Elokuva
Eurooppalaisessa mytologiassa Ondine on kaunisääninen meren henki. Neil Jordanin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Ondine myytti yhdistetään osaksi raadollista realismia. Irlantilaisen pikkukylän epäonninen kalastaja Syracuse (Colin Farrell) pelastaa erään rutiinireissun yhteydessä kalaverkostaan kuolemaisillaan olevan Ondinen (Alicja Bachleda). Salaperäinen nainen kääntää Syracusen elämän päälaelleen. Kalaonni kääntyy parempaan, mies rakastuu arvoitukselliseen neitoseen ja tytär Annie (Alison Barry) epäilee isänsä uuden ystävän olevan merenneito. Muilta silmiltä näkymättömissä viihtyvä Ondine herättää kuitenkin hiljaiseloa viettävän kylän henkiin, eikä ainoastaan positiivisessa mielessä.

Ondine on yksinkertainen tarina, mutta Neil Jordan tuo elokuvaan moniulotteisuutta ohjauksellaan. Irlannissa kuvattu elokuva on jo maisemien puolesta maaginen. Usvan verhoamat mannut sekä tyyni meri tuovat tarinaan ripauksen yliluonnollista, vaikka tapahtumapaikka on tuiki tavallinen. Seesteinen kameratyöskentely korostaa tavoiteltua tunnelmaa ja tekee Irlannille oikeutta. Arvostetun kuvaajan Christopher Doylen kättenjälkeä ei käy kieltäminen, eikä Ondine häpeä lainkaan miehen vakuuttavalla meriittilistalla.

Visuaalisuus tukee käsikirjoitusta, jossa sadunomaisuus on vahvasti läsnä. Viime aikoina samankaltaisissa rooleissa ollut Colin Farrell loistaa surumielisenä isänä, jolle elämä on jakanut ankeat kortit. Viinasta pyörätuolissa olevan tyttärensä vuoksi luopunut kalastaja löytää hiljaisesta Ondinesta kaipaamansa, mutta Jordan jarruttaa viisaasti elokuvaa syöksymästä tavanomaiseksi romanttiseksi lässyksi. Tunteet pysyvät hienovaraisina, eikä Syracuse pysty täysin luopumaan entisestä elämästään jo pelkästään tyttärensä vuoksi. Annie tuokin elokuvaan sen virkistävän tuulahduksen lapsenomaista taikuutta luullessaan Ondinea merenneidoksi. Annien ja Ondinen väliset kohtaukset tuovat elokuvaan sopivan yliluonnollisen elementin, joka onnistuu sekoittamaan niin katsojan kuin Syracusenkin ajatukset näkemästään.

Rauhallisesti etenevä elokuva tasapainoilee taitavasti maagisen ja todellisen rajalla. Tummasävytteinen draama saakin tarvitseman kontrastin hienovaraisesta vihjailusta jostain todellisuudesta irrallaan olevasta. Vahvat roolisuoritukset, etenkin Farrellilta, mutta myös Ondinea näyttelevältä Bachledalta, joka ottaa hentoisen henkilönsä haltuun täydellisesti. Myös Annieta tulkitseva Alison Barry tuo elokuvaan oman leimansa, eikä sorru lapsinäyttelijöille tyypillisiin kömmähdyksiin. Kaiken taianomaisuuden takana on läsnä suomalaisittainkin helposti samaistuttava irlantilainen mentaliteetti, mikä näkyy etenkin Syracusen ja kylän papin (Stephen Rea) välisissä keskusteluissa.

Tekniikka
Julkaisun kuvan laatu tekee oikeutta Irlannin kauniille maisemille. Erinomainen tarkkuus edesauttaa niin taianomaisten mantujen ihailussa kuin yksityiskohtien bongailussa. Värisävyt toistuvat luonnollisina, joskin musta saa ajoittain vihreän sävyjä. Hämärimmät kohtaukset kärsivät myös pienoisesta pehmeydestä ja kohinasta. Jälkimmäinen ei nouse onneksi häiritseväksi.

DTS-HD 5.1 -ääniraita on maltillinen, mutta silti vakuuttavan dynaaminen. Etukanavapainotteinen miksaus käyttää kanavaerottelua mallikkaasti hyödyksi tilantunnun luonnissa, ja vivahteikas äänimaailma toistuu pienimpiä yksityiskohtia myöten. Matalat taajuudet antavat tuntua vain harvakseltaan.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Ondine hyödyntää tarinankerronnassaan Irlannin maagisia maisemia erinomaisesti. Rujo todellisuus on yhdistetty taitavasti sadunomaiseen premissiin, mikä saa elokuvan tuntumaan oivalla tapaa unenomaiselta.