Tämä DVD kuuluu Future Filmin julkaisemaan Jacques Tati Collection DVD-boksiin. Boksin muiden elokuvien arvostelut löytyvät allaolevien linkkien takaa:

Lystikäs kirjeenkantaja

Riemuloma Rivieralla

Enoni on toista maata

Trafic - Liikenne

Elokuva:

Enoni on toista maata -elokuvan valmistuttua vuonna 1958 Jacques Tati koki kyllästyneensä suosittuun herra Hulot'n hahmoon. Hän aloittikin pian seuraavan elokuvansa suunnittelun, tarkoituksenaan jättää Hulot vain sivuhahmoksi tarinaan, jonka pääosassa olisi yhden henkilön sijasta kokonainen ryhmä ihmisiä. Tämä elokuva, Playtime, valmistui vasta lähes vuosikymmentä myöhemmin ja se on Jacques Tatin uran suurin ja kunnianhimoisin elokuvaprojekti. Jotakin siitä pikkutarkkuudesta, jolla elokuvaa tehtiin kertonee se, että kuvaukset kestivät peräti kolme vuotta. Playtime oli kuitenkin kaupallinen katastrofi, joka vei Tatin henkilökohtaisen konkurssin partaalle. Tässäkään tapauksessa kaupallisen menestyksen puute ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi huono elokuva. Päinvastoin, Playtime voi hyvinkin olla Jacques Tatin komean uran esteettisesti hienoin saavutus, sillä tämän elokuvan jokainen kohtaus on hiottu visuaalisesti kutakuinkin täydelliseksi.

Playtime on looginen jatko elokuvalle Enoni on toista maata. Edellisessä elokuvassa nähty modernin yhteiskunnan vallankumous on edennyt ja jyrännyt kokonaan jalkoihinsa herra Hulot'n edustaman vanhan maailman. Idylliset pikkukadut ja sympaattiset vanhat talot on korvattu viivasuorilla asfalttiväylillä ja persoonattomilla jättimäisillä lasipalatseilla, joiden labyrinttimäisiin sokkeloihin on helppo eksyä. Herra Hulot'n ikimuistoinen hahmo toki esiintyy tässäkin elokuvassa, mutta muutamaa kohtausta lukuunottamatta Hulot ei varsinaisesti hallitse elokuvan tapahtumia, vaan toimii lähinnä tarkkailijana runsaasti hahmoja ja kohtauksia sisältävässä tarinassa. Tarkkasilmäinen katsoja löytää elokuvasta myös useita Hulot'n kaksoisolentoja.

Playtime käynnistyy Pariisin lentokentällä, jonne saapuu ryhmä Euroopan kierroksella olevia amerikkalaisturisteja. Koko kohtaus on kuvattu Tatin Pariisin ulkopuolelle rakennuttamassa massiivisessa Tativille-nimisessä kompleksissa. Elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia seuraamme näennäisen satunnaisia tapahtumia lentokentällä. Avausjakso tuo mainiosti esille ohjaajalle ominaisen nerokkaan äänimaailman, johon kuuluvat niin lentokentän kuulutusjärjestelmän kautta kuuluvat käsittämättömät kuulutukset, kaikkialta kuuluvat laitteiden piippaukset, liukuovien mekaaninen suhina, kantapäiden konemainen kopina kivilattialla. Sekä monet muut moderniin maailmaan kuuluvat arkipäiväiset äänet, joihin emme yleensä kiinnitä mitään huomiota.

Lentokentältä siirrymme turistiryhmän mukana elokuvan valmistumisajankohtaa ilmentävän ultramodernin Pariisin kaduille ja hotelleihin. Playtimen kuvaama moderni kaupunki jättimäisine, taivaan pimentävine lasiseinäisine kerrostaloineen on todellisuudessa Tativilleen pystytetty valtava lavastekokonaisuus. Tatin kuvaamassa Pariisissa vanha maailma näyttäytyy vain kaukaisina heijastuksina modernien rakennusten lasiseinistä.

Elokuvassa ei ole varsinaista juonta eikä selkeästi hahmotettavia päähenkilöitä. Kaikista Hulot-elokuvista tämän mennyttä maailmaa edustavan päähenkilön rooli on Playtimessa vähäisin, mutta toki elokuvasta löytyy loistavia kohtauksia, joissa hyväntahtoinen herra Hulot täysin ilman omaa syytään joutuu konflikteihin modernin maailman kanssa ennalta-arvattavin seurauksin.

DVD sisältää elokuvasta Jacques Tatin tekemän 126-minuuttisen leikkauksen, jota voidaan täydellä syyllä pitää elokuvan lopullisena director's cut -versiona. DVD:n 119 minuutin kesto selittyy PAL-järjestelmän 4% kuvanopeutuksella. Huomion  arvoista on myös se, että tämä pohjoismainen julkaisu on useita minuutteja Criterion Collection -nimikkeellä julkaistua versiota pidempi. Tiettävästi Playtimesta tehtiin alunperin peräti 155-minuuttinen versio, jota ei kuitenkaan ole julkaistu missään kotikäyttöön tarkoitetussa formaatissa.

