Elokuva
Swallow Fallsin saarikaupunki Atlantin valtameressä on aikojen alusta elänyt sardiiniteollisuudesta, mutta kun markkinat äkisti romahtavat, alkaa joukkopako ja taantuma.

Apuun tulee nassikasta saakka keksinnöillään kaupunkia piinannut Flint Lockwood (Bill Hader), joka auttaakseen rakasta kotikaupunkiaan ja tehdäkseen isästään (James Caan) viimein pojastaan ylpeän, väkästää koneen, jolla voi uuttaa tavallisesta vedestä mitä tahansa ruokaa. Kituvan kylän pirullinen pormestari Shelbourne (Bruce Campbell) äkkää ilmiössä tilaisuutensa ja aloittaa raivokkaan markkinoinnin ihka oikean ulkoruokinnan puitteissa. Keikka menee tietenkin kaseikkoon ja laite ampaisee taivaalle, josta pian sataa mitä tahansa, minkä voi löytää ravintolan listalta. Paikalle ryntää media, etunenässä säätyttö Sam Sparks (Anna Faris), joka saakin kunnolla raportoitavaa kun pizzaslaissit ja spagettibologneset vaihtuvat myrskyn alkaessa todellisiin extralarge-annoksiin. Flintille ja Samille tulee kiire ehtiä synkkänä uhkaavaan jättipilveen, ennen kuin koko kaupunki hukkuu ruokaan.

Phil Lordin ja Chris Millerin kimppakeikkana ohjastelema Poutapilviä ja lihapullakuuroja on pikkuväkeen taatusti vetoavan vauhdikas ja pidäkkeetön ilottelu, jonka kattaus vanhemmalle katsojalle jää kuitenkin keskaribaarin tasolle. Menussa piisaa paikoin surrealistisiakin aineksia, mutta alituinen koheltaminen alkaa nopeasti puuduttaa. Animaatiojälki on värikästä kuin joka sortin jädeannos kaikilla herkuilla, ja hahmogalleria karrikoidun kulmikasta. Kolmannessa ulottuvuudessa katseltuna puhtia ja räiskettä meinaa olla sarveiskalvoille paikoin jo pikkuisen liikaakin. Judi ja Ron Barrettin huippusuosittuun lastenkirjaan perustuva vauhko 3D-räiske ei onneksi sisällä liikaa opetuksia tai sormen heristelyä, mitä nyt pitää ohjenuoranaan sitä, että sen niität mitä kylvät, ja liika roskaruoka on pahasta ja tekee lihavaksi.

Monen komedian sivustasta pelastanut Bill Hader on riehakas Flint Lockwood, keksinnöistään täysillä innostuva kesselikeksijä, joka lopulta osuu asian ytimeenkin. Anna Farisin Sam on niin ikään kivan aidosti artikuloitu, mutta kumpikin päähahmo jää pahasti jalkoihin, kun ääneen pääsevät hillittömät Bruce Campbell liukkaasti lihovana pormestarina ja Andy Samberg Flintin ikiaikaisena vihamiehenä Brentinä, jonka historiallinen suosio sardiinivauvana jää pahasti Flintin mullistavan keksinnön jalkoihin. James Caanin roolihahmo on harvinaisen vähäpuheinen iskä Lockwood, mutta pääseepä veteraanikin lopulta sanomaan painavan sanansa tapahtumista.
Kaikkia hölmöjä aina säälivä Mr. T on paikkakunnan pomppiva poliisi Earl Deveraux, ja tämän poikana kiekuu mainiossa komediassa Roolimallit (Role Models, 2008) hämmästyttänyt Bobb'e J. Thompson. Kotimaan dubbauksesta vastaavat tällä kertaa mm. Lari Halme, Paula Vesala, Juha Paananen, Sami Uotila, Aku Laitinen ja Sasu Moilanen.

Mark Mothersbaughin scorea ei isäntäelokuvastaan irrotettuna tunnista komediaksi alkuunkaan, sillä sen nuotitus on yllättävän dramaattista ja synkkääkin. Paikoin toki pilkahtelee duurejakin mollien lomassa, mutta pääpaino on suurella orkalla soitetuilla toimintateemoilla, jotka ovat kuitenkin aivan kelpo kamaa. Makupaloja Mothersbaughin listalla ovat mm. kivan koskettava Introducing Flint, hurjaksi yltyvä The Mayor`s Big Plan sekä vetävästi sovitettu kaksikko Outside of Meatball ja Inside the Meatball. Finaalin komea Flint Returns on kokonaisuuden ehdoton helmi. Animaatioille pakolliset lauletut osuudet hoitavat Miranda Cosgrove (Raining Sunshine) ja Lesley Gore (Sunshine, Lollipops and Rainbows).

Yhteenveto
Vauhko ja värikäs animaatio uppoaa pikkuväkeen kuin pussi nameja, mutta aikuisten lipun lunastaneiden kannattaa valita mieluummin joku vähemmän sokerihumalaa aiheuttava kattaus.