Eletään 1600-luvun ensimmäisiä vuosia. Englannin kuningatar Elisabeth I iskee silmänsä nuoreen mieheen, Orlandoon (Tilda Swinton), jonka ulkonäkö kääntää useiden pään. Kuolinvuoteellaan kuningatar lupaa kauniille Orlandolle ja hänen jälkeläisilleen valtavan maa-alueen, mutta vain, jos hän lakkaa vanhenemasta. Kuin ihmeen kaupalla Orlando toteuttaa kuningattaren pyynnön.

Orlando perustuu englantilaisen kirjailijattaren, Virginia Woolfin, samannimiseen kirjaan. Pseudobiograafinen tarina perustuu useisiin eläneisiin henkilöihin ja heidän tekoihinsa. Orlando-hahmon alle kätkeytyy myös henkilökuvausta 1920-luvun aikaisia paheita vastaan, kuten lesbouteen, joka fiktiivisen henkilön ja androgyynisen olomuotonsa vuoksi jäi huomioimatta sen aikaisilta sensoreilta. Kirjassa ja elokuvassa Orlando on 1600-luvulla elävä mieshenkilö, mutta muuttaa muotoaan naiseksi myöhemmässä vaiheessa. Aikaväli tarinalle on noin neljä vuosisataa, minä aikana Orlando kokee niin rakkauden, kaipuun, politiikan kuin kuolemankin.

Elokuvassa Orlandoa näyttelee Tilda Swinton. Neidon androgyyniset kasvonpiirteet ovat omiaan esittämään kahta eri sukupuolta onnistuneesti, vaikka feminiininen ulkomuoto paremmin luonnistukin. Orlando on pitkälti Swintonin show, ja muut osat ovat ohuita ja varsin mitättömiä välikappaleita juonelle. Billy Zane näyttelee Shelmerdineä, joka myös komeilee julkaisun kannessa. Zane saa Swintonin jälkeen ehkäpä eniten vuorosanoja koko elokuvassa. Charlotte Valandrey häikäisee kauneudellaan venäläisprinsessa Sashana, jonka tehtävänä on olla hetken ihastus Orlandolle.

Vuoden 1994 Oscar-gaalassa Orlando nappasi ehdokkuudet parhaasta lavastuksesta ja puvustuksesta. Etenkin puvustus on ihailtavan mahtipontista, ja aristokraattinen vaatetus niin naisilla kuin miehillä on häikäisevää. Maailmankuva on tallennettu autenttisena kankaalle, ja talvisessa Englannissa käydyt tapaamiset venäläisten ja brittien kanssa ovat visuaalisesti tyylikkäitä. Valitettavasti visuaalisuus jääkin elokuvan ainoaksi kohokohdaksi.

Puolentoista tunnin kestonsa vuoksi lähes neljän vuosisadan ajanjaksolle ulottuva tarina menee liian nopeasti ohi. Dialogi on kauttaaltaan kuivaa, mitä pahentaa entisestään suoraan kameralle sanotut kevennykset. Väliotsikoihin jaetun elokuvan eri teemat ovat lyhyitä, eikä niihin tarvittavia tunteita onnistuta tuomaan ruudun ulkopuolelle. Swintonin haikailevat katseet kaukaisuuteen eivät saa vastakaikua. Kun hahmoihin ei saa minkäänlaista kosketusta, ja juonen mahdollistama eeppisyys ei pääse lyhykäisyydessään valloilleen, jää Orlandosta jäljelle lievästi sanottuna tyhjä olo.

Kuva
Anamorfinen 1.77:1-suhteinen kuva jättää hieman toivomisen varaa. Värit toistuvat hienosti, mutta ovatkin sitten ainoat hyvät puolet. Tarkkuus on etenkin laajemmissa otoksissa heikko, eikä se lähikuvissakaan kestä juuri päivänvaloa. Näinkin visuaalisen elokuvan kohdalla olisi kuvan laatuun voitu panostaa hieman enemmän.

Ääni
Dolby Digital 2.0 -ääniraita toistaa elokuvan äänet häiriöttömästi ja moitteetta. Pitkälti dialogista ja musiikista koostuva elokuva ei juuri suurempaa käsittelyä tarvitsekaan.

Lisämateriaali
Trailerin lisäksi levyltä löytyy varsin kattava Making of -dokumentti (52:12), joka on tosin enemmänkin videopäiväkirja. Tuotantoon osallistuneet henkilöt kertovat elokuvasta, hahmoistaan ja lavastuksesta.

Yhteenveto
Sally Potterin ohjaama Orlando on ontto pukudraama, jonka tunteet eivät nouse missään vaiheessa pintaan. Tarinan eeppisyydestä olisi mahdollisuus saada parempaakin draamaa aikaiseksi, mutta lyhyen kestonsa vuoksi se menee ohi liian äkkiä.