Elokuva:

Itävaltalaisen Michael Haneken ohjaama, hiljattain kirjallisuuden Nobelilla palkitun itävaltalaisen feministikirjailija Elfriede Jelinekin romaaniin pohjautuva Pianonopettaja jatkaa samoilla linjoilla kuin muutama vuosi aikaisemmin valmistunut synkkä sukellus ihmismielen pimeyteen, Funny Games, jossa ei nimestään huolimatta ole mitään hauskaa. Taas Haneke leikittelee inhimillisen käytöksen alhaisimmilla muodoilla. Hän tekee sen kuitenkin niin taitavasti, että katsoja ajautuu seuraamaan tarinaa tapahtumien vastenmielisyydestä huolimatta.

Haneke ei päästä yleisöään helpolla, vaan puoliväkisin katsoja heitetään keskelle mitä vääristyneimpiä tilanteita. Pianonopettajan ensimmäisessä kohtauksessa tehdään selväksi, kuinka keski-ikäinen arvostettu pianisti Erika Kohut (ranskalainen Isabelle Huppert uransa todennäköisesti onnistuneimmassa roolissa) asuu hirviömäisen äitinsä (Annie Girardot) kanssa omalaatuisessa viha-rakkaus -suhteessa. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Wieniin puhutaan elokuvassa ranskaa, joka tuo oman erikoisen säväyksensä elokuvan tunnelmaan.

Porvarillisen päivätyön vastapainoksi Erikan illat kuluvat yksinäisten perversioiden parissa pornoluolissa, parkkipaikoilla tirkistelemässä autoissaan lempiviä nuoria rakastavaisia tai kylpyhuoneessa omaa kehoaan viiltelemässä. Yksityiskonsertissa Erika tutustuu Benôit Magimelin näyttelemään nuoreen Walter Klemmeriin, lahjakkaaseen pianistiin, joka tekee kaikkensa päästäkseen Erikan oppilaaksi. Walterin tavoitteena on kuitenkin soittotaitojensa parantamisen sijasta Erikan vietteleminen. Ensin Erika torjuu päättäväisesti nuorukaisen lähentelyt, mutta suostuu lopulta tämän leikkiin antaen Walterille kirjeen, jossa hän kertoo omat ehtonsa.

Tästä alkaa tapahtumasarja, joka on yhtälailla traaginen ja vastenmielinen kaikessa sadomasokistisuudessaan. Tämän tarkempaan juoniselostukseen ei tässä arvostelussa ole tarvetta, katsokaa itse jos pystytte.

Jelinek ja Haneke tekevät parhaansa kertoakseen, mikä ajaa ihmisen käyttäytymään näin äärimmäisellä, jopa vastenmielisellä, tavalla. Kuitenkin Pianonopettajan varsinainen sielu on Isabelle Huppertin äärimmäisyyksiin menevä roolisuoritus ahdistuneen ja henkisesti epävakaan Erika Kohutin roolissa. Huppertin suorituksessa on samaa ahdistuneisuutta kuin Ellen Burstynilla hätkähdyttävässä Unelmien sielunmessussa. Niinikään Benôit Magimel Erikaan rakastuvana nuorukaisena on roolissaan hyvä, vaikkakin Walterin täydellinen muodonmuutos tapahtuukin ehkä hieman liian helposti ja nopeasti. Annie Girardot tekee komean roolisuorituksen Erikan tyrannimaisena äitinä.

Kuva:

Anamorfinen 1,85:1 -kuvasuhteinen kuva on ilahduttavan häiriötön, eikä värientoistokaan anna aihetta huomautuksiin. Kuvassa esiintyy kuitenkin jonkin verran filmimateriaalista peräisin olevaa rakeisuutta. Minua pieni rakeisuus tällaisessa elokuvassa ei häiritse, mutta eiköhän joku teknorunkkari tuostakin menetä yöunensa.

Ääni:

Tarjolla on ranskankielinen ääniraita sekä 5.1 -kanavaisena että 2.0 -kanavaisena Dolby Digitalina. Kovin suurta eroa ääniraitojen välillä ei ole sillä 5.1 -raitakin painottuu vahvasti etukanaviin. Dialogi toistuu kirkkaasti ja 5.1 -raidassa on dynamiikkaakin aivan riittävästi. Kumpikin ääniraita ajaa asiansa, tämän elokuvan teho kun on jossakin aivan muualla kuin tekniikalla kikkailussa.

Tyylikäs pianomusiikki tukee elokuvan tunnelmia oivallisesti.

Lisämateriaali:

Ei mitään.

Yhteenveto:

Pianonopettaja on rankka trippi vakavasti sairaan ihmisen maailmaan ja sellaisena looginen jatko Michael Haneken aikaisemmille elokuville. DVD:n kuvan- ja äänenlaatu ovat asiallisella tasolla, mutta eivät kuitenkaan aivan huippuluokkaa.