Elokuva

Entinen CIA-peiteoperaatioiden agentti. Uusi vankien kuulusteluun käytettävä hallusinogeeni, joka tappaa ilman vasta-ainetta. Sekoitetaan tarinaan vielä muutama pahisagentti, kuulusteluhuumeen ostotaho ja järjettömiä sattumia ala-arvoisilla näyttelijäsuorituksilla höystettyinä, niin saadaan aikaan kliseistä toimintaa. Juonestakaan ei voi kertoa enempää, sillä yhdistämällä edellä mainitut asiat, lukija kyllä osaa päätellä, mihin tämä Hollywoodin toimintatähti Wesley Snipesin tähdittämä elokuva on menossa.

Nine Lives on hyvin outo elokuva nykyajan maailmaan. Samankaltaista kuvallista kerrontaa ja hahmojen välistä ristiriitaa, puhekielestä puhumattakaan, on nähty 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella lukuisia kertoja, eikä niitä hetkiä muistele mielellään. Miettiä saakin, ja oikein kunnolla, että miksi ihmeessä juuri Wesley Snipes on suostunut tällaiseen elokuvaan mukaan. Miehellä on silti takanaan kunnioitettava määrä hyviäkin elokuvaesiintymisiä (Demolition Man, White Men Can't Jump ja Blade-trilogia). Jopa elokuvan ohjaajallakin on ihan mukiinmeneviä meriittejä listoillaan aina Star Trek -elokuvasta lähtien. Elokuvan ongelmat ovat lähtöisin käsikirjoituksesta ja osittain jopa tuottajista.

Elokuva on toimintaelokuvien kliseitä täynnä. Mikään osa-alue tuotannosta ei oikeastaan pääse missään vaiheessa esille, paitsi jos mukaan ei lueta Wesley Snipesin nimeä, joka kyllä pahasti tahraantuu tämän elokuvan myötä (luojan kiitos, Blade 3:Trinity puhdistaa sitä edes hiukan).

Snipesin esittämän hahmon menneisyydestä löytyy pieleen mennyt CIA-operaatio. Hänen tyttöystävänsä on poliisietsivä, joka jostain syystä tuntee silmitöntä vihaa FBI:tä ja muita Yhdysvaltojen toimivalta-agentuureja kohtaan. Mukana on
korruptoitunut agentti ja tämän kaksi taliaivoista apuria. Tuo elokuva mukanaan jotain uuttakin genreen. Se nimittäin asettaa kaksi merkkipaalua; miten paljon katsojia voidaankaan aliarvioida ja miten tyhmiä jotkut elokuvan hahmoista voivat olla.

Hyvinä puolina voidaan pitää ohjaajan, ja oikeastaan koko tiimin, uskallusta lähteä mukaan tällaisen kevyen klisetoiminnan pariin. Meillä on jo Stallone, Seagal ja Van Damme. Tuskin hekään enää haluavat kilpailijoita omalle reviirilleen.

Kuva

Anamorfisena 1,78:1 -suhteessa esitetty kuva on kohinainen ja pehmeän-puoleinen. Hauskinta kuitenkin on, että kuva on tämän julkaisun laadullinen kulmakivi, sillä siinä ei ole epäonnistuttu niin täysin kuin elokuvan juonessa.

Ääni

Elokuvan katsottuaan ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi tällaiseen sontaan on saatu mukaan Dolby Digital 5.1 raidan lisäksi vieläpä 5.1 DTS-äänet. Joka tapauksessa ääniraidat ovat kutakuinkin identtiset volyymien tasauksen jälkeen ja elokuvan toimintakohtauksien määrän ja tilatoiston potentiaalin huomioon ottaen ääniraidat tarjoavat surkeaa dynamiikkaa.

Lisämateriaali

Julkaisu ei juurikaan lisämateriaaleilla ylpeile. 12-minuuttinen Making of "Nine Lives" -dokumentti kertoo nimensä mukaisesti elokuvan tekemisestä, jonka aikana tuotantoryhmä kehuu toisiaan ja elokuvaa. Production Notes esittelee 11 kpl tekstiruutuja, joissa kerrotaan muutamalla lauseella tiettyjä tuotantoon liittyviä triviaaleja tietoja.

Sneak Previews esittää joukon trailereita Scanboxin dvd-julkaisuista (Inka$$o, Godsend ja Fahrenheit 9/11). Theatrical Trailers -osiossa nähdään kasa elokuvatrailereita (Nine Lives, Sky Captain and the World of Tomorrow, Maria Full of Grace, Wicker Park, Bad Santa ja Vanity Fair).

Yhteenveto

Wesley Snipesin uran todellinen häpeäpilkku ja samaa voidaan varmasti sanoa koko tuotantotiimistä aina statisteista ohjaajaan. Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten tällainen elokuva on päässyt dvd:lle oikein Suomessa saakka - eikö näistä nyt olla päästy jo eroon?