Elokuva

Film noir –genressä Philip Marlowe –elokuvat ovat olleet yksi tärkeimpiä tunnuksia tarkastellessa noirin kehitystä rikoselokuvien saralla. Marlowe on esiintynyt lukuisissa taidokkaissa rikoselokuvissa kuten Big Sleep, jossa Marlowen roolia toimitti Humphrey Bogart. Yksityisetsivänä Marlowen ympärille on luotu kiehtova karisma. Mies on karu ja suorasukainen yksityisetsivä, joka on valmis joustamaan yhteiskunnan laeista.

Elokuva alkaa perinteisissä rikoselokuvien merkeissä. Tarina alkaa nykyhetkestä, mutta pian kertojan ääni kuljettaa katsojan päähenkilön muistelmiin ja selityksiin. Marlowe (Dick Powell) on joutunut poliisiasemalle kuulusteltavaksi ja häneltä vaaditaan todisteita, jotka vapauttaisivat hänet. Marlowe aloittaa tarinansa, kun hienolla peiliheijastuksella ensiesiintymisensä tekevä isokokoinen herrasmies tulee yksityisetsivän luokse haluten tämän löytävän erään naisystävänsä. Tästä päästäänkin hyvin elokuvan parhaimpaan repliikkiin, joka kertoo nopealla leikkauksella kaiken tarpeellisen Marlowesta, hänen asiakkaastaan Moose Malloysta (Mike Mazurki) ja tapahtumapaikasta, kun he saapuvat tämän naisystävän työpaikalle: "They looked like trouble, but that didn't bother me. Nothing bothered me. The two twenties felt nice and snug against my appendix. I tried to picture him in love with somebody, but it didn't work."

Ohjaaja Edward Dmytryk tavoittaa hyvin film noir –elokuvien olemuksen jo alkukohtauksesta lähtien. Jo tässä kohtauksessa yksistään korostuu hienosti sommiteltu valaistus ja tätä seuraava toimistokohtaus osoittaa mielikuvituksellista asettelua hahmojen ja heidän persooniensa suhteen. Moosen hahmon vilahtava kuva heijastuksen omaisesti ikkunaruudusta kertoo hänestä jo jonkin verran. Moose on mies, joka osaa koostaan huolimatta saapua paikalle huomaamatta ja kadota jälkiä jättämättä. Moosea ei löydetä, vaan hän löytää sinut silloin kun haluaa. Vihamielisen ilmapiirin laannuttua ja tarinan alettua elokuva saa uusia käänteitä, kun Moosen ja Velman suhdetta aletaan tutkia Marlowen toimesta hiukan syvemmältä. Marlowen tutkimukset vie hänet yhä syvemmälle rikolliseen alamaailmaan.

Elokuvan juoni on sommiteltu hienon kaksijakoiseksi. Alun mysteerisen naisen etsinnän seurauksena Marlowe saa toisen juttunsa, joka on jotenkin yhteydessä hänen aiempaan tutkimukseensa. Marriott-hahmon mukanaan tuoma lisäjuttu on Marlowelle tarpeen, vaikka hän aluksi yrittääkin esittää jotain muuta. Marriott on hämäräperäinen hahmo, joka pyytää apua rahanvälitysoperaatiossa, sillä hän on kuullut Marlowen taidoista.

Koska kyseessä on Marlowe-elokuva, tulee pakostikin verrattua Dick Powellia ja legendaarista Humphrey Bogartia (Marlowena elokuvassa Big Sleep) keskenään. Molemmat tekevät varsin mainiot suoritukset kovapintaisena yksityisetsivänä, mutta Powellin hahmo jää hiukan Bogartin varjoon, sillä mies ei pysty aivan yhtä kyyniseen ja itsevarmaan suoritukseen kuin Bogie. Vaikkakin Powell selviää roolistaan hyvillä arvosanoilla, olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös Bogien tulkinta tästä elokuvassa.

