Elokuva
Harva olisi uskonut, että vuoden 2003 yksi menestyneimmistä elokuvista perustuisi Disneyn huvipuiston teema-ajeluun. Näin kuitenkin kävi, ja vielä suurempana yllätyksenä tuli Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirouksen saama erittäin positiivinen kritiikki. Oli siis täysin itsestäänselvyys, että sarjaa jatkettaisiin tulevaisuudessa.

Seuraavaksi ohjaaja Gore Verbinski alkoi kuvaamaan putkeen kahta piraattielokuvaa, jotka muodostaisivat alkuperäisen elokuvan kanssa yhtenevän trilogian. Vuonna 2006 oli vuorossa Kuolleen miehen kirstu, kun Maailman laidalla päätti sarjan toistaiseksi vuonna 2007. Kuinka hyvin onnistuikaan toinen osa Karibian piraattien seikkailuista?

Söpöt nuoret rakastavaiset, Elizabeth Swann (Keira Knightley) ja Will Turner (Orlando Bloom), ovat joutumassa hirteen autettuaan pahamaineista merirosvoa Jack Sparrowta (Johnny Depp). Will tekee heidät pidättäneen Cutler Beckettin (Tom Hollander) kanssa sopimuksen, jossa hänen ja Elizabethin vapautukseksi tulee Willin löytää Sparrow, ja tuoda hänet maagisine kompasseineen Beckettin luo. On sanomattakin selvää, ettei tästä tule helppoa. Tällä välin Jack Sparrow möyryää maailman merillä Musta helmi -laivallaan. Kuitenkin myös Jack on ongelmissa, sillä hän teki vuosia sitten sopimuksen lonkeropäisen Lentävän hollantilaisen kapteenin Davy Jonesin (Bill Nighy) kanssa Mustan helmen omistuksesta. Nyt Jackilla on velka maksettavanaan, tai hän joutuu Jonesin orjuutettavaksi.

Siinä missä Mustan helmen kirous oli yksi viime vuosien parhaista seikkailuelokuvista, on Kuolleen miehen kirstu roima askel taaksepäin. Suurimmat ongelmat ovat syntyneet jo käsikirjoituksessa. Tarina ei ole tarpeeksi tiivis ja johdonmukainen, vaan kahden ja puolen tunnin sekametelisoppa, josta leikkauspöydälle olisi saanut jäädä puoli tuntia. Seikkailu on muuttunut uuvuttavaksi sähellykseksi kohtauksesta toiseen, ylipitkistä taisteluista täysin turhaan viidakkoon sijoittuvaan sivujuonteeseen. Ja mikä pahinta, huumori tuntuu olevan pahasti kateissa. Mikään ei naurata samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla, jopa kapteeni Jack Sparrown letkautukset ja horjunta vaikuttavat ikävän väsähtäneiltä.

Ei Kuolleen miehen kirstu kuitenkaan täysin toivoton elokuva ole. Se tarjoaa usein varsin kelpo viihdettä, ja toisinaan, kuten Davy Jonesin laivaan sijoittuvissa kohtauksissa, voimme nähdä ensimmäisen elokuvan tenhoa. Yli 200 miljoonan dollarin budjetilla saa myös ihmeitä aikaan, joten elokuva on luonnollisesti visuaalisesti komeaa viihdettä.

Näyttelijäsuorituksissa on huimia eroja. Vaikka Jack Sparrown huumori ei toimi enää samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla, näyttelee Depp osan edelleen antaumuksella. Toisen hienon roolin tekee Bill Nighy, jonka, käsittämätöntä kyllä, tunnistaa jotenkin tietokoneanimaation alta. Sen sijaan nuorisokaartilaisiin kuuluvat Knightley ja Bloom kaipaavat vielä jokseenkin kokemusta selvitäkseen vakavammista rooleista. Knightley sortuu toisinaan ärsyttävään ylinäyttelyyn, ja Bloom on suurimman osan ajasta kuin kokovartalokipsissä.

Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ei yllä ykkösosan tasolle, mutta pystyy toisinaan yllättämään ja viihdyttämään sen tavoin. Suurimmaksi osaksi elokuvaa vaivaa kuitenkin päämäärättömyys ja käsikirjoituksen turha rönsyily.

Tekniikka
Kuten Kuolleen miehen kirstun tapaisissa elokuvissa kuuluukin, on DVD erittäin hyvätasoinen. Erinomaisen, kirkkaan ja roskattoman kuvan voittaa ainoastaan lähestulkoon virheetön Dolby Digital 5.1 –ääniraita. Tehosteiden laajuus kuuluu tasapainoisesti, ja bassokaiuttimellekin tulee mukavasti töitä. Plussaa itse elokuvalle voi antaa Hans Zimmerin scorelle, joka jatkaa hienosti Klaus Badeltin ensimmäisen elokuvan rytmikkäällä linjalla.

Lisämateriaali
Kuolleen miehen kirstusta löytyy myös ruhtinaallisesti lisämateriaalia.

Levy 1:

Elokuvan ainoalla kommenttiraidalla jutustelevat itse pääpirut, käsikirjoittajat Ted Elliott ja Terry Rossio. Bloopers of the Caribbean –koosteessa (3:42) on kuvauksissa mokattuja repliikkejä ynnä muita vastaavia kommelluksia.

Levy 2:

Kakkoslevyllä tutustutaan minidokumenttien kautta tarkemmin elokuvan tekovaiheisiin. Charting the return (24:38) valoittaa ensi askelia elokuvan tekemisessä, lähinnä juonen muodostusta ja sitä kautta käsikirjoituksen valmistusta. According to plan (60.28) tarkastelee varsinaista kuvaussessiota. Captain Jack from head to toe -ekstrassa voi puolestaan tutustua kapteeni Sparrown vaatekappaleisiin joko erikseen tai putkeen katseltuna.

Mastering the bladessa voi tutustua Keira Knightleyn, Orlando Bloomin ja Jack Davenportin miekkailukoulutuksiin lyhyissä viiden minuutin sessioissa. Meet Davy Jones: Anatomy of a legend (12:33) kertoo erittäin mielenkiintoisesti lonkeronaaman luomisesta tietokoneen ja Bill Nighyn näyttelyn yhteistyöllä. Creating the Kraken (9:58) on dokumentti merihirviö Krakenin tuomisesta valkokankaalle. Dead man tell new tells (12:29) luo hauskan katsauksen Disneyn teemapuistoon ja sen uudistettuun Pirates of the Caribbean -laitteeseen. Fly on the set (3:39) on melko turha lisäke yksittäisen, ei kovin tärkeän kohtauksen luomisesta.

Jerry Bruckheimer: A producer's photo diary tuo esille megamogulituottajan herkän runolliset kuvat höystettynä siirappimusiikilla. Klassikko jo syntyessään. Pirates on main street (3:39) antaa pientä makua elokuvan ensi-illasta. Lisäksi ennen alkuvalikkoa katsojalle tuputetaan liuta trailereita, jotka voi kuitenkin skipata. Mukana on myös muutama pääsiäismuna. Yhteensä kakkoslevyn ekstroille kertyy kestoa muhkeat kolme tuntia, joten tietoa on saatu kasaan varsin mukavasti.

Yhteenveto
Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu jatkaa megahitiksi muodostuneen Mustan helmen kirouksen malliin vauhdikkaalla merirosvoseikkailulla, mutta on menettänyt paljon ykkösosan tuoreudesta. Audiovisuaalisesti upea elokuva pettää jokseenkin juonipuolella.