Elokuva
Vuonna 2008 ilmestynyt Ong bak 2 on "jatkoa" martial arts -genren yllättäjälle vuodelta 2003. Juonellisesti Tony Jaan tähdittämä elokuva aloittaa kokonaan uuden saagan, mutta toiminnan osalta palataan lähemmäksi alkuperäisen brutaalia kuvastoa, mikä siloiteltiin länsimaiseen makuun sopivammaksi näyttelijän aiemmassa The Protectorissa. Hyvät uutiset loppuvatkin siihen, sillä Ong bak 2 pistää tarinan etusijalle. Martial arts -genressä tämä ei ole ilman karismaattista näyttelijää koskaan hyvä juttu. Eikä varsinkaan silloin, kun juoni on tiivistettävissä yhteen lauseeseen.

Perheensä teloituksen silmin nähnyt Tien (Jaa) kasvatetaan rosvokoplan avuin taitavaksi taistelijaksi ja joukkion jatkajaksi, mutta sisimmissä kytevä kosto kääntää nuorukaisen ajatukset toisaalle. Takautumien avulla kerrottu tarina polkee paikallaan, eikä menneisyyttä valottavat kohtaukset edesauta tarinaa millään tavalla. Tunteettomana tappajana esitettävän Tienin viattomille lapsuudenmuistoille on ilmeisemmin tarkoitettu jotain syvällisempääkin merkitystä, mutta elokuva ennättää loppua tylysti kesken ennen kuin siihen päästään koskaan käsiksi. Liki koko elokuvan mittainen pohjustus ontuu pahemman kerran, ja tuntuu alkujaankin suunnitellun paljastettavaksi vasta (jo ilmestyneessä) jatko-osassa.

Elokuvansa tunteva katsoja ei asiasta välittäisikään, mutta Ong bak 2 pohjaa koko puolitoistatuntisensa hahmolleen toiminnan sijaan. Viimeistä varttia lukuun ottamatta koreografinen anti on lähes olematon, ja näidenkin vähien aikana mitään sanomaton. Jopa alkujaan paljon kohuttu norsukohtaus tuntuu vain tarpeettomalta lisäykseltä, jolla nostattaa elokuvan hypea. Juonen tai näyttävyyden kannalta kyseinen stuntti on olematon. Ennen lopputekstejä nähtävä monen eri aselajin kavalkadi onnistuu pelastamaan rahtusen jo tuhoon tuomitusta elokuvasta, mutta genren ystäville tarjonta on sitäkin vähäisempi. The Protectoria brutaalimmasta lähestymistavastaan huolimatta toiminta jää kauaksi Ong-bakin lähes inhorealistisesta käsittelystä ja onkin kyllästetty tarpeettomasti luonnottomilla äänitehosteilla.

Ong bak 2 jatkaa Tony Jaan valkokangasuran syöksylaskua. Yhä enemmän näyttelijän (olemattomaan) karismaan tukeutuva ja vähemmän miehen akrobatiaan turvautuva elokuva tuntuu kaikin puolin suunnitellun kaksiosaiseksi(?) saagaksi, mitä ei tulisikaan katsoa ilman jatkoseuraa. Toiminnasta riisuttu ja yksittäisenä elokuvana torsoksi kirjoitettu tarina jättääkin kaikin osin kylmäksi.

Tekniikka
Takakansitiedoista poiketen julkaisu on 1080i-formaatissa. 1.77:1-kuva jatkaa elokuvan linjaa laadussa. Ala-arvoinen kuvanlaatu ei kestä katselua kuin aivan kirkkaimmissa kohtauksissa, ja onkin yksi heikoimpia lättyjä, mitä viime aikoina on tullut vastaan. Jo ensimetreiltä lähtien järkyttävillä koko kuvan peittävillä artefakteilla pilattu kuva paranee onneksi aavistuksen verran edetessään, mutta jättää silti todella paljon toivomisen varaa. Vihreään päin kallellaan oleva värimaailma sävyttää harmaat alueet (tunnetaan kunnollisissa julkaisuissa nimityksellä musta) epäselväksi mössöksi. Terävyys heikkenee mitä loitommaksi keskiosasta mennään, minkä vuoksi reunat ovat keskiöfokuksen vuoksi sumeita. Atlantic Filmin muuhun tuotantoon tutustuneena syypää on huonon transferin sijaan ilmeisesti alkuperäisessä lähteessä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita onnistuu tehtävässään sentään paremmin. Tilakäyttö on maltillinen, mutta tapahtumia seuraava. Tehosteäänet toistuvat luonnollisina, ja matalat taajuudet antavat tarvittavan potkun yksittäisiin kohtauksiin.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisukkeita.

Yhteenveto
Ong bak 2 aloittaa kokonaan uuden tarinan, eikä liity nimestään tai sen perässä olevasta kakkosesta huolimatta millään tavalla alkuperäiseen Ong-bakiin. Toiminnan sijaan juoneen keskittyvä elokuva ontuu pahasti tarinankerronnassa, eikä tarjoa sen paremmin draaman kuin martial arts -genren ystäville yhtään mitään.