Elokuva
Planeettamme maa on vuonna 2001 Sininen planeetta -dokumentillaan säväyttäneen Alastair Fothergillin tuorein, vuodelta 2006 peräisin oleva mammuttimainen luontokuvaelma. Kotoplaneettamme hämmästyttävimpiin eläimiin ja mielenkiintoisimpiin maisemiin laajalla skaalalla paneutuvan dokumentin valmistuminen vei neljä vuotta ja BBC:n tuottamana ennätysmäisen suuren rahapinon brittien verovaroista. 11-osainen Planeettamme maa tutustuttaa luonnosta vieraantuneen nykyihmisen koskemattoman ympäristön häikäisevään kauneuteen: sarjassa keskitytään muun muassa napapiireihin, vuoristoihin, vesiympäristöihin, sademetsiin sekä autiomaihin mitä uusimman teknologian tarjoamin menetelmin.

Kunnianhimoisen projektin tuotantoarvot ovat Hollywood-kassamagneettien luokkaa, ja tämä näkyy jokaisella osa-alueella. 62:ssa maassa ja seitsemässä maanosassa vieraillut kuvauskaravaani on täynnä alan kermaa, ja silmille päjähtävät kuvat saavat haukkomaan henkeä taukoamatta. Kuvaajien rautainen ammattitaito yhdistettynä kehittyneeseen kuvausteknologiaan ja -tekniikoihin tarjoavat näkymiä, joiden ei uskoisi olevan edes mahdollisia tallentaa kameralle. Luontokuvaajien huiput ovat saalistaneet kameroilleen muun muassa lukuisia ennen kuvaamattomia eläinten käyttäytymismalleja.

Jokaisen jakson intensiteetti luodaan luontodokumenteille tyypillisesti ympäristössämme tapahtuvan jokapäiväisen elämän ja kuoleman välisen kamppailun avulla. Tämän tuoma dramaattisuus toimii varsin hyvin, vaikka saattaakin olla hieman läpinäkyvää. Toisinaan tunnelma muuttuu kuristavaksikin, kuten öisessä kohtauksessa, jossa elefantti saa vastaansa hurjan kokoisen leijonalauman. Toimintaa ei kuitenkaan dramatisoida saatika romantisoida, vaan eläimet esitellään sellaisina kuin ne ovat. Useat hetket jäävät muistiin sydäntäsärkevinä, kuten nälkää näkevän jääkarhun toivoton ruoanetsintä. Vain raavaimmat karjut selviävät moisesta tragediasta herkistymättä.

Kertoja David Attenborough'n rauhallinen ja informatiivinen tyyli täydentää mestarillisen paketin. Niukka kerronta on täysosuma, ja Attenborough hiljeneekin juuri silloin, kun katsoja haluaa nauttia vain visuaalisesta annista. Silmät suurena maailman menoa pällistelevä katsoja naulataan tuoliin viimeistään upeilla hidastuksilla. Yhteen elinympäristöön kerrallaan tutustuva Planeettamme maa näyttää telluksemme parhaat palat yhdeksässä tunnissa, eli möllimäisinkään punaniska ei ennätä pitkästyä matkan varrella. On todennäköistä, että näkemästään häkeltynyt katsoja rykäisee koko teoksen kerralla läpi.

Vaikka materiaali onkin opettavaista, dokumenttia ei kannata pitää puhtaana koulutusmateriaalina, sillä se ei ole ollut päämääränä. Tämän huomaa hyvin Attenborough'n kerronnasta, jossa ei yksityiskohtien kanssa paljoa knoppailla. Tekijöiden tarkoituksena on osoittaa maailmamme kauneus lokaatioissa, jotka eivät ole joutuneet vielä ihmisen dominoinnin alaisiksi. Attenborough valistaa juuri sen verran, että dokumentti pysyy muodossaan, eikä muutu taustakuvamaiseksi luontomainokseksi, eli teoksen luonteen huomioon ottaen täysin sopivasti.

Tekniikka
Kuvanlaatu tukee dokumentin tarjoamia henkeäsalpaavan upeita otoksia. 1.78:1-kuva on demomateriaalia lähes päästä varpaisiin ilman minkäänlaisia häiriöitä kuvassa. Värimaailma on eloisa, mutta tasapainoinen ja kuva uhkuu kristallinkirkasta syvyyttä. Ainoa valituksenaihe löytyy tutusta paikasta: aivan tummimmissa kohtauksissa kontrasti ja tarkkuus eivät ole täysin kohdallaan. Audiopuoli sen sijaan on pettymys, sillä ainoana vaihtoehtona on Dolby Digital 5.1. Etukanaviin painottuva ääniraita ei siis ole HD-tasoa, mutta ajaa asiansa kuitenkin varsin mainiosti.

Yhteenveto
Planeettamme maa on kaikin puolin vaikuttava ja monipuolinen kuvaelma maailmasta, jossa elämme. Se on tunnelmaltaan ainutlaatuinen luontospektaakkeli, jonka valitsemat linjat ovat omalla sarallaan suorastaan vallankumouksellisia. Tällaista elämysmatkaa ei olla ennen nähty.