Elokuva
Holly (Hilary Swank) ja Gerry Kennedyn (Gerald Butler) suhde on kuin olisi yhdistänyt nitron ja glyseriinin. Temperamenttinen pari, Irlannin siirtolaisia kun ovat, tappelee ja rakastaa yhtä intohimoisesti, mutta yhtäkkiä palava parisuhde tuleekin risteykseen, jossa seisoo tuonelan tienviitta. Gerry sairastuu ja kuolee ja Holly kietoutuu surun mustaan huntuun Manhattanilla sijaitsevassa asunnossaan. Viikkoja myöhemmin, juuri kun Hollyn äiti (Kathy Bates) sekä siskot Denise (Lisa Kudrow) ja Sharon (Gina Gershon) ovat aikeissa ottaa äärimmäiset keinot käyttöön liki katatonisesti käyttäytyvälle lähisukulaiselleen, tuo posti kirjeen Gerrylta. Ennen kuolemaa päivätyssä lähetteessä Gerry listaa asioita, joita seuraamalla Hollyn on tarkoitus aloittaa, ja samalla varmistaa uusi elämä. Alkaa vuoden kestävä, surumielinen, mutta samalla hilpeän vapauttava matka kohti tulevaisuutta, joka ei menekään aivan kuten oli suunniteltu.

Ohjaaja/käsikirjoittaja Richard La Gravenese pääsi ainakin allekirjoittaneen suosikkilistoille vuonna 1991 rustattuaan yhden sympaattisimmista elokuvista ikinä, Terry Gilliamin loistavan elokuvan The Fisher King.
Sen jälkeen La Gravenesen kynä on jättänyt jälkensä mm. elokuviin Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County, 1995), Hevoskuiskaaja (The Horse Whisperer, 1998) ja Freedom Writers (2007), jonka herra myös ohjasi. Vaikka Cecelia Ahernin menestysromaanista muokattu P.S. Rakastan sinua onkin perustoiltaan puhtoista herttasarjaa ja harlekiinia, sen kontekstissä käsitellään viisain vedoin ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta. Läheisen poismeno on vaikea asia kenelle tahansa, mutta Ahernin lämmin ja samalla fiksusti rosoinen lähestymistapa tuo annokseen mukavasti elettyä ja koettua maanläheisyyttä.

Hilary Swank tekee varman roolityön kummien koettelemusten keskelle joutuvana Hollyna, joka ei millään haluaisi päästää irti menneestä. Rentoa komiikkaa ja Guinnessilta tuoksuvaa irkkuhenkeä kuvaan tuovat mainiot Lisa Kudrow ja sensuellisti vanhentunut Gina Gershon. Aina laatua luova Kathy Bates maalaa osuvan muotokuvan järkähtämättömästä äitimuorista, jonka missioita eivät maalliset tai edes hengelliset asiat niin vain pysäytä. Muusikon uralta onnistuneesti elokuvamaailmaan aina välillä siirtyilevä Harry Connick Jr. on niin ikään oikeassa paikassa naisvaltaisen suvun erikoisia edesottamuksia vierestä seurailevana kantakapakan baarimikkona. Testosteronista tehdyllä 300-leffalla (2006) itsensä tähdeksi karjunut Gerard Butler ei paljoa valkokangasaikaa saa, mutta tuo lankoja elämän nukketeatterissa vetelevänä Gerryna rooliin lämpöä ja suuren sydämen.

John Powellin musiikki on taidokasta ja tottakai, irlantilaiseen henkeen sopivaa rallattelua sekä myös vakavampia säveliä, joiden kaikkien takana tuntuu kaikuvan Danny Boy. Muita esiintyjiä Powellin kivan scoren lisäksi löytyy runsain mitoin. Ääneen pääsevät mm. The Pogues, Flogging Molly, James Blunt ja Nellie McKay.

Yhteenveto
Mukavasti enemmän kuin pelkkä ”chickflick”, tyttöjen leffa. Aidoilta asioilta maistuva romanttinen komedia, missä siirappi on korvattu viskillä ja komedia hilpeän happamina huomioina ympäröivästä maailmasta. Toki kannattaa muistaa varata riittävästi nenäliinojakin mukaan karhean kivasti kuljettavaan treffileffaan, vaikka molemmille sukupuolille.