Elokuva
On talvi Billingsissä, Montanassa. Kun kärttyisä, omapäinen ja viinaanmenevä papparainen Woody Grant (Bruce Dern) saa päähänsä, että hän on voittanut miljoona dollaria arpajaisissa, mikään eikä ketään pidättele häntä noutamasta voittoaan. Omaisuus on tosin noudettava Lincolnista Nebraskasta, joten Woodyn poika David (Will Forte) joutuu lähtemään äiti Katen (June Squibb) vastustuksesta huolimatta kuskaamaan kaikelle kiukkuisen isänsä yli tuhannen kilometrin päähän lunastamaan luvattua palkintoa.

Ohjaaja Alexander Paynen kadehdittavan komea ura ei ole laskusuhdanneta kohdannut. Hilpeästi äidin vastuuta ja aborttikeskustelua puinut Kansalainen Ruth (Citizen Ruth, 1996) toi Paynen suuren yleisön tietoisuuteen ja terävä, koulumaailmaa ja politiikkaa sivunnut Vaalit (Election, 1999) vahvisti mainetta. About Schmidt (2002) jatkoi menestystä pääosassaan Jack Nicholson, ja lopullinen läpimurto kaupalliseen menestykseen tuli vuonna 2004 erinomaisen Sidewaysin myötä. Kolmen vuoden takainen The Descendants jatkoi voittokulkua, eikä uusin, Nebraska, tee poikkeusta.

Nebraska on täysiverinen tie-elokuva ja katkeransuloinen kuvaus jääräpäisen isäukon ja tämän aina saamattomaksi haukutun pojan yhteisestä matkasta, jossa päämäärän sijaan tärkeimmäksi elementiksi nousee toiseen uudelleen tutustuminen. Nebraska on yhtä aikaa paitsi melankolinen ja sympaattinen kuvaus sukupolvien välisestä kuilusta, myös hillittömän hauska ja humoristinen esitys silloista, joita sen yli on mahdollista rakentaa. Paynella on häikäisevä kyky pitää kaikki elokuvan elementit tasapainossa lipsumatta kertaakaan tylsän komiikan tai siirappisen melankolian puolelle, vaikka mahdollisia vaaranpaikkoja reissussa onkin useita. Bob Nelsonin yksinkertaiselta kuulostava käsikirjoitus on kuitenkin kaikkea muuta kuin simppeli, sillä se kertoo ihmisistä ja ihmissuhteista enemmän kuin kymmenet elämänhallintaoppaat yhteensä. Parituntinen Woodyn ja Davidin matkassa saakin katsojan miettimään omaa historiaansa ja ajaa kyselemään kuulumisia kaukaisemmiltakin sukulaisilta.

Phedon Papamichaelin mustavalkokuvaus tekee Nebraskasta, jos mahdollista, vieläkin runollisemman ja ballaadinomaisen matkakertomuksen, jonka haikeaa sympaattisuutta Mark Ortonin akustinen musiikki vain lisää entisestään. Nebraska on kuuden Oscarin ehdokas (paras elokuva, ohjaus, miespääosa, naissivuosa, alkuperäinen käsikirjoitus ja kuvaus), ja varsin suositeltava vaihtoehto vedonlyötiä harrastavan veikkauskuponkiin merkattavaksi.

Valkokangas uransa 1960 aloittanut ja jo muutaman vuoden eläkepäiviä viettänyt 78-vuotias Bruce Dern tekee loistavan paluun parrasvaloihin ärmättinä Woodyna, vanhana rakkikoirana, jonka raateluhampaat ovat yhä terävät, mutta eivät välttämättä pysy enää suussa. Dernin kokonaisvaltainen veto on sitä luokkaa, ettei Matthew McGonaugheyn (Dallas Buyers Club) tai Chiwitel Ejioforin (12 Years a Slave) aivan vielä kannattakaan hioa voittopuheitaan parhaan miespääosan Oscarista.

Derniä vielä seitsemän vuotta vanhempi, myös Oscar-ehdokkaana roolistaan Kate-äitinä oleva June Squibb varastaa suvereenisti kaikki kohtauksensa Grantin suvun matriarkkana, joka ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon työstään mielellään pulloonkin ryömivän Woodyn pitkäpinnaisena vaimona. Saturday Night Livessa pitkän uran tehnyt Will Forte on Nebraskan kolmas peruskivi. Taitavasti ilman yhtäkään turhaa koomikon maneeria elämän pieksämänä Davidina Forte tuo tarinaan uusia ulottuvuuksia ja aitoa koskettavuutta. Forten tapaan toinen SNL-veteraani, Bob Odenkirk, vahvistaa sivustaa Davidin Ross-veljenä, paikallisena uutisankkurina, joka haluaisi isä-Woodyn laitokseen, pois äidin ja eritoten omilta harteiltaan. Stacy Keach on niin ikään hyvä Woodyn vanhana bisneskumppanina, petollisena Ed Pegramina ja Rance Howard aivan mahdottoman mukava Woodyn Ray-veljenä.

Yhteenveto
Koskettavan karhea ja hellän humoristinen Nebraska edustaa nykyaikaista amerikkalaista elokuvaa parhaimmillaan. Palkitsee vaativimmankin katsojan ja antaa hyvää tuulta pitkäksi, pitkäksi aikaa.