Elokuva
Ranskalais-saksalais-brittiläisestä tuotantoa oleva Päivä ilman sotaa (2005) kertoo ensimmäisen maailmansodan vähemmän tunnetuista tapahtumista. Ensimmäisen sotajoulun aikaan pikaista voittoa odottaneet sotilaat olivat saaneet tarpeekseen sodan mielettömästä tappamisesta. Yllättäen pitkin rintamalinjaa sotilaat tekivät tilapäisen aselevon jouluaatoksi. Päivä ilman sotaa kertoo juuri näistä tapahtumista yhdellä rintamalinjan alueella, jossa saksalaiset, ranskalaiset ja skotlantilaiset rohkaistuvat kohtaamaan toisensa rintamalinjojen välissä.

Ranskalaisen Christian Carionin ohjaama elokuva on koskettava kuvaus ihmisyydestä. Musiikki saa tarinassa keskeisen roolin. Yhteys rintamalinjojen yli syntyy musiikin rohkaisemana joululaulujen saattelemana. Skotlantilaisten säkkipilleillä soittamat joululaulut rohkaisevat saksalaisia vastaamaan musisointiin. Rintamalle joutunut saksalainen oopperalaulaja Nikolas Sprink (Benno Fürmann) alkaakin yllättäen laulaa säkkipillien säestyksellä. Tästä rohkaistuneena sotilaat yksi toisensa jälkeen nousevat juoksuhaudoistaan, ja ennen pitkää alkaa yhteinen joulujuhla rintamalinjojen välissä ei-kenenkään maalla. Jouluaaton ja joulupäivän aikana vaihdettiin kuulumisia ja lahjoja, sekä haudattiin rintamalinjojen väliin jääneitä ruumiita.

Sotilaiden esimiehet eivät valitettavasti katso suopeasti kanssakäymistä vihollisen kanssa. Sotilaille sopimattomaan rauhanomaiseen kanssaeloon ja kommunikointiin syyllistyneitä rivimiehiä ripitettiin olan takaa yhteisvoimin korkea-arvoisten upseerien ja sotilaspappien toimesta. Epäiltäessä toisiinsa tutustuneiden sotilaiden tehokkuutta tappamisessa heidät siirretään aivan eri aluielle.

Elokuvasta jää todentuntuinen ja realistinen vaikutelma. Tarinan uskottavaa ilmiasua luotaessa on varmasti auttanut monien tekijöiden omakohtaiset kokemukset aiheesta. Esimerkiksi ohjaaja Carion on lapsuudessaan nähnyt pohjoisranskalaisilta kotipelloiltaan löytyvän sodan jäljiltä olevia ammuksia. Eri kansallisuuksia sisältävässä elokuvassa merkittävä seikka on monikielisyys. Tyypilliseen amerikkalaiseen tyyliin toteutettuna kaikki olisivat puhuneet englantia, jolloin ranskalaiset ja saksalaiset olisivat erottuneet korkeintaan oudosta korostuksesta. Eurooppalaisena tuotantona Päivä ilman sotaa on kuitenkin kielikysymyksen suhteen autenttinen ja kaikki sotilaat puhuvat omaa äidinkieltään. Jopa skotlantilaiset puhuvat englantia vahvalla skottilaiskorostuksella. Vain muutama rintamalohkolla ollut sotilas puhuu jotain vierasta kieltä, ja ainoastaan yksi soturi puhuu ymmärrettävästi oman kielensä lisäksi myös kahta muuta alueella puhuttua kieltä.

Eräs merkittävä seikka elokuvan onnistumiselle on näyttelijöiden työskentely. Vaikka roolihahmot ovatkin osittain varsin kliseisiä, onnistuvat näyttelijät omalla panoksellaan puhaltamaan niihin aitoja elon merkkejä. Hahmoja tuodaan esiin tasapuolisesti jokaisen kolmen kansallisuuden joukosta. Tästä johtuen päähenkilöiksi luettavia henkilöitä on runsaasti. Hahmot ovat kuitenkin riittävän erilaisia ja mielenkiintoisia, eikä runsaudenpula aiheuta vaikeuksia sen enempää tarinan seurantaan kuin elokuvan etenemiseenkään. Oman romanttisen elementtinsä tarinaan tuo tanskalainen oopperalaulajatar Anna (Diane Krüger), joka on päättänyt tavata rakastettunsa millä keinolla tahansa, ja on valmis sen vuoksi menemään rintamallekin.