Murder, My Sweet on noir-elokuvana lajinsa parhaimmistoa. Marlowen hahmoa käytetään hyvin hyväksi ja tarina on sopivan kietoutunut, eikä yritä olla pikkunokkela halvoilla twisteillä varustettu rikoselokuva. Kerta toisensa jälkeen katsoja voi antaa kertojanäänen kuljettaa häntä syvemmälle Murder, My Sweetin tarinavetoiseen ja yllätykselliseen maailmaan. Elokuva kasvaa hyvässä suhteessa tarinan myötä ja tuo sopivaa vaihtelevuutta hahmoihin, joskin se voi ensimmäisellä katselukerralla esitellä liikaa henkilöhahmoja ja tapahtumia. Tämä onkin yksi syy, joka vain lisää elokuvan kiinnostavuutta ja sen vetovoimaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen noir-klassikko, jonka pitäisi upota erinomaisesti ainakin Raymond Chandler –dekkareiden ystäviin.

Kuva

Kuvanlaatu on ajoittain hieman kohinarikas, mutta se korvaa sen hyvällä mustan ja valkoisen kontrollillaan, jota elokuvassa esiintyy paljon. Terävä siirto tekee kunniaa tälle elokuvalle ja reunaterävöitys on minimissään. Filmiroskien aiheuttamat ongelmat on saatu karsittua lähestulkoon kokonaan pois. Murder, My Sweet on siirroltaan lähes yhtä laadukas kuin Asphalt Jungle, mutta aivan samalle tasolle se ei nouse.

Ääni

Äänenlaadulliset erot elokuvien kohdalla ovat varsin mitättömät. Jokainen raita on saatettu kunnialla sopivaan kuntoon. Dialogi on kirkkaankuuloista ja selkää, eikä ylimääräisiä rasahduksia saati äänen katkeamisia tapahdu. Joissain kohtauksissa erottaa lievää taustameteliä raidalta. Elokuvat tarjoillaan Dolby Digital Mono –raidoilla, aivan niin kuin ne oli tarkoitettu nautittaviksikin. Tasaisen varmaa laatua Warner Brothersilta jokaisella osa-alueella, josta kiitos heille.

Lisämateriaali

Elokuvan kommentoijana toimii Alain Silver, joka on myös tunnettu film noir –ekspertti. Silver analysoi elokuvaa kovinkin kliinisesti, eikä tuonut tarpeeksi kiinnostavuutta mukaan raitaan. Mies kyllä tarjoilee ajoittain mukavia tiedonjyväsiä sieltä täältä, mutta joissain kohdin huomaa tahdin hiukan uupuvan ja kerronta hieman takkuilee. Parhaimmat kommentit Silver antaa kirjailija Chandlerista ja tämän persoonasta. Kommenttiraita on kuitenkin kuunneltavan arvoinen – ainakin sen kerran.

Elokuvasta löytyy parin minuutin pituinen traileri, joka esitetään 1,33:1-suhteella ja Dolby Digital mono –äänillä.

Yhteenveto

Murder, My Sweet on osa Film Noir Collectionia.

Film noir –elokuvien ystävillä Film Noir Classic Collectionin ostaminen on lähes pakollinen. Paketti tarjoaa viisi aikakautensa edustajaa, joista jokainen eroaa tyypillisesti ja temaattisesti toisistaan kohtalaisen paljon. Kaikki noir-elementit ovat siellä, mutta ne tuodaan esille mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja tapahtumaketjuissa. Rahansa arvoinen kokonaisuus, josta riittää iloa useampaankin illanistujaiseen tai sunnuntai-iltapäivän viettoon. Paketin kirkkaimmat tähdet ovat ehdottomasti Asphalt Jungle ja Murder, My Sweet, jotka edustavat noir-aallon kärkeä. Heti perässä seuraavat Out of the Past ja Gun Crazy, jotka tuovat hieman lisäympäristöä ja –sävyä noir-elokuviin. Lopun sitten viimeistelee keskinkertainen osoitus noir-elokuvista The Set Upin muodossa. Tietenkin makumieltymyksiä yhtä kaikki, sillä joissakin piireissä Set Upia tunnutaan ilmeisesti arvostavan. Eihän Martin Scorsese muuten olisi siihen kommentiraitaa tehnyt, eihän.

Jos kiinnostusta on yhtään rikoselokuviin tai haluaa aloittaa tutustumisen film noiriin, niin viimeistään tämä pakettijulkaisu on hankkimisen arvoinen. Kommenttiraidat itsessään ovat herkullisia ja itse elokuvat vieläkin herkullisempia. Tässä julkaisussa on jokaiselle jotakin.