Elokuva

Jos valkoinen kauluspaita, suorat housut, pikkutakki, yhdeksästä viiteen kestävät työpäivät ja ahdas konttoritila on sinulle tuttua, tiedät, mitä odottaa The Office -sarjalta. Jos taas et ole päässyt nauttimaan näistä sekä pienistä toimistoromansseista, omituisista työkavereista ja vielä omituisemmista pomoista tiedätpähän ainakin millaista työtä kannattaa välttää.

Vuonna 2001 ilmestynyt BBC-tuotanto Office – Konttori jatkoi vuonna 1999 ilmestyneen, Mike Judgen ohjaaman loistavan konttorikomedian Office Space – Konttorirotat perinnettä. Siinä missä Office Space keskittyi kolmeen tylsistyneeseen työntekijään Initechillä, The Office otti lähtökohdaksi kokonaisen yhtiön ja sen henkilöstön. Jälkimmäinen ei myöskään ollut perinteisesti kuvattu sarja, vaan esitystyyliksi otettiin dokumentti - tarkemmin määriteltynä valedokumentti.

Dokumenttiryhmä on päättänyt filmata Englannin Sloughissa sijaitsevan paperifirman työskentelyä juuri mahdollisen lopetusuhan alla. Yritystä johtaa David Brent (Ricky Gervais), omasta mielestään maailman paras pomo, joka on paitsi humoristisin ja viilein, myös kaikkein suosituin verrattuna muihin pomoihin - oikeasti hän on kaiken äskeisen vastakohta. Hän pyrkii pitämään työilmapiirin kevyenä ja hauskana. Vain ensimmäinen onnistuu. Hänen alamaisinaan työskentelee muun muassa Tim (Martin Freeman), joka on rakastunut samaisen firman sihteeriin, Dawniin (Lucy Davis), ja Gareth (Mackenzie Crook), joka on vain yksinkertaisen ärsyttävä, protokolliin tarttuva pikkupaskiainen - ja armeijahullu.

Päivien edetessä, lopetusuhan lähentyessä, filmimateriaalin tallentuessa ja haastattelujen lisääntyessä, katsoja sukeltaa yhä syvemmälle Sloughin työilmapiiriin naurun ja myötähäpeän saattelemana. Jälkimmäistä – tosin myös ensimmäistäkin - tarjoaa etenkin johtaja Brent, joka ei vielä vuosienkaan jälkeen erota omaa harhakuvitelmaansa todellisuudesta. Kerta toisensa jälkeen, juuri kun tilanne ei voi millään ilveellä mennä enää nolommaksi, avaa Brent suunsa. Seuraa hiljaisuus, epämukavia katseita paikallaolijoiden välillä ja suoraan kameraan - Brent poistuu tapahtumapaikalta.

Dokumentaristinen ote pysyykin koko sarjan ajan osana vitsiä, ja myös eräänlaisena linkkinä katsojan ja sarjan välillä. Brentin kuivahkon ulosannin tuloksena ovat yleensä lyhyet silmäykset suoraan kameraan, suoraan katsojaan. Kikka toimii loistavasti ja aiheuttaa usein naurunpurskahduksia. Kameran mukanaolo ja sen tiedostaminen tuo mukanaan myös sitä palikkamaisuutta, jota televisiokamerat yleensä aiheuttavat. Sitä, tai vaihtoehtoisesti ääretöntä esittämishalua, kuten Brentin kohdalla on tapana. Kuten yleensä, myös nämäkin halut olisi ollut jälkeenpäin ajateltuna järkevä pitää vain pään sisällä.

Brent nouseekin sarjan ylivoimaiseksi tähdeksi, johtuen miestä näyttelevästä Gervaista, joka on myös sarjan toinen ohjaaja ja käsikirjoittaja -  vieläpä varsin itserakas sellainen. Ei asia tosin haittaa, sillä Brent useimmat hauskuudet sarjan aikana tekeekin. Hänen suuri egonsa ja häntä vastaan olevan maailma synnyttävät useita kuolemattomia lauseita, eikä hänen tekemisetkään kalpene puheiden rinnalla. Menneisyyden rokkiura (ja sen esille tuominen kesken yrityskokouksen), Flashdancea ja MC Hammeria yhdistävä tanssi sekä sokkotreffit ovat vain eräitä sarjan aikana nähtyjä tempauksia.

