainen on kuin sattumalta löytänyt tiensä asuntoon, jossa Bettyn on määrä pitää majaa siihen saakka kun täti palaa kuvauksista. Naisilla on jotain yhteistä - kaikki tämä tapahtuu oikeasti tai ei ollenkaan, Bettyn tai tumman ilta-asun omistavan naisen mielessä... tässä tulee hulluksi. Kaikki näyttää kuitenkin kulminoituvan naiseen nimeltään Diane West : olkoon tämä hänen tarinansa.

Jokaisen David Lynchin elokuvan jälkeen katsojalle jää tyhjä tunne sisimpäänsä; onko tämä maailman nerokkain elokuva vaiko maailman suurin huijaus, jolla saadaan suuri yleisö mielipuolisuuden partaalle?!

Mulholland Drive ei tee poikkeusta sääntöön vaan jatkaa kunniakasta Lynch-elokuvien perinnettä visuaalisesti ja audiovisuaalisesti kauniina ja vaikuttavana kokonaisuutena. Elokuvan juoni onkin sitten jotain aivan muuta... Mulholland Drive tarjoaa Twin Peaks-sarjan finaalia kohti nähtyä surrealista ja utopistista maailmankuvaa, joka on punaisten samettiverhojen peittämä unimaailma, jossa tapahtuu uskomaton pirullisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Aluksi kukaan ei tunne ketään, mutta sitten havaitaan että lopulta kaikilla onkin yhteistä ... kaikki.

Cannesin elokuvajuhlilla ensi-esityksensä saanut Mulholland Drive toi ansaitusti David Lynchille festivaalien parhaan ohjaajan palkinnon. Itse elokuva on ranskalaisen Studio Canalin tuotantoa ja alunperin Mulholland Drivestä aiottiin tehdä pilotti tv-sarjalle, mutta sitten budjettia päätettiin nostaa niin, että Mulholland Drivestä saataisiin täysiverinen elokuva.

Ohjauksen lisäksi Lynch on myös käsikirjoittanut elokuvan. Hän on ollut myös mukana hovisäveltäjä Angelo Badalamentin (joka tekee myös loistavan cameo-roolin elokuvassa) loihtiman tunteikkaan ja upean soundtrackin teossa elokuvan leikkauksesta ja kuvauksesta puhumattakaan.

Elokuvan päätähdistä Bettyä esittävä Naomi Watts ponkaisi roolinsa kautta lopullisesti kaiken kansan tietoisuuteen. Mulhollandin jälkeen aussikaunotar nähtiinkin Gore Verbinskin ohjaamassa kauhuleffassa The Ring. Laura Elena Harring on toinen pääosanaisista, joka on klassisen kaunis Lynch-kaunotar, jollaisia nähtiin iso liuta Twin Peaks-sarjan tiimoilla. Justin Theroux työlleen omistautuvana ja kovin itsekeskeisenä elokuvaohjaajana ei ole mikään hullumpi ja hän sopii Lynchin loihtimaan käsikirjoitukseen kuin nakutettu. Elokuvassa vilahtaa myös Quentin Tarantinon Jackie Brownissa elämänsä roolin tehnyt Robert Forster kyynisenä etsivänä.

Elokuva on parasta A-luokkaa ja ansaitsee helposti vähintäänkin viisi pistettä viidestä. Leffan DVD-julkaisu on ainoastaan lisämateriaaleiltaan melko heppoinen kokemus, mutta tämä on yksi niistä elokuvista joka kannattaa hankkia kokoelmiinsa hinnasta ja lisämateriaalin määrästä riippumatta.

Kuva

Julkaisun kuvanlaatu on hieman hämmentävää; ääriviivat voivat olla välillä hyvinkin pehmeitä, mutta joissain kohtauksissa ne voivat taasen olla hyvinkin teräviä - en sitten tiedä onko tämä ollut ohjaajan tarkoituskin(?). Virheitä en löytänyt siitä kuin sen verran, että yhdessä kohtauksessa valkoisen taustan poikki kulki vaakatasossa mustia langanohuita viivoja noin parin sekunnin ajan.

Ääni

Elokuvan ääniraita on kerrassaan upea. Sekä 5.1 ja 2.0 Dolby Digital-raidat toimivat mallikkaasti. DTS-puoli on aivan loistava ja basso räjäyttää tajunnan, muista kanavista puhumattakaan.

Äänimaailma on kerrassaan upea ja herra Lynch itse on osallistunut myös äänimaailman ja soundtrackin luomiseen. Päävastuu soundtrackin luomisesta kuuluu kuitenkin jo edellä mainitulle Angelo Badalamentille.

Lisämateriaali

Lisämateriaalina levyllä on ohjaajan ja kolmen päärooliesittäjän lyhyet haastattekoosteet, teatteritraileri ja erittäin mielenkiintoinen B-Roll, jossa kuvataan pienissä pätkissä elokuvan tekoa. Extrojen suhteen joku olisi voinut olla hyvinkin paljon toiveikkaampi, mutta Mulholland Drive on ehdottomasti sellainen elokuvateos, joka kokonaisuutena on niin ehjä ja tyydyttävä, että se ei tarvitsisi minkäänlaisia lisämateriaaleja tuekseen.

Yhteenveto

Vaikka elokuvasta ei periaatteessa ymmärtäisi yhtään mitään, katsoja ei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Elokuva on huikean tunteikas ja monenkirjava, sekä audiovisuaalisesti erittäin vaikuttava kokemus.

Jos pidit Twin Peaks-sarjaa nerokkaana tai vähintäänkin viihdyttävänä sarjana niin tulet rakastamaan Mulholland Driven unenomaista maailmaa, joka on verhottu punaisella samettikankaalla... ja vähän siniselläkin.