Peter Greenawayn elokuva Piirtäjän sopimus kertoo nimensä mukaisesti piirtäjästä, ja tämän omalaatuisesta työtehtävästä piirtää kuvia rikkaan suvun kartanosta. Rouva Herbert (Janet Suzman) palkkaa arvostetun taiteilijan, Nevillen (Antony Higgins), piirtämään 12 kuvaa kartanosta, sen ympärillä leviävästä suuresta puutarhasta ja muista pihapiirin rakennuksista. Kuvat on piirrettävä seitsemän päivän aikana, jolloin herra Herbert (Dave Hill) on matkoilla, koska rouva Herbert ei tahdo miehensä tietävän asiasta. Sopimuksen toisena puolena ovat nautinnolliset hetket, joita rouva Herbert tahtoo viettää Nevillen kanssa.

Mistään eroottisesta elokuvasta ei ole kyse, vaikka aihe sellaiseen vihjaakin. Tosiasiassa elokuva on teatterityyliin etenevää, yhdentekevää ihmissuhdedraamaa vailla mitään järkeä. Tyylikäs kansi ja juonikuvaus antavat aivan väärän vaikutelman. Aiheesta olisi saanut helposti tehtailtua esimerkiksi Michael Haneken Pianonopettaja -tyylisen tarinan, mutta nyt luvassa on vain puuduttavaa jaarittelua asioista, jotka eivät nykyihmisiä kiinnosta.

Osa elokuvasta tapahtuu vihreillä niityillä, joissa herra Neville istuskelee piirtäen kuviaan. Talon muu väki käy vuoron perään katsomassa häntä ja piirtäjä luettelee tiukat listat asioista, joita hänen piirustamisensa aikana ei saa talossa tehdä. Nämä asiat ovat mieheltä silkkaa suuruudenhulluutta ja vallanhimoa määräillä muita. Hänen piirustuksissaan väitetään olevan jopa vihjeitä murhasta, mikä antaa katsojalle ripauksen toivoa, jos elokuvassa sittenkin tapahtuisi jotain. Kun eräs mies vihdoin kuolee, mitään murhaan liittyvää ei edes mainita, ja miehen luonnollinen kuolema kuitataan nopeasti jaloista pois, jotta päästään taas jaarittelemaan turhuuksia kartanon naisten kesken.

1600-luvulle sijoittuvana elokuva antaneekin melko hillityn kuvan tuon aikakauden ihmisistä. Mikään ei ollut soveliasta ja arkisia asioita jaariteltiin puhumalla hienostuneesti. Elokuvan tekijät ovat omaksuneet aikakauden jopa niin perusteellisesti, että seksikohtauksia ei ole ollut soveliasta näyttää. Nyt henkilöt vain oleskelevat sängyllä vaatteet jo puettuna kuin kehnossa TV-sarjassa. Korkea ikärajakin on lätkäisty takakanteen vain, koska kartanon pihalla juoksentelee alaston mies “taidepatsaana”. Nähdäänpä elokuvan taustalla myös hieno keltainen auto.

Joissain kohdissa elokuva yrittää olla kaiketi myös hauska, mutta tyhmät keskustelut esimerkiksi siitä, miten mies ei voi pitää samoja vaatteita kahta päivää peräkkäin eivät jaksa edes hymyilyttää. Aivokapasiteetiltaan rajoitetummat brittiyleisöt voisivat olla oivaa kohdeyleisöä tälle täysin epäonnistuneelle komediantekeleelle.

Näyttelijät ja ohjaus voisi toimia, mikäli kyseessä olisi eläkeläisille suunnattu teatterinäytelmä. Ainoastaan piirtäjä Neville onnistuu luomaan pientä mielenkiintoa, mutta tämäkin latistuu nopeasti. Muut hahmotkaan eivät jaksa kiinnostaa. Lopputuloksena on valehtelematta kuolettavan tylsä ja mitäänsanomaton elokuva 1600-luvun kartanosta, jonka asukkaat ovat enemmänkin aivokuolleita taidemaalauksia kuin eläviä ihmisiä.

1.66:1-suhteen kuva on anamorfinen. Kuvan värimaailma on melko kapea, ja kontrasti on rasittavan jyrkkää. Kuvaus on melko tönkköä, ja kuvat ovat erittäin pitkiä. Paikoin liian värikkäät kuvat myös rasittavat pahasti silmiä. Pieniä roskiakin esiintyy. Kaiken tämän lisäksi kuva on paikoin epäterävä ja muutenkin huonolaatuinen.

Ääniraita on muotoa Dolby Digital Stereo, ja se toistaa dialogin hyvin ja selkeästi. Samaa ei voi sanoa Michael Nymanin musiikeista, jotka soivat aivan hirveästi. Rahisevien viulujen ääni on kuin suoraan 1600-luvun gramofonista. Tunnuskappaletta lukuun ottamatta sävellyksetkään eivät järin hienoa työtä ole, ja tällä äänenlaadulla kuultava musiikki alkaa nopeasti rasittaa.

Lisämateriaali
Lisämateriaali
Lisämateriaalina (jos ketään enää kiinnostaa) voi katsoa poistetut kohtaukset, joita allekirjoittaneen mielestä olisi voinut poistaa enemmänkin. Mukana on myös traileri, josta saa oikean kuvan itse elokuvasta. Julkaisu sisältää myös Michael Nymanin haastattelun, joka on kuvanlaadultaan tämän julkaisun parasta materiaalia. Lisäksi mukana on Behind the scenes -dokumentti, mikä kiinnostanee vain elokuvan ihailijoita, ja mikä on kuvanlaadultaan samaa tasoa kuin itse elokuva. Peter Greenawayn kommenttiraidasta sen sijaan ei ole mihinkään, miehen puhetta ei raidalla kuulla.

Piirtäjän sopimus on teatterimainen tarina, jota ei olisi pitänyt tehdä elokuvaksi. Tylsä tarina, erittäin laihat henkilöhahmot ja pitkäveteinen kuvaus aiheuttavat helposti haukotuksia. Teknisesti julkaisu on huonohkoa tasoa, eivätkä lisämateriaalitkaan jaksa kiinnostaa. Mikäli 1600-luvulle sijoittuvat elokuvat kiinnostavat, voi tämän paremman tekemisen puutteessa katsoa.