Kuva:

Elokuvan visuaalisen nerouden hahmottamiseksi ainoa oikea tapa katsoa Playtime on laajakuvamuodossa alkuperäisellä kuvasuhteella.

Tati-boksin elokuvista Playtime onkin ainoana julkaistu anamorfisella widescreen -kuvalla. Kuvasuhde vastaa käytännössä alkuperäistä kuvasuhdetta eikä kuvan teknisesssä tasossa ole juuri valittamista. Elokuvan värimaailma on haaleahko, suorastaan kylmäävä, mutta tässä on kyse Tatin tekemästä taiteellisesta valinnasta. Kuvan terävyys ei yllä aivan uusimpien megajulkaisujen tasolle, mutta kun muistetaan, että kyse on eurooppalaisesta 1960-luvulla tehdystä elokuvasta on kuva epäilemättä niin hyvä kuin teknisesti on mahdollista.

Ääni:

Muista Tati-boksin elokuvista poiketen Playtime on varustettu stereoääniraidalla. Tosin takakansi väittää tämänkin elokuvan ääniraitaa monoksi. Tässäkin elokuvassa dialogin määrä on pelkistetty minimiin, mutta sitäkin enemmän mukana on modernin yhteiskunnan erilaisia hälyääniä, jotka DVD:n ääniraita toistaa kiitettävän kirkkaasti ja hyvällä dynamiikalla.

Lisämateriaali:

Vaikka lisämateriaalia ei ole määrällisesti tarjolla erityisen runsaasti on mukana oleva materiaali sitäkin kiinnostavampaa. Levyltä näet löytyy bonuksena kolme Jacques Tati -lyhytelokuvaa.

René Clémentin vuonna 1936 ohjaama Suojaa vasemmalla (Soigne ton gauche) (11:54) esittelee nuoren Tatin maalaistalon renkipoikana, joka haaveilee nyrkkeilijän urasta. Taidoissa ei ole kehumista, mutta empimättä hän tarttuu tilaisuuteen kun häntä pyydetään mestarin harjoitusvastustajaksi. Tatin itsensä vuonna 1947 ohjaama Kirjeenkantajan koulu (L'Ecole des facteurs) (14:26) on eräänlainen johdanto elokuvaan Lystikäs kirjeenkantaja, esitellen koheltavan kirjeenkantajan Francoisin. Kirjeenkantajan koulu sisältää jopa täysin samaa materiaalia kuin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tarinassa Francois joutuu tehostamaan työtään esimiehensä vaatimusten takia, mutta seuraukset ovat aivan yhtä katastrofaaliset kuin tarinan pidemmässäkin versiossa. Kolmas mukana oleva lyhytelokuva on Nicolas Ribowskin vuonna 1967 ohjaama Iltakurssi (Cours du soir) (26:31), jossa tapaamme Tatin tunnetuimman alter egon monsieur Hulotin iltakoulun opettajana luennoimassa luokalleen niin tupakoinnin saloista, tenniksestä, kalastuksesta, kirjeenkantajan ammatista sekä monista muista tärkeistä taidoista niin kuin vain monsieur Hulot osaa.

Lyhytfilmien kuvasuhde on alkuperäinen 1,33:1 kelvollisesti remasteroituna ja äänipuolella on tarjolla aitoa ja alkuperäistä monoääntä niinikään huolella restauroituna. Kaksi vanhinta lyhytfilmiä ovat mustavalkoisia ja Iltakurssi on värikuvalla. Kuvanlaadussa ei lähdemateriaalin iän ja laadun huomioiden ole valittamista.

Lisäksi tarjolla on kohtuullisen kattava englanninkielinen Jacques Tati -biografia tekstiruutuina. Lisäplussaa tyylikkäistä staattisilla valokuvilla varustetuista valikoista, jotka ovat paitsi helppokäyttöiset myös erinomaisen hyvin elokuvan henkeen sopivat.

Elokuva on tekstitetty pohjoismaisilla kielillä ja ranskantaitoiset voivat halutessaan katsoa elokuvan ilman tekstitystä. Suomenkielinen tekstitys on kohtuullisen helppolukuisella vaikkakin aavistuksen liian suurella fontilla oikeaoppisesti ruudun keskelle sijoitettuna. Levyn sisältämät lyhytfilmit on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.

Yhteenveto:

Future Filmin Jacques Tati DVD -boksin julkaisu on kansainvälisestikin huomioiden erittäin hieno kulttuuriteko, sillä useita boksin sisältämistä elokuvista ei ole julkaistu DVD -formaatissa missään maailmassa. Kun vielä levyjen kuva ja ääni ovat kutakuinkin niin laadukkaat kuin käytettävissä olevasta filmimateriaalista on mahdollista saada aikaiseksi, kelpaa tätä kokoelmaa suositella jokaiselle laadukkaan elokuvaviihteen ystävälle, sillä kyseessä on, ei vähempää kuin vuoden 2003 merkittävin kulttuuriteko kotimaisella DVD -rintamalla.