Elokuva
Idyllistä Harmonyn pikkukaupunkia varjostaa kymmenen vuotta sitten tapahtunut tragedia, jossa Hannigerin kaivosyhtiön pitkäaikainen duunari Harry Warden tappoi ensin viisi työkaveriaan, koomasta herättyään pakeni sairaalasta ja palasi sitten rikospaikalle viipaloimaan siellä juhlivaa nuorisoa. Virkavalta ehti kuitenkin apuun ja mielipuoli hautautui romahtaneen kaivoksen uumeniin. Vai hautautuiko? Nimittäin nyt, tapahtuman vuosipäivänä, menneisyys palaa kummittelemaan hyvinkin fyysisessä muodossa pelokkaiden asukkaiden keskuuteen. Samaan aikaan yksi neljästä massamurhasta selviytyneistä, itsekin kaivoksessa tuolloin työskennellyt Tom Hanniger (Jensen Ackles) ilmestyy kotikulmilleen hoitamaan isältään perinnöksi jääneen kaivoksen myyntiä. Ex-tyttöystävä Sarah (Jaime King) on nykyisin naimisissa hänen silloisen parhaan ystävänsä, sittemmin sheriffiksi ryhtyneen Axelin (Kerr Smith) kanssa. Kun hakku alkaa heilua kuolettavasti pitkin pitäjää, Tomin on selvitettävä, onko Harry Warden todella elossa, vai jäljitteleekö joku sekopää tätä. Tilannetta hankaloittaa, että Tom on itsekin todennäköinen uhri, ja nopeasti myös yksi pääepäillyistä.

Unkarilaissyntyisen rutiiniohjaaja George Mihalkan kulttimainetta nauttiva Verinen valentine (1981) on esikuviensa Halloweenin (1978) ja Friday the 13th:n (1980) ensimmäisiä jäljittelijöitä ja yleisesti sellaisten parempaan päähän kuuluvana pidetty slasher. Nimensä mukaisesti verinen on myös uusintaversio, mutta korkeammat tuotantoarvot ja fiinimmät hurme-efektit eivät tuo autuutta. Arvattavassa järjestyksessä fileerauksesta toiseen etenevä tarina sisältää niukasti yllätyksiä, joista varsinkin finaalin huipennukseksi tarkoitettu käänne on liiankin helppo nähdä ennalta. Katsojaa kyllä yritetään johtaa useammastikin harhaan eri syyllisvaihtoehtoja halpahintaisesti osoittelevilla vihjeillä. Paikka paikoin veriorgia onnistuu tarjoamaan vanhan koulukunnan eksploitaatiota hyvässä synergiassa, mutta nopeasti meno hyytyy ja homma kaatuu omaan sisäsiittoisuuteensa. 

Pitkän linjan leikkaajan Patrick Lussierin ohjaajauralta löytyy ennestäänkin toisen luokan kauhuelokuvia, kuten Dracula 2001 (2000) sekä sen jatko-osat Dracula II: Ascension (2003) ja Dracula III: Legacy (2005), joiden ilmeisen ansaittuna kohtalona on ollut huuhtoutua videoroskaviemäriin. My Bloody Valentine 3D onkin selkeästi
miehen toistaiseksi kunnianhimoisin projekti, jossa tekijän varsinainen leipäpuu näkyy ennen kaikkea tyylikkäästi ja innovatiivisesti leikatusta lopputuloksessa. Wes Cravenin kahdeksan viimeisintä elokuvaa editoinneelle Lussierille on tarttunut alan mestarilta onneksi edes hiukan oppia mukaan, sillä hengiltäottojen graafisuudessa ei ole kitsasteltu, eikä goregimmickien lukumäärässäkään säästelty. Valitettavasti moni mehukas murha tapahtuu silti ruudun ulkopuolella. Kaivosmiehen työkamppeissa saapasteleva teurastaja on sinällään vaikuttava ilmestys, mutta originaalielokuvan omin tehokeino, tappajan näkökulma, on valitettavasti pudotettu pois. Muutamat kolmiulotteiset temputkaan eivät tuo kokemukseen mainittavaa lisäarvoa. 

Genren kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti rooleihinsa reippaasti yli-ikäiset näyttelijät edustavat etäisesti tuttuja tv-kasvoja, joiden läpimurto vaativimpiin esityksiin antaa nähdyn perusteella odottaa vielä pitkään. Supernatural-sarjan Jensen Ackles on hävettävän huono pökkelö, jonka sankaripresenssi on täysin olematon, eikä tunneskaala veny uskottavasti mihinkään suuntaan. Niin ikään telkasta tuttu Kerr Smith (Dawson´s Creek, Pentagon, CSI: New York) on lyhytpinnaisena sheriffinä puolestaan uhkaava kuin korillinen kissanpentuja. Sin Cityssa (2005) keimailleen, mutta yhä paremmin huippumallina tunnetun Jaime Kingin osaksi jää kanamainen scream queen, glamourstatuksen kuitenkin estäessä paljaan pinnan näyttämisen. Castista puhtaimmin paperein selviävätkin karheat b-lärvit, 80-luvun genrekasvo Tom Atkins eläkkeelle jääneenä lainvalvojana ja kirveellä veistetty luottonaama Kevin Tighe katkerana veteraanimainarina.

Yhteenveto
Pelkokertoimesta ei ole tietoakaan slasherien kultakauden ankarasti sensuroidun puukkohipan uudelleenarvioinnissa, joka kuitenkin lunastaa maksimi-ikärajansa asettamat odotukset reippaalla goreosastolla.