Tosin kyllä muukin firman henkilöstö saa tarvittavaa ruutuaikaa, eikä yhtään hullumpaa sellaista. Romanttista tarinantynkää tuo Timin ja Dawnin välinen kipinä, vaikka Dawn nyt varattu sattuukin olemaan. Heidän välinen kemia on myös rajoitettua kameroiden takia. Kaksikko käyttää kuitenkin tylsää työtä hyväksi päivittäisten piristysten muodossa, joiden kohteeksi joutuu yleensä Gareth. Gareth onnistuu välittämään juurikin niin pervon ja ärsyttävän kuvan itsestään kuin miltä hän näyttää. Jokaista päähenkilöä haastatellaan välillä kuvausryhmän toimesta, jossa jokainen pääsee lausumaan omia mielipiteitä. Yleensä Gareth ja Brent tekevät  tiedostamattaan itsestään hölmön, kun taas Tim turvautuu itseironiaan.

Toimiston tiivis ilmapiiri aiheuttaa myös monien muidenkin sivuhenkilöiden näyttäytymisen, joista Evan Macintoshin näyttelemä Keith lepohuoneen neuvonantajana jaksaa naurattaa vähäeleisellä tulkinnallaan. Myös Ralph Inesonin näyttelemä, härski Chris Finch Brentin parhaana kaverina tulee mainita. Tietovisaguruna ja naistenmiehenä tunnettu Finch on saanut käsikirjoituksen rivoimmat lauseet itselleen, jotka näyttelijä myös tulkitsee aina ulkonäköä myöten oikein sikamaisesti. Miehen kruunaa erään jakson lopputekstien jälkeen nähtävä doggy style -liikehdintä läheisen baarin parkkipaikalla.

Sarjan kirkkain tähti, Ricky Gervais, on yhdessä Stephan Merchantin kanssa luonut yhden nykykomedian hiotuimmista timanteista. Loistava käsikirjoitus yhdessä hienon toteutuksen, näyttelijöiden ja totuudenmukaisen todellisuuden kera kestää useita katselukertoja, parantuen vanhetessaan kuin hyvä viini.

Kuva

Sarja on tallennettu alkuperäiseen 1.85-suhteeseen anamorfisena. Sarjan yleisilmettä on vaikea arvostella, sillä projekti on alkujaan suunniteltu dokumentaariseksi. Kuva on kuitenkin erittäin terävä, sarjatason parhaimmistoa ja hyvää jälkeä verrattuna nykyjulkaisuihinkin.

Värit toistuvat puhtaasti, mustan tasot ovat luonnolliset, poislukien muutamia vähävaloisia kohtauksia, joissa on lievää kohinaa havaittavissa. Kohinaa on tosin pitkälti koko sarjan ajan, jos sitä suurennuslasin kera etsii, mutta häiritsemään se pääsee vain huonosti valaistuissa kohtauksissa. Miinusta tulee sen sijaan koko julkaisua vaivaavasta liikesumeudesta, joka on luultavasti käytetystä kamerasta johtuva virhe. Siirtoa haittaa myös outo värinä vähän kaikkialla, jonka huomaa, mikäli sitä lähtee etsimään.

Ääni

Pelkkä Dolby Digital 2.0 -ääniraita, tosin ei julkaisu oikein muuta tarvitsisikaan. Muutamia juhlajaksoja lukuun ottamatta, sarja ei tarjoa mitään kunnollista monikanavamiksausta hyödyntävää kohtausta, joten pelkkä stereo-raita riittää vallan mainiosti. Dialogi kuuluu selvästi, samoin kuin musiikki ja erilaiset tehosteet. Ei mikään mullistava raita, mutta hoitaa tehtävänsä.

Lisämateriaali

1. Kausi:

Documentary (39:15) – Hieman kuivahkosta alusta huolimatta, dokumentti lähtee lopulta humoristiselle raiteelle, tarjoten myös sitä mielenkiintoista triviaa matkan varrella. Asiaa käydään läpi aina Gervaisin ja Merchantin omista kokemuksista konttorityöstä pilottiin ja sitä kautta kommelluksiin ja kuvauksiin.

Deleted Scenes:

Kuusi kappaletta poistettuja kohtauksia, joita ennen näytetään lyhyt synopsis kohtauksesta ja Gervaisin ja Merchantin syyt poistolle. Kohtaukset jatkavat samaa linjaa sarjan kanssa, joten jos nauroit sarjalle, naurat myös näille.

