Elokuva
Kolme miestä saapuu pölyisiin takkeihin ja aseisiin sonustautuneina juna-asemalle. Asema autioituu heidän läsnäolostaan muutamassa minuutissa ja miehet alkavat joutilaina odotella. Lopulta juna saapuu. Kolmikko siirtyy junan eteen odottamaan junasta poistuvia. Kukaan ei kuitenkaan näytä nousevan pois ja se jatkaa matkaansa. Miesten kävellessä takaisin asemalle, hiljaisuuden rikkoo karmiva huuliharpun soitto heidän takanaan. Raiteilla seisoo mies kassin ja huuliharpun kanssa. Muutaman sananvaihdon jälkeen hän kysyy, toiko kolmikko hänelle hevosta. Miehet vilkaisevat kolmea hevostaan ja naureskelevat, että heiltä taitaa puuttua yksi hevonen. Huuliharpunsoittaja pudistelee hitaasti päätään; ”You brought two too many.”

Sergio Leonen Once Upon a Time in the West - Huuliharppukostaja (1968) on avauskohtauksensa kaltainen säälimättömän viileä, tyylitelty ja raudankova western. Hermoja kiristävät kohtaukset jatkuvat loputtomiin, ja jokainen sana ja laukaus on tarkkaan harkittu. Jonkun muun ohjaajan käsissä moinen patsastelu saattaisi luhistua nopeasti kasaan, mutta Leonen ote tarinaansa on kunnioitusta herättävää. Dollari-trilogian elokuvat olivat pitkälti edeltäjiensä summia, ja Once Upon a Time in the Westissä Leonen tapa tehdä western-elokuvia on hioutunut dramaturgisesti ja visuaalisesti huippuunsa.

Rauhallisesti etenevä elokuva hivelee katsojan silmiä upealla kameratyöskentelyllä, huimilla maisemilla ja vaikuttavilla sommitelmilla. Puolet elokuvasta on tulevan odottelua, hiljaisuuden ja Ennio Morriconen musiikin sävyttämää katseidenvaihtoa, irvistelyä ja lantiolla lepäävän revolverin hivelemistä. Lopulta kohtaukset tiivistyvät silmänräpäyksessä väkivaltaisiksi yhteenotoiksi, joiden tehokkuus jättävät miehen aiemmat ohjaukset varjoonsa. Leonen elokuvassa genren parhaat palat kohtaavat toisensa vaikuttavassa vanhan lännen pölyisessä maailmassa. Auringon, lian ja väkivallan pieksemät miehet leikittelevät sanoillaan, hymyilevät kuolemalle ja sylkevät elämälle. Tämä on täydellinen western.

Elokuvan juoni on westerniksi ehkä yllättävänkin monimutkainen, mutta sen rakentamiselle riittää kylliksi aikaa liki kolmen tunnin elokuvassa, jossa tapahtumat tuntuvat vain kietoutuvan päähenkilöiden ympärille, yhdistäen heidän kohtalonsa yhdeksi. Elokuvan näyttelijäkaarti on vakuuttava ja ennen kaikkea onnistunut. Charles Bronson esittää kylmänviileää Harmonicaa, mystistä huuliharpunsoittajaa. Sinisistä silmistään ja hyvien poikien rooleistaan tunnettu Henry Fonda tekee hyytävää työtä elokuvan selkeinpänä pahiksena. Kaikki elokuvan päähenkilöt ovat kuitenkin katsojalle arvaamattomia kovanaamoja, joiden motiiveja ja seuraavaa liikettä on vaikea ennustaa. Amerikkalaiselokuvista tuttua selkeää kahtiajakoa hyvän ja pahan välille ei elokuvasta löydy. Kolmannessa miespääosassa on Jason Robards, jonka pölyisen takin harteille yritetään kasata muiden synnit. Elokuvan ainoasta isosta naisroolista vastaa kuvankaunis Claudia Cardinale.

Once Upon a Time in the West on klassinen kostoelokuva, jonka moraalittoman raadollisuuden kuvaamisessa Sergio Leone on vertaansa vailla. Leonen tapa leikitellä hahmoillaan on ihailtavaa. Kukaan ei ole toistaan parempi, puhtaampi tai synnittömämpi. He ovat vain miehiä, muinaista rotua, ja Leone pistää heidät taistelemaan keskenään elämästä, kuolemasta, omistuksesta ja vapautuksesta. Melankolisen hyytävässä lännenoopperassa kuolema on alati läsnä. Once Upon a Time in the Westissä Leonen osaaminen on kokonaisvaltaisesti huippuluokkaa, ja elokuva on makarooniwesternien ehdotonta eliittiä - kasa säälimättömiä kohtaloita, unohdettuja tarinoita, jotka kerran merkitsivät joillekin jotain muinaisessa maailmassa.

