Elokuva
Ohjaaja/tuottaja/käsikirjoittaja Terrence Malick nousi jo 1970-luvulla arvostetuksi elokuvantekijäksi paljon kiitosta keränneillä teoksilla Badlands - Julma maa (1973) ja Days of Heaven - Onnellisten aika (1978). Menestystä ei kuitenkaan seurannut valmiiksi pedattu uraputki, sillä omituisuudestaan tunnettu ja kameroita välttelevä Malick jätti alan ja siirtyi vanhalle mantereelle opettajan toimiin. Kului 20 vuotta kunnes miehen nimi nähtiin jälleen valkokankaalla: visuaalisesti ja kerronnallisesti upea tunnelataus The Thin Red Line - Veteen piirretty viiva (1998) rikkoi pitkän hiljaisuuden ja nousi otsikoihin tuoreen lähestymistapansa takia. Perinteiseen Hollywood-sotakuvaan kyllästyneet ihastelivat Malickin kykyä kuvata II maailmansodan teurastusta raadollisen taiteellisesti ja roolihahmojen sisäisten tunnetilaristiriitojen kautta. Veteen piirretty viiva jakoi rajusti yleisön mielipiteet kahtia, sillä sitä pidettiin yleisesti enemmän taide- kuin sotaelokuvana. Malickille tyypillinen linja jatkuu myös hänen seuraavassa teoksessaaan The New Worldissa (2005), joka on sekin taiteellinen sotakuvaus.

Pohjois-Virginia vuonna 1607. Englantilaisten valloittajien laivue saapuu uuteen maailmaan kapteeni Newportin (Christopher Plummer) johtamana. Kuninkaallisen retkikunnan tarkoituksena on luoda pysyvä siirtokunta hedelmälliseen maahan, jota sivistymättömyys ja kurjuus eivät ole vielä turmelleet. Ansioitunut, mutta liian monta sotaa nähnyt kapteeni Smith (Colin Farrell) nousee maihin kahleissa yllytettyään miehistöä kapinaan. Rantautumisen jälkeen kuolemaan tuomitun Smithin teloituskäskyä ei yllättäen laitetakaan käytäntöön, sillä Newport määrää kapinoitsijan kaupankäynnin sovittelijaksi englantilaisten ja alkuperäiskansan välille. Vaarallisessa tehtävässä epäonnistuminen tietää varmaa oikotietä tuonelan porteille.

Smithin ja alkuperäisasukkaiden kohtaaminen on odotettu. Intiaanit oudoksuvat valkoista miestä ja ottavat tämän vangiksi. Heimon vanhimmat haluavat tappaa muukalaisen, mutta päällikön tytär (Q’Orianka Kilcher) saa käännettyä isänsä pään. Smith säästyy toistamiseen varmalta kuolemalta. Kapteeni jää heimon pariin aluksi pakosta, mutta haltioituu ajan kuluessa sen elämäntyyliin lähtemättömästi. Ennen kuolemaansa janonneelle Smithille avautuu paratiisissa täysin uusi maailma: elämä ilman vihaa ja oman edun tavoittelua, elämä täynnä jakamisen iloa ja lähimmäisen rakkautta. Fyysisesti tämä ilmenee pian päällikön tyttären ja Smithin välisenä kiihkeänä rakastumisena.

Vietettyään kuukausia täydellisessä "unessa", Smithin täytyy vastentahtoisesti palata omiensa pariin. Edessä on vaikea päätös, kun muuttunut mies joutuu valitsemaan puolensa yhä kiristyvien välien keskellä. Yltäkylläisyydessä elävä alkuperäiskansa ja kannibalismiin nälissään turvautunut uudisraivaajajoukko tarkoittavat naapureina vain yhtä asiaa: verinen yhteenotto on enää ajan kysymys.

The New World on alleviivatusti runollinen elokuva. Suurin osa dialogista on filosofista monologia, joka toistuu kertojien (Farrell, Kilcher, Christian Bale) kauniisiin säkeisiin puettuina ajatuksina. Päähenkilöiden keskinäisessä kontaktissa suurinta roolia näyttelevät katseet ja teot. Seesteisesti etenevä tarina on tarkoituksellisen unenomainen ja täynnä symboliikkaa. Malick esittää visionsa Veteen piirretyn viivan tapaan luonnon elementtejä, kauniita maisemakuvia ja kylläisiä värejä käyttäen. Elokuvan kauneus, autenttisuus ja vahva tunnelma ansaitsevatkin erityismaininnan. Visuaalisuus on kuvauksesta, lavasteista ja puvustuksesta lähtien silmää hivelevän upeaa katsottavaa. Luonto on kaikessa esillä ja aistittavan lähellä.

