Los Angeles, 1967. Leskeksi jäänyt yh-äiti Alice Zander (Elisabeth Reaser) hankkii tienestejä toimimalla meediona ihmisille, jotka haluavat yhteyden poisnukkuneisiin sukulaisiinsa. Pikkurahahuijauksissa on mukana myös teini-ikäinen tytär Paulina (Annalise Basso), joka huolehtii tehosteista ja hyväuskoisten asiakkaiden pelottelusta. Kun Pauline tutustuu kavereidensa kanssa leikkimielellä outoon spiritistilautaan (eng. Ouija Board), Alice keksii hankkia samanlaisen tehostaakseen istuntojensa aitoutta. Mutta peliväline osoittautuukin pian aidoksi artefaktiksi, jolla saa yhteyden kuolleiden rakkaiden lisäksi myös varsin pahantahtoiseen porukkaan alakerrassa. Kun perheen nuorimmainen, Doris (Lulu Wilson), vielä osoittautuu kovasti vastaanottavaiseksi tuonpuoleisen komennoille, kohta on tarvetta kutsua paikalle myös mukava kirkonmies, Isä Tom (Henry Thomas).

On yllätys, että pari vuotta sitten ensi-iltansa saaneelle, mutta varsin heikosti menestyneelle Ouija -elokuvalle (2014) ollaan tehty jatkoa. Ja suurempi yllätys on vielä se, että perkeleellisen pelilaudan synnystä kertova esiosa on huomattavasti originaalia jäntevämpi.

Mike Flanaganin Ouija: Origin of Evil ei sen ihmeemmin esitä omaperäisyyksiä, mutta ohjaaja ja käsikirjoittaja Jeff Howard on sen verran tutkineet genren merkkiteoksia, että osaavat varsinkin elokuvan alkupuolella asetella säikyt oikeisiin kohtiin. Kerronnassa ei kiirehditä ja paikoin tunnelma on oikeastikin juuri sitä materiaalia, josta kylmät väreet ovat peräisin. Homma pelittääkin ihan kelvosti aina siihen saakka, kunnes efektiryhmän on pakko alkaa ansaitsemaan palkkaansa ja mopo lähtee käsistä. Loppua kohden ei enää osata luottaa oivasti rakennettuun perustaan, vaan kankaalle paiskotaan surutta kaikenlaista demonia ja kymmenistä muista vastaavista halpahorroreista tuttuja kiilusilmäisiä otuksia. Tuotannon takana on vauhdilla ja vajailla budjeteilla kuin liukuhihnalta kauhukuvia markkinoille pukkaava Platinum Dunes-yhtiö, jonka omistajistoon kuuluvat mm. Jason Blum ja Michael Bay.

Zanderin tytöt, äiti Elizabeth Reaser, ja tyttäret Annalise Basso sekä Lulu Wilson tekevät kaikki pätevää työtä, ja lopputulos onkin tavallista tasokkaampaa tulkintaa normikirkujiin verrattuna.
Ikuisesti E.T.:n Elliottina muistettava Henry Thomas tuo Isä Tomina kuviin mukaan enemmän kuin mukillisen Manaajaa ja kymmenissä, ellei sadoissa kauhukuvissa mörköjen rooleissa venkoillut Doug Jones on alakerran pahin hornanhenki Marcus.

Ouija: Origin of Evil ei suin surminkaan ole mestari- tai edes merkkiteos lajissaan, mutta kaikesta tuttuudestaan ja kliseistään huolimatta se onnistuu silti hetkittäin aiheuttamaan niitä ihania epämukavuuden aaltoja, joita kauhuelokuvilta lähdetään hakemaankin.