Elokuva
Ranskalainen Henri ”Papillon” Charriéren tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle vuonna 1969 julkaistusta muistelmateoksestaan Papillon ja sen perusteella muutamaa vuotta myöhemmin tehdystä samannimisestä elokuvasta. Murhasta syytetty Charriére passitettiin vuonna 1939 Ranskan Guayanan vankisiirtokuntaan, jossa elinikäinen kakku päättyi 14 vuoden jälkeen ennenaikaisesti onnistuneeseen pakoon. Sitä aiemmin Charriéren tilillä oli kahdeksan epäonnistunutta yritystä.

Varhaistelevision moniosaaja ja muun muassa alkuperäisen Apinoiden planeetan ohjannut Franklin J. Schaffner on mies vuonna 1973 ilmestyneen Papillon-sovituksen takana. Ohjaajan uran huipulla ilmestynyt Papillon etenee maltillisesti ja keskittyy pakenemisen sijaan tarinan kahteen päähenkilöön. Charriéren (Steve McQueen) ja kanssavanki Louis Degan (Dustin Hoffman) välille syntyvää luottamussuhdetta seurataan miltei ensimetreiltä lähtien, ja valitusta aligenrestä huolimatta kaksikon yhteiset koettelemukset nousevat elokuvassa Charriéren pakoyrityksiä suurempaan osaan.

Hahmokeskeistä lähestymistapaa tukee Schaffnerin viipyilevä kerronta, joka antaa tapahtumilla tilaa ja aikaa kehittyä. Ensimmäinen pakoyritys nähdään vasta miltei puolimatkassa elokuvaa, ja sekin tilanne saa alkunsa puhtaasta hahmojen välisestä solidaarisuudesta. Juonen tempo on paikoin jopa liian maltillinen. Kahden vuoden eristyssellijakso tuntuu asiaan kuuluvasti ikuisuudelta, ja kohtaus itsessään kuvaa saaren helvetilliset olot mitä osuvimmin, mutta paikoin ohjaajan maalailevaa tyyliä olisi voitu karsia. Toisaalta kerronnan seesteisyys näkyy aidonoloisessa hahmokehityksessä ja tilanteen samaistuttavuudessa, mikä vahvistaa monien pääkaksikon välisten kohtausten tunnelatausta.

Puolivälin jälkeen parivaljakko alkaa jäädä sivummalle ja pakoyritykset saada enemmän ruutuaikaa. Schaffner onnistuu esittämään vankisiirtokunnan armottomana ja toivottomana paikkana, jonka vastalauseeksi nousee peräänantamaton Charriére. Miehen lukuisat paot ja aiempaa kovemmiksi muuttuvat rangaistukset nousevat puheenvuoroksi tahdonvoiman lujuudesta, ja Schaffner pitää huolen siitä, että myös katsoja kokee itsensä henkisesti ja fyysisesti uupuneeksi matkan päätteeksi. Talkoisiin osallistuu koko tuotantotiimi, joka onnistuu maalaamaan vankisiirtokunnan samanaikaisesti paratiisina ja helvettinä maan päällä.

Mielenkiintoisista roolivalinnoista huolimatta päätähdet tulkitsevat hahmonsa onnistuneesti. Uransa aikana monia pakoja suunnitellut Steve McQueen tuo Charriéreen kivikasvoista karismaa ja lannistumattomuutta. Parhaimmillaan McQueen kannattelee koko elokuvaa yksin harteillaan, joskin taipuu paikoin myös ylinäyttelyn puolelle. Dustin Hoffman heiveröisenä väärentäjänä vastaa puolestaan enemmän elokuvan tunnepuolesta. Sivuroolistaan huolimatta veteraaninäyttelijä täydentää kanssanäyttelijänsä kohtauksia vankalla ammattitaidolla.

Tekniikka
Alkuperäismateriaalin pehmoinen ja rakeinen anti toistuu teräväpiirtoformaatissa erinomaisesti. Kuvaustekniset syyt heikentävät yleistä tarkkuutta, mutta terävyys on julkaisun aiempiin inkarnaatioihin verrattuna huomattavasti parempi. Parhaiten ylimääräiset bitit näkyvät tosin värikylläisessä kuvassa, mikä herättää kohtaukset aivan uudella tavalla eloon. Rikkaita värejä tukee pääosin syvä musta.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita ei yllä aivan kuvan tasolle mutta on siitä huolimatta vakuuttavaa jälkeä. Tilakäyttöä hyödynnetään mallikkaasti läpi elokuvan, ja dialogi soljuu selvänä vaihtelevasta taustamelusta huolimatta.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä minkäänlaista lisämateriaalia.

Yhteenveto
Papillon on pakoelokuvien klassikko, jossa pakoa suurempaan osaan nousevat kuitenkin kaksi toisillensa entuudestaan tuntematonta ihmiskohtaloa.