Tekniikka
Kahden levyn Special Collector’s Edition on teknisesti erittäin laadukkaan työn tulosta. Noin neljäkymmentä vuotta vanha elokuva tuskin on koskaan näyttänyt yhtä hyvältä. Anamorfinen (2.35:1) kuva on upean tarkka ja värit toistuvat moitteetta. Toki elokuvan ikäkin näkyy jossain määrin kuvasta. Tarkka ja epäolennaiseen keskittyvä silmä saattaa huomata pienen pientä eloa laajoissa pinnoissa sekä vanhojen roskien haamuja, mutta kokonaisuudessaan vanhan elokuvan kuvanlaatua ei voi kuin ihailla. Myös Dolby Digital 5.1 –ääniraita on uskollisesti ja laadukkaasti miksattu, dialogi toistuu selkeästi ja Ennio Morriconen säveltämä musiikki kuulostaa hyytävän hyvältä.

Lisämateriaali
Ensimmäiseltä levyltä löytyy lisämateriaalia kommenttiraidan verran. Raita on kooste eri henkilöiden mietteistä. Osa työskenteli elokuvassa, osalle on vain suotu arvo kertoa oma mielipiteensä eri kohtauksista. Kommenttiraidalla äänessä ovat ohjaajat John Carpenter, John Milius ja Alex Cox, elokuvahistorioitsijat Christopher Frayling ja Sheldon Hall, sekä erinäinen joukko elokuvassa työskennelleitä ihmisiä. Kommenttiraita on paikoitellen hyvinkin katkonainen ja sisältää paljolti hiljaisuutta. Ulkopuolisten kommentit jäävät hieman kuiviksi, vaikka historioitsijat välillä jakavatkin mielenkiintoista tietoa. Merkittävä osa samoja asioita tulee kuitenkin selville julkaisun dokumenteissa, ja paljon siedettävämmässä muodossa. Kommenttiraidan mielenkiintoisimmat osat kuuluvatkin itse elokuvassa työskennelleille henkilöille.

Kakkoslevyltä löytyy kolme dokumenttia, tai oikeastaan yksi dokumentti jaettuna kolmeen osaan. Dokumentit sisältävät haastatteluja muun muassa elokuvan kuvaajalta Tonio Delli Collilta, käsikirjoittajalta Bernardo Bertoluccilta, näyttelijöiltä Claudia Cardinalelta ja Gabriele Ferzettiltä sekä amerikkalaisohjaajilta ja historioitsijoilta, eli toisin sanoen äänessä on sama lössi kuin kommenttiraidalla.

Ensimmäinen dokumentti An Opera of Violence (28 min.) käy lyhyesti läpi Leonen uran alkuvaiheita elokuvabisneksessä, ja keskittyy sen jälkeen käsittelemään Once Upon a Time in the Westiä niin elokuvana kuin kulttuuri-ilmiönä. Kooste sisältää myös kaksi videohaastattelupätkää Henry Fondalta ja Sergio Leonelta.

The Wages of Sin (19 min.) käsittelee elokuvan kuvaamiseen liittyviä asioita. Kolmas osa, Something to Do with Death (18 min.), keskittyy elokuvan musiikkiin ja äänimaailmaan, sekä niputtaa dokumentit yhteen tarkastelemalla vielä kerran elokuvan merkitystä niin western-genressä kuin yleisestikin elokuvamaailmassa. Dokumentit esitetään anamorfisena laajakuvana sekä tekstitettynä.

Railroad: Revolutionising the West (6 min.) on lyhyt opetusvideomainen pätkä, joka käsittelee rautateiden ilmestymistä niin amerikkalaisen elokuvan kuin elämänkin kannalta. Kakkoslevyltä löytyy myös kaksi kuvagalleriaa. Toinen esittää tapahtumapaikkoja elokuvan kuvaamisen ajoilta, ja miltä ne näyttävät nykyään. Toinen kuvagalleria on elokuvan tuotannosta. Lisäksi levyltä löytyy vielä henkilöprofiilit viidestä päänäyttelijästä sekä elokuvan alkuperäinen traileri.

Yhteenveto
Sergio Leonen Once Upon a Time in the West on perfektionistisella tarkkuudella valmistettu, western-genreä samalla kunnioittava ja uudistava upea mestariteos. Kahden levyn Special Collector’s Edition on kokolailla edustava julkaisu suurenmoiselle elokuvalle.