- Brent the peacemaker (01:43)
- Thoughts on music (02:05)
- Gareth reprimands Brent and Finch (01:37)
- Gareth on the Pull (00:41)
- 'Slough' by John Betjeman (01:54)
- Gareth's anxiety (00:28)

Easter Eggs:

1. Ensimmäisellä levyllä laita tekstitykset päälle, ja odota että taustahäly lakkaa. Kun puhelin soi, paina enter-painiketta, jolloin näet loistavan Brentin soittaman ja laulaman Free Love Freeway -kappaleen kokonaan (02:47).

2. Mene toisen levyn poistettuihin kohtauksiin ja valitse sieltä 'Slough' by John Betjeman -kohtaus. Kun alun synopsis on mennyt, ruutu pysähtyy hetkeksi. Paina enter-painiketta ja näet Peter Purvesin Who Cares Wins -videon kokonaisuudessaan (03:46).

2. Kausi:

Deleted Scenes (13:07) - Jokunen poistettu kohtaus, joissa suurimman osan ajasta pääosassa pyörii Gareth. Jälleen kerran loistavaa materiaalia, ja jos sarja upposi,  niin saman tekee myös nämäkin.

Outtakes (07:42) – Pilalle menneitä kohtia, joista osa toimii ja osa ei. Ei mitään kovin säväyttävää, mutta hauskaa katseltavaa joka tapauksessa.

Video Diary (20:09) – Hieman turhanpuoleinen videopäiväkirja, jossa ei juuri pientä tirkistystä yleiseen pelleilyyn lukuun ottamatta löydy mitään mielenkiintoista. Jututkin naurattavat vain harvoin.

Special:

Kommenttiraita – Kommenttiraidalla on äänessä ohjaajat ja käsikirjoittajat Stephen Merchant ja Ricky Gervais, ja itse raita on vain äänitetty specialin jälkimmäiselle osiolle. Miesten jutustelu on melko kuivaa, lähinnä kertaillen vain tapahtumia ruudulla ja naureskellen ajoittain jutuille. Muutamissa kohtauksissa lähetään miettimään hieman laajemmin, mutta kokonaisuus jää silti kovin tylsäksi.

The Office: Closed for Business Documentary (22:34) – Lyhyt muisteludokumentti, jossa elokuvassa osalliset muistelevat tapahtumia, lempikohtauksia ja yleistä hauskuutta. Mitään triviaa on turha hakea, mutta hauskoja hetkiä löytyy jokusia.

Golden Globes Featurette (05:46) – Lähtö: Ei mitään toiveita voittoon. Paluu: Kaksi Golden Globea kahdesta. Lyhyt featurette seuraa Office-porukkaa alun nolla-toiveista lopun juhlintaan. Mukana on hauskaa läppää, etenkin itse gaalan kameroihin tallentunutta.

'If You Don't Know Me by Now' Full Song and Video (03:35) – Specialissa nähtävä hauska georgemichaelmainen musiikkivideo kokonaisuudessaan.

Full Band Version of 'Freelove Freeway' (04:42) – Osio sisältää levytysstudiossa  kuvatun musiikkivideomaisen pätkän ensimmäisen kauden Freelove Freeway –kappaleesta.

Easter Egg:

Mene lisämateriaali-valikkoon ja valitse If you don't know me by now -kappale. Kun kopiokone käynnistyy, paina vasemmalle. Näet pilalle menneitä kohtauksia kappaleen teosta (01:37).

Yhteenveto

The Office on jälleen loistava esimerkki laadukkaasta komediasta, joka luonnollisesti tulee nykyään Englannista. Sloughissa sijaitsevan, kuvitteellisen paperifirman työpäiviä dokumentoiva sarja on loistavaa myötähäpeän ja naurun siivittämää todellisuutta. Varoitus: Sarja voi aiheuttaa eräiden työhaaveiden kariutumista.

Marraskuun puolivälissä jokaiselle aluekoodille erikseen julkaistu The Office Collection -paketti sisältää yhteensä neljä levyä,käsittäen sarjan molemmat kaudet ja kaksiosaisen joulu-specialin - koko tuotannon siis. Niin elokuvallinen, kuin tekninenkin puoli ovat erinomaista jälkeä.