Hienovaraisen soinnukas musiikki ja kertojien ajatukset tukevat tarinaa täydellisesti. Malick on saanut myös ajalle tavanomaisen vahvan kristinuskon ja hengenelämän kaoottisuuden mukaan taidokkaasti kärsimykseen puettuna. The New World kääntyy uudisraivaajiin keskittyneen alustuksensa jälkeen yllättäen seuraamaan intiaanitytön tarinaa. Farrell jää hiljalleen taustalle ja myöhemmin seuraan liittyvä Christian Balekin on vain juonenkuljettaja nuoren naisen elämänmuutoksessa.

Näyttelijätyöskentely on elokuvassa kauttaaltaan hyvää. Saksalaissyntyinen Kilcher on nuoresta iästään (syntynyt 1990) huolimatta täydellinen valinta rooliinsa, joka vaati haurautta ja herkkyyttä. Farrell ja Bale suoriutuvat osistaan erinomaisesti, molemmat hieman erilailla tunteitaan kuvaten.

Yli kaksituntinen kertomus vaatii katsojaltaan paljon. Seesteisyytensä ja runollisten monologiensa takia elokuva on erittäin vaikeasti lähestyttävä kokemus. Moni, joka ei Malickin tyyliä entuudestaan tunne ja odottaa teokselta enemmän toimintaa, pettyy varmasti. Elokuva keskittyy painotetusti kahden vastakkaisen maailman kohtaamiseen tunnetasoja kuvaten ja jättää sodankäynnin täysin sivurooliin. Ohjaajan siveltimestä syntynyt käsikirjoitus on vieläkin runollisemmin puettu kuin Veteen piirretyssä viivassa, jonka lopullinen leikkaus oli tosin enemmän tuotantoyhtiön kuin ohjaajansa näköinen. Elokuvan unimainen esitys tarttuu kirjaimellisesti katsojaansa, väsymyksenä.

The New World ei sinällään kirjoita elokuvahistoriaan mitään uutta. Se pureutuu ainoastaan hieman syvemmin tematiikkaan, jossa puhdas sielu joutuu tahtomattaan kohtaamaan synkemmän elämän.

Kuva
65- ja 35-millisiltä alkuperäisnauhoilta digitoitu kuva esitetään anamorfisena 2.35:1-suhteella. Virheitä ja kohinaa esiintyy ainoastaan muutamissa kohtauksissa, joissa on ollut vähän valoa käytössä. Muuten kuva on erinomainen.

Meksikolaisen Emmanuel Lubezkin kuvaus on ammattimaisen taiteellista ja kamera on löytänyt usein tapahtumia, jotka selittävät itse itsensä, ilman sanoja. Hiljaisia hetkiä ja outoja leikkauksia onkin elokuvassa todella paljon. Elokuvan lavastus on myös mallillaan välittäen elämän yltäkylläisyyden ja raadollisuuden katsojalle uskottavasti.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -raita ruokkii autenttisuudellaan. Luonnon äänet näyttelevät elokuvassa isoa roolia ja tukevat visuaalisuutta täydellisesti. Varovaiset askeleet heinikossa, ukkosen vaimea jyrähtely ja sadepisarat rantakaislikossa luovat maailman, jossa katsoja tuntee olevansa mukana. Tehosteet ja dialogi sointuvat myös selkeinä. Bassoraitaan on myös panostettu oikeissa kohdissa.

Hollywoodin luottosäveltäjiin kuuluvan James Hornerin kirjoittamat nuotit vaihtelevat hienon hauraista tummanpuhuvan synkkiin tulkintoihin. Missään vaiheessa musiikki ei ole pääosassa vaan taidokkaasti sivusta tukemassa.

Lisämateriaali
Making of (59:11)
Kymmeneen osaan jaettu kulissien takainen tunti kertoo kaiken tarpeellisen lavastuksen rakennuksesta näyttelijöiden valintaan ja heidän rooleihinsa. Haastatteluita ja kameraa välttelevää ohjaaja Malickia ei kuvissa näy, mikä luonnollisesti harmittaa.

Mukana ovat myös elokuvan teaseri ja teatteritraileri.

Yhteenveto
Tositapahtumiin pohjautuva The New World on kaunis ja runollinen elokuva, jossa audiovisuaalisuus ja sanattomat kohtaukset ovat pääroolissa. The New World vaatii katsojaltaan paljon, sillä sen seesteisyys ja kerrontatapa eivät varmasti miellytä kaikkia katsojia. Hieno kokemus, mutta häviää vertailussa ohjaajan edelliselle mestariteokselle The Thin Red Line - Veteen piirretty viiva (1998).