Elokuva
Vuonna 1937 Japanin armeija hyökkäsi Nanjingin kaupunkiin Kiinassa. Kuusiviikkoisissa taisteluissa menehtyi arviolta yli 300000 ihmistä, joista suurin osa oli siviiliväestöä. Sotatoimia kauheammaksi ja historian sivuille päätyneeksi tapahtumaksi nousi kuitenkin lähes sadantuhannen naisen raiskaaminen sotatoimien yhteydessä. Vuonna 2009 ilmestynyt Nanjingin verilöyly kuvaa tapahtumia molemmilta rintamilta.

Chuan Lu'n ohjaama elokuva jakaantuu karkeasti kahteen osaan. Ensimmäinen puolisko alkaa välittömästi kaupunkiin kohdistuvalla hyökkäyksellä japanilaisten ja kiinalaisten välillä. Armottoman yksipuolinen välienselvittely on kuvattu modernin sotaelokuvan konventioita hyödyntäen, mutta jokseenkin ilmeettömästi, realistisesti. Tunnetta ehostaa kaunis mustavalkokuvaus, jolla on saatu aikaiseksi dokumentaarinen ilme elokuvaan. Suoraan sotarintamalle säntäävä kerronta ei tosin ehdi luomaan tarvittavia tunnesiteitä hahmoihin saati pohjustamaan tilannetta tarpeeksi, mikä latistaa hivenen tunteelliseksi pyrkivää aktin lopetusta.

Dramaturginen osuus alkaa sodan hälvennettyä ja miehityksen alettua. Enteilevää kauhua ryhdytään tarkastelemaan natsiupseeri John Raben (John Paisley) avustajana työskentelevän kiinalaisperheen kautta. Etuoikeutetussa asemassa oleva avustaja pyrkii pitämään perheensä turvassa alati pahemmaksi eskaloituvien julmuuksien edetessä pystymättä kuitenkaan auttamaan kanssaihmisiään. Lu ei pyri analysoimaan tapahtumien syitä, vaan kuvaa ainoastaan tapahtumaketjua karuun päätökseensä asti. Sivusta seuraava kerrontatyyli toisintaa kyllä kauheudet paikoin vakuuttavalla, sanattomaksi jättävällä intensiteetillä, mutta loitontaa myös katsojan kauemmaksi tapahtumien keskipisteestä. Emotionaalinen lataus voimistuneekin sitä vahvemmaksi, mitä lähempänä katsojan kulttuurinen tausta on elokuvan esittämään tapahtumaan.

Taustastaan riippumatta katsoja pystyy kuitenkin arvostamaan elokuvan kaunista kuvausta. Yu Cao kameratyöskentely on seesteistä, mikä tekee kaikesta entistä rankempaa seurattavaa. Mustavalkoinen kuva vahvistaa mainitun dokumentaarisuuden ohella myös kaupungin kolkkoa kohtaloa. Väreistä riisuttu kaupunki tuntuukin eräänlaiselta surrealistiselta välitilalta, joka on kuitenkin totisinta totta siellä kärsivine ihmisineen.

Tekniikka
1.77:1-kuva on kauttaaltaan terävä. Mustan taso on virheetön, mikä tuo mustavalkoiseen kuvaan aivan omanlaisen syvyyden. DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on ensimmäisen tunnin ajan varsin elävä. Kaupungin kaoottinen sotatilanne hyödynnetään erinomaisella tilantunnulla, ja viimeinen potku annetaan muhkealla alapäällä. Taistelun loputtua myös äänimaailma rauhoittuu hivenen.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Sodan ja eritoten ihmisen kauheuksiin kykenevää dokumentoiva sotaelokuva on visuaalisesti kaunis ja tunnelmallinen, mutta sen etäiseksi jäävä kerronta ei tarraudu katsojaan.