Elokuva:

"Are you in or out?"

Kahdella Oscar-ehdokkuudella käsikirjoittajana palkittu David Mamet on paitsi mestarillinen englanninkielen käyttäjä ja dialogin kehittelijä myös varsin pätevä henkilöohjaaja. Tämä näkyy jo hänen debyyttiohjauksessaan, vuonna 1987 valmistuneessa trillerissä Pelin henki. Tästä elokuvasta suunniteltiin ensin suurella budjetilla ja nimekkäillä näyttelijöillä toteuttavaa suurelokuvaa, mutta lopulta Mamet päätyi tekemään elokuvasta pienimuotoisen pienehkön budjetin leffan jonka keskeisissä rooleissa nähdään suhteellisen tuntemattomia näyttelijöitä. Elokuvan pääroolissa esiintyvä Lindsay Crouse on Mametin vaimo ja hänen vastapelurinaan nähtävä Joe Mantegna puolestaan pariskunnan perhetuttava.

Crousen näyttelemä pakkomielteisten potilaiden hoidossa ansioitunut psykiatri Margaret Ford kuulee itsetuhoisen ja peliriippuvaisen potilaansa olevan velkaa suuren summan rahaa Mantegnan näyttelemälle Mike-nimiselle pelurille. Margaret lähtee selvittämään asiaa ja päätyy toimimaan Miken avustajana kovilla panoksilla pelattavassa pokeripelissä. Tässä pelissä ei mikään kuitenkaan ole niin kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää ja hetkessä Mike on kietonut Margaretin pauloihinsa keskelle hämmentävää huijausten ja juonittelujen verkkoa.

Koko tämä elokuvan jakso jossa Margaret ja Mike tapaavat ensimmäisen kerran hämärässä peliluolassa kuuluu elokuvahistorian hienoimpien kohtausten joukkoon enkä todellakaan aio tärvellä kohtauksen tehoa kertomalla siitä tämän enempää. Katsokaa itse.

Ylipäätään tämän elokuvan juonesta on liki mahdotonta kertoa kovin paljoa katselunautintoa pilaamatta joten tyydyn vain ylimalkaisesti toteamaan että Mamet viettelee elokuvan katsojat koukkuun yhtä huomaamatta kuin Mike pahaa-aavistamattoman Margaretin. Aseinaan Mamet käyttää oivallista dialogia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja joita tulkitsevat osaavat näyttelijät. Crouse on maino roolissaan aavistuksen tiukkapipoisena, mutta epätoivoisesti elämäänsä jännitystä hakevana psykiatrina. Joe Mantegna puolestaan onnistuu luomaan Mikesta täysin vastustamattoman hahmon johon katsoja ei voi olla luottamatta. Sivurooleissa nähdään vielä hienoja roolisuorituksia niin J.T.Walshilta kuin nuorelta William H.Macylta.

---

Kuva:

Anamorfinen kuva on laadullisesti keskitasoa. Hämärissä kohtauksissa kuva on aavistuksen liian tumma ja päivänvalossa kuvatuissa kohtauksissa puolestaan pistää silmään tasaisten väripintojen eläminen.

---

Ääni:

Näinkin uudessa elokuvassa monoääniraita tuntuu köyhänpuoleiselta ratkaisulta, olkoonkin että kyse on vahvasti dialogiin tukeutuvasta elokuvasta. Näyttelijöiden vuoropuhelun ääniraita toistaa moitteettomasti, mutta elokuvan niukat äänitehosteet jäävät luonnollisesti latteiksi.

Elokuvan tunnelmia hienosti tukevasta jatsahtavasta musiikkiraidasta vastaa Alaric Jans.

---

Lisämateriaali:

Lisämateriaalia edustaa vain harvinaisen tyylikäs anamorfisella kuvalla varustettu elokuvan teatteritraileri.

---

Pelin henki on herkkua niin viihdyttävien veijaritarinoiden kun psykologisten trillerien ystävälle.