Kaiken kaikkiaan Päivä ilman sotaa on kiehtova kertomus vähemmän tunnetuista sodanaikaisista tapahtumista. Elokuvan lukuisat eri elokuvafestivaaleilta keräämät palkinnot ovat epäilemättä menneet oikeaan osoitteeseen. Visuaalinen puoli on hoidettu kunnialla aina lavasteita ja puvustusta myöten. Tekijöiden kiinnostus menneitä tapahtumia kohtaan näkyy. Tarinaa ei kuitenkaan ole vesitetty ylenmääräisellä paatoksella, ja näkökulma säilyy yleisinhimillisena. Kaikki kansallisuudet ovat samalla viivalla yhdenvertaisina ilman, että yhtäkään niistä pyrittäisiin syyllistämään. Tarinan pahana osapuolena toimivat lähinnä jokaisen valtion korkeimmat upseerit ja papisto, jotka ovat saarnaamassa ääripropagandistiseen sävyyn vihollisen äärimmäisestä pahuudesta. Rintamalinjalle tuodut uudet sotilaat vaikutavatkin aivopesun uhreilta aivan samalla tavoin kuin elokuvan aloituskohtauksessa nähdyt kolmen kansalaisuuden pikkupojat laulamassa sadistisen vihollisen sukupuuttoon tappamisen välttämättömyydestä. Sanomattakin on selvää, että Päivä ilman sotaa pyrkii levittämään pasifistista sanomaa. Monista sotaelokuvista poiketen se ei kuitenkaan pyri päämääräänsä nihilististen julmuuksien kuvauksella, vaan pikemminkin tuomalla inhimillisen elementin taistelutantereen keskelle.

Kuva
Anamorfinen kuva on tarkka ja yksityiskohtainen. Värit toistuvat mallikkaasti. Moitteen sijaa ei kuvassa juurikaan ole, ja pakkausartefakteja ei ole juurikaan havaittavissa edes pimeimmissä juoksuhaudoissa tai nopeatempoisissa taistelukohtauksissa.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -miksaus on tasapainoinen ja selkeä. Vaikka takakanavia käytetäänkin säästeliäästi, tarjolla on mallikelpoinen ja kokonaisvaltainen äänimaisema. Kerrankin miksaajat ovat tajunneet, ettei liiallisen äänivallin lisääminen välttämättä tee kokonaisuudesta parempaa. Harkitulla ja hillityllä äänimaisemoinnilla voidaan saada aikaan kokonaisuus, joka tukee mainiosti elokuvan tapahtumia.

Lisämateriaali
Lisämateriaalia on mukana suhteellisen vähän verrattuna nykyään miltei standardiksi muodostuneisiin massiivisiin monen levyn paketteihin. Sisällöltään antoisin on making of -dokumentti, joka lyhyestä kestostaan (7 minuuttia) huolimatta on informatiivinen ja elokuvan tekemistä valottava teos. Miltei puolituntisessa haastattelukoosteessa ääneen pääsee pääosien näyttelijöiden ohella suuri joukko muuta elokuvan valmistuksessa mukana ollutta henkilökuntaa. Vaikka ajoittain puheet lipuvatkin hieman keskinäisen kehumisen puolelle, on mukana riittävästi informaatiota säilyttämään haastattelut varsin mielenkiintoisina. Lisäksi mukana on varsin tavanomainen, pariminuuttinen elokuvatraileri.

Yhteenveto

Tositapahtumiin peristuva Päivä ilman sotaa on erilainen sotaelokuva. Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheissa tappamiseen tympiintyneet sotilaat unohtivat sotimisen hetkeksi ja pyrkivät viettämään mahdollisimman normaalia joulua. DVD-julkaisu on teknisesti keskivertoa laadukkaampi, vaikka lisämateriaalia ei erityisen runsaasti olekaan.