Elokuva

Pohjoisruotsalaisessa pikkukaupungissa asuva teinipoika Rille (Jerry Johansson) on koulukiusattu pullukka ja nelisilmä, jonka elämän ainoa ilo on pingiksessä päteminen. Vaiteliaan ja syrjäänvetäytyvän pojan pikkuveli Erik (Hampus Johansson) on Rillen täydellinen vastakohta: hoikka, puhelias ja suosittu. Rille alkaa epäillä, etteivät hän ja Erik voi mitenkään olla saman isän lapsia. Kun poikien alkoholisoitunut, pari kertaa vuodessa kotona piipahtava isä (Georgi Staykov) sitten tulee visiitille, paljastuu jotain, joka sysää Rillen elämän yllättävään syöksykierteeseen. Kriisissä ei ole paljon apua kaikkeen mukautuvaisesta äidistäkään (Ann-Sofie Nurmi), joka kasvattaa poikiaan lähinnä päätä silittämällä.

Sundance-festivaaleilla parhaan ulkomaisen draaman ja parhaan kuvauksen palkinnot voittanut Pingiskingi on ruotsalaisohjaaja Jens Jonssonin lupaava esikoispitkä, jonka ensiesitys Suomessa nähtiin syksyn 2008 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Ruotsin Lapissa, Jällivaaran talvisissa maisemissa kuvattu draama on humoristinen tarina veljeydestä ja perheestä ja samalla oodi arjen absurdiudelle. Se on ennen kaikkea Rillen kasvukertomus, joka tasapainoilee varsin persoonallisesti traagisen ja koomisen rajalla.

Niin visuaalisesti kuin hengeltäänkin Pingiskingi muistuttaa Roy Anderssonin töitä. Kuvaaja Askild Edvardsenin komeat panoraamat Lapin hyisestä talviluonnosta rinnastuvat hienosti Rillen omaan mentaaliseen tyhjyyteen. Tarkasti värikoodatun lavastuksen avulla luodut usvaisen vaaleat miljööt tuntuvat olevan suora muistutus oppi-isästä. Tarinankertojana Jonsson laahustaa kuitenkin monta askelta Anderssonin perässä. Valittu tyylilaji ei ole helppo: kerronta on viipyilevää, eivätkä surrealismin reunalla keikkuvat hahmot aina vaikuta oikeilta ihmisiltä. Elokuvan hiljainen huumori on kuitenkin miellyttävän lämminhenkistä, ja parhaimmillaan Jonssonin kertomus on omassa omituisuudessaan erinomaisen viihdyttävä.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä Jonssonin vinksahtaneessa, kieroonkasvaneessa maailmassa. Etenkin pääosaa esittävä elokuvan ensikertalainen Jerry Johansson on roolissaan lyömätön. Rilleä kohtaan tuntee niin sääliä kuin sympatiaakin, ja kun pojan kuppi sitten lopulta keikahtaa nurin, sitäkin haluaa ymmärtää.

Yhteenveto
Omaperäinen tragikomedia kahdesta veljeksestä etenee paikoin tahmeasti, mutta onnistuu rakentamaan valkokankaalle oman humoristisen vinon maailmansa. Elokuvan lapsinäyttelijät, pääosaa esittävä Jerry Johansson etunenässä, ansaitsevat luontevuudestaan erityiskiitoksen.