Elokuva:

"Entä jos maailman kuuluisin filmitähti rakastuisi juuri sinuun?" Jos tuollainen mainoslause ei onnistu kääntämään vatsaasi sekaisin, olet jo epäilemättä nähnyt Roger Michellin ohjaaman romanttisen komedian Notting Hill. Jos taas kuulut siihen ihmisryhmään, joka saa vatsanväänteitä liiallisesta siirapista, olet kenties jättänyt tämän elokuvan katsomisen väliin. Itse jätin elokuvan katsomatta teatterikierroksella enkä ollut erityisen kiinnostunut edes elokuvan DVD-julkaisusta, mutta sattumalta kuitenkin tutustuin elokuvan suomalaiseen DVD-painokseen. Ja arvatkaas mitä? Väärin! Minä pidin elokuvasta. Edes Hugh Grantin läsnäolo ei onnistunut pilaamaan elokuvaa. Julia Roberts puolestaan sai kerrankin olla vain oma itsensä tarvitsematta huolehtia liiasta näyttelemisestä. Itse asiassa monet kohtaukset elokuvassa olivat luultavasti suoraan Robertsin omasta elämästä. Ainakin maininta tiukasta alastomuuspykälästä kuulosti entuudestaan tutulta. Ja IMDB tietää kertoa, että Julia Robertsin palkkio Notting Hillistä oli juuri 15 miljoonaa dollaria, jonka Anna Scott kertoo ansainneensa edellisestä elokuvastaan.

Tarina on yksinkertainen: Hugh Grantin näyttelemä William on kehnosti menestyvän kirjakaupan omistaja ja Julia Robertsin tulkitsema Anna Scott maailman kuuluisin filmitähti, joka sattumalta astuu Williamin kirjakauppaan ja saman tien tämän sydämeen. Tunne on molemminpuolinen ja kun soppaa hämmentävät vielä Williamin lievästi sanottuna persoonallinen kämppäkaveri Spike, jota Rhys Ifans aivan loistavasti tulkitsee, sekä Williamin ystävät ja sukulaiset, niin syntyy varsin maistuva keitos. Puhumattakaan Annan ex- tai nykyisestä poikaystävästä, managerista ja aina ahdistelevista paparazzi-kuvaajista. Mutkia matkaan siis riittää parin tunnin tarinaan aivan riittävästi. Elokuva on mukavalla tavalla vanhanaikaisesti hauska, ilman hillittömiä ylilyöntejä, möykkäämistä, väkivaltaa tai alatyylin kielenkäyttöä. Hauskuus löytyy kekseliäästä dialogista ja osuvista roolisuorituksista.

Elokuvan nautittavimmat roolisuoritukset löytyvät sivurooleista. Huippuna jo edellä mainittu Rhys Ifans, mutta mainioita ovat myös Tim McInnerny Williamin ystävän Maxin roolissa ja Emma Chambers Williamin siskona. Leffasta löytyy myös pari mielenkiintoista cameota, joiden löytämisen ilon jätän katsojille.

Käsikirjoittaja Richard Curtisin ansiolistalta löytyvät sellaiset aikaisemmat menestykset kuin Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) sekä Bean (1997). Ohjaaja Roger Michellin tunnetuin työ tätä ennen lienee TV-sarja Pikkukaupungin Buddha (1993). Musiikin säveltäjäksi ilmoitetaan Trevor Jones, jonka musiikkia on ollut mm. elokuvissa Dark City (1998) ja Cliffhanger (1993). Sävellettyä musiikkia enemmän elokuvassa kuitenkin korostuvat monia kohtauksia alleviivaavasti kuvailevat, hittikappaleiden katkelmat, joista suurin osa oli minulle nykypoppia kuuntelemattomana jokseenkin tuntemattomia.

Kuva:

Kuvasuhde on alkuperäinen 1,85:1 ja elokuva on laajakuvatelevisioita varten tallennettu anamorfisessa muodossa. Kuva on enimmäkseen laadultaan erinomainen lukuun ottamatta pientä hetkellistä värivirhettä yhdessä kohtauksessa.

Ääni:

Äänipuolelta levyltä löytyy sekä 5.1 -kanavainen Dolby Digital -ääni että kaksikanavainen Dolby Digital Surround -koodattuna. Jostain syystä oletusääniraitana on Dolby Surround. Toisin kuin tekstityksen, ääniraidan vaihtaminen onnistuu onneksi lennosta AUDIO-näppäintä painamalla.

Katselin elokuvan DD 5.1 -ääniraidan kanssa, joka on kaikin puolin onnistunut. Dialogista sai hyvin selvää. Joukkokohtauksissa takakanavia käytettiin hienosti tilavaikutelman luomiseen, ja myös elokuvan musiikissa hyödynnetään hyvin monikanavaista äänimaisemaa. Mitään matalia bassoja tai räjähdyksiä elokuvasta ei luonnollisestikaan löydy, mutta onnistunut elokuvaääni on paljon muutakin kuin "lisää passoa ja heti".

Lisämateriaali:

Oheismateriaalin puolesta levy on melkoisen köyhä. Mukana on alkuperäinen leffatraileri sekä kaksi lyhyttä dokumenttia. Ensimmäisessä selvitellään miten tehtiin kohtaus, jossa Hugh Grantin kävellessä torin poikki vuodenajat vaihtuvat minuutin kävelyn aikana. Toisessa Grant kertoilee lyhyesti elokuvan tekemisestä.

Elokuvan lokalisointi ei ole ulottunut oheismateriaaliin saakka, vaan ne ovat levyllä kokonaan tekstittämättöminä.

Yhteenveto:

Notting Hill on miellyttävä hyvän fiiliksen elokuva, joka ei käsittele elämää suurempia kohtalonkysymyksiä eikä edes yritä olla enempää kuin on: harmitonta viihdettä pariksi tunniksi.