Elokuva
Lou Bloom (Jake Gyllenhaal) on pikkurikoksilla itsensä elättävä ajelehtija, joka löytää kutsumuksensa osuessaan kolaripaikalle, jossa freelancerit kuvaavat onnettomuutta myydäkseen otoksensa verenjanoisille tv-yhtiöille. Lou ostaa kameran ja poliisiradion, eikä aikaakaan, kun hän on tv-kanavan yövuoron päällikön Ninan (Rene Russo) uusi kultapoika, jonka tuottama materiaali vetää graafisuudessaan vertoja kenelle tahansa L.A.:n uutispirajoista. Mutta kilpailu veristen rikosten ja traagisten onnettomuksien uutisoinnista on kovaa, ja kun alan ammattilainen Joe Loder (Bill Paxton) vielä laajentaa yritystään, on Loun pakko olla yhä nopeampi ja keksiä tapa, jolla on hän on kuoleman näyttämöillä aina ensimmäisenä.

Gilroyn suku on vahvasti edustettuna nykyajan Hollywoodissa. Tunnetuin veljeksistä on käsikirjoittaja-ohjaaja Tony, jonka käsialaa ovat mm. Bourne -elokuvat, sekä hienovireinen lakijännäri Michael Clayton (2007).  John Gilroy on leikkaaja, jonka saksimina valkokankaille on saatu sellaisia elokuvia kuin Narc (2002), Michael Clayton, Salt (2010), Warrior (2011), Medusan perintö (2012) ja Pacific Rim (2013).

Kolmas veljessarjassa, Dan Gilroy, on kirjoittanut mm. Rahantekijän (2005), Real Steelin (2011), ja tekee esikoisohjauksensa yhdessä vuoden kovimmista ja yllättävimmistä trillereistä Nightcrawler. Nightcrawler on kuvaus suurkaupungin yössä saalistavista ihmisistä, jotka hankkivat leipänsä kuvaamalla kanssaeläjien kärsimyksiä ja kuolemaa, myyden graafisen julmat otoksensa eniten tarjoaville uutiskanaville. Tonyn tuottamalla ja Johnin editoimalla Nightcrawlerilla Dan Gilroy osoittaa olevansa varsin vakavasti otettava ohjaaja, joka hallitsee äärimmäisen taitavasti kokonaisuuden sävyn, kerronnan ja rytmin. Nightcrawler on urbaania synkkyyttä puhtaimmillaan, ihmiskuvauksessaan jäätävän realistinen ja proseduureissaan totuudenmukainen, unohtamatta silti kaiken kaaoksen keskellä inhimillisyyttä. Los Angelesin yö avautuu pääkuvaaja Robert Elswitin kameran kautta yhtä lailla houkuttelevia huuruja hyöryävänä helvetillisenä paratiisina kuin Michael Mannin Collateralissa, neonvalojen hehkun maalatessa karmaisevia kohtaloita valkokankaalle.

Kun puhutaan intensiivisistä rooleista ja metodiheittäytymisistä, mainitaan usein nimet Pacino, DeNiro ja Bale. Nyt listaan voidaan lisätä myös nimi Gyllenhaal, Jake Gyllenhaal, sillä mies tekee tähän astisen uransa merkkipaalun, vallan erinomaisen roolityön Lou Bloomina. Kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta tunteeton ja maaninen Bloom on kiehtova ja katsojan omalla olemuksellaan hypnotisoiva hahmo, roolimalli, jollaista ei usein näe elokuvien pääosissa. Yhtä lailla kuin Taksikuskin (1976) Travis Bickle tai Driven (2011) nimetön kuski, Bloom on realistisen painajaisen antisankari, ilman edellä mainittujen missioita tehdä edes hitusta hyvää tai pelastaa joku eksynyt sielu. Kehon kieleltään kuin tappiinsa viritetty instrumentti, eläimen lailla urbaanissa viidakossa uhreja vaaniva Bloom on yritysideologioillaan kanssaihmisiä taitavasti manipuloiva patologinen sosiopaatti, joka kietoo verkkoonsa myrkyllisen hämähäkin tavoin.

Kuvia suvereenisti hallitsevan Gyllenhaalin kyljessä Rene Russo maalaa armottoman kuvan nykyaikaisesta uutismaailmasta, jossa kilpailuvalttina on kuolema ja murhe. "If it bleeds, it leads", toimii mottona niin lähetyksen ykkösuutista hankkiville mediapiraijoille kuin niitä metsästäville freelancereillekin. Bill Paxton on Loun lailla inhimillisestä kärsimyksestä innostuva ja sillä elantonsa hankkiva ammattikuvaaja Loder ja Riz Ahmed elokuvan traagisin hahmo, koditon Rick, Loun kadulta nappaama assistentti, siipimies, joka navigaattorin avulla ohjaa tämän kuoleman näyttämöille muita nopeammin.

Yhteenveto
Nightcrawler on kaikessa kyynisyydessään kierosti kiehtova ja äärimmäisen hallitusti rakennettu trilleri, joka kiilaa komeasti vuoden 2014 kovimpien elokuvien joukkoon.