Elokuva
Espanjalaisen elokuvan suosituimpiin mestareihin lukeutuvan Pedro Almodóvarin neljä tunnetuinta elokuvaa koottiin samoihin kansiin, ja tuloksena on tyylikkäässä pahvikotelossa Pedro Almodóvar Collection. Sandrew Metronomen julkaiseman boksin elokuvista uusimmat on saatavilla Suomesta myös erikseen, mutta vanhempien kohdalla tilanne on toinen. Tässä mielessä boksi onkin varteenotettava hankinta kaikille Almodóvarin ystäville.

Boksin neljäntenä ja viimeisenä elokuvana nähdään vuonna 2002 valmistunut Puhu hänelle. Ohjaaja-käsikirjoittaja Pedro Almodóvarin parhaaksi väitetty elokuva eroaa miehen aiemmista töistä melko paljon. Tyypillinen espanjalainen taiteellisuuden tavoittelu ja monimutkaiset juonikuviot ovat vaihtuneet askeleen verran kansainvälisemmäksi, ja tällä kertaa taidekin on aidompaa.

Erilaisia teatteriesityksiä elokuviinsa upottava Almodóvar ei ole tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa. Päähenkilöt Marco (Darío Grandinetti) ja Benigno (Javier Cámara) istuvat sattumalta vieretysten ollessaan katsomassa modernia taidenäytelmää. Miehet tutustuvat lopulta vasta sairaalassa. Benigno työskentelee siellä rakastamansa koomapotilaan, Alician (Leonor Watling), hoitajana, ja samalle osastolle päätyy myös Marco, jonka rakastettu Lydia (Rosario Flores) on härän ruhjomaksi jouduttuaan vaipunut niin ikään koomaan. Kummankaan rakkaan heräämisestä ei ole takeita, ja miehet ystävystyvät nopeasti keskenään. Vaan miten paljon ystävyys on valmis kestämään?

Jälleen kerran näyttelijät tekevät aivan mahtavaa työtä. Heidän varaansa elokuva onkin pitkälti rakennettu, ja Almodóvarin ollessa ohjaksissa ei moitteelle jää sijaa. Ohjaus on sen verran laadukasta, että näyttelijät todella tuntuvat elävänsä roolejaan. Myös käsikirjoitus on Almodóvarin käsialaa, ja juoneltaan kaikki toimii kuin unelma. Tarinaa käydään läpi käyttäen useita pitkiä takaumia, joiden rytmitys tarinan nykyaikaan nähden on kunnossa.

Puhu hänelle on kerrassaan hieno elokuva. Se toimisi parhaiten elokuvateatterin hämyssä, eikä aivan samaan tunnelmaan päästä kotisohvalta käsin. Kyseessä on kuitenkin taiteellisia ja jopa trillerimäisiä sävyjä maalaava kaunis draama, joka varsinaisen toiminnan puutteessa saattaa kuitenkin tuntua paikoin raskaalta. Elokuvan tunnelma ja loppuratkaisu tuo myös mieleen Alan Parkerin David Galen elämän (2003). Puhtaasta taide-elokuvasta ei ole suinkaan kyse, vaan tarinan juoni sopii loistavasti normaalimmasta draamasta pitävillekin.

Kuva
Boksin kahden aiemman elokuvan tapaan myös Puhu hänelle näytetään alkuperäisellä 2.35:1-kuvasuhteella. Anamorfinen kuva toistaakin sen varsin hyvin. Kuvan nykimistä on havaittavissa ainoastaan yhdessä kohdassa. Värimaailma ja tarkkuus ovat ihan kunnossa, mutta värit olisivat voineet olla vielä aavistuksen kirkkaammat.

Ääni
Ainoana boksin levynä Puhu hänelle tarjoaa 5.1-kanavaisen Dolby Digital -ääniraidan. Se hoitaakin hommansa hienosti, erotellen kanavat tarpeeksi hyvin toisistaan. Myös kohtalaisen hyvin äänitetty dialogi toistetaan huomattavasti laadukkaammin kuin boksin aiemmissa elokuvissa. 5-kanavaisen miksauksen lisäksi tarjolla on vielä Dolby Surround 2.0 -ääniraita.

Alberto Iglesiaksen säveltämä musiikki on kerrassaan karkkia korville. Upealta kuulostavat klassiset kappaleet, sekä välillä kuultava espanjalainen musiikki on kerrassaan hienoa, vaikka äänenlaatu ei aina kirkas olekaan. Eräissä musiikin kohdissa on myös huomattavaa samankaltaisuutta Thomas Newmanin sävellyksiin.

Lisämateriaali
Boksin ainoana kunnollista lisämateriaalia tarjoavana levynä Puhu hänelle sisältää tuttujen kolmen trailerin (Lihan värinä, Kaikki äidistäni, Puhu hänelle) lisäksi kahdeksan kappaletta TV-spotteja, joiden yhteiskesto on 12:30. Valitettavasti nämä on pakko katsoa kaikki kokonaan, ennen kuin pääsy takaisin menuun on mahdollista.

B-roll -nimen taakse kätkeytyy elokuvan Making of -dokumentti (18:13). Nimenomaan elokuvan tekemistä ja kuvaustilanteissa kuvattua materiaalia tarjotaankin koko pituuden täydeltä. Tosin teknisesti dokumentti on huonosti tehty; videon pätkät on heitetty vain peräkkäin sen kummemmin yhteen leikkaamatta. Kuvaustilanteista peräisin oleva materiaali on kuitenkin ihan hyvin kuvattua.

Presentationissa (2:15) Pedro Almodóvar esittelee elokuvan. Mukana on myös making of -kuvia, sekä erittäin lyhyitä näyttelijöiden haastatteluja, jotka toimivatkin pienenä aasinsiltana seuraavaan osioon.

Varsinainen haastatteluosio, Interviews (35:42), on toteutettu tönkösti TV-spottien lailla; pakko katsoa kaikki ennen takaisinpääsyä menuun. Ärsyttävästi pätkityt haastattelut on jaettu jokaisen haastateltavan omaan osioon. Ensin puheenvuoro annetaan näyttelijöille. Ihmeitä parissa minuutissa ei kuitenkaan ehdi kertomaan, ja pätkät jäävätkin kovin köyhiksi. Lähinnä jokainen kertoo oleelliset asiat roolihahmostaan ja mahdollisesti jopa ajatuksensa koko elokuvasta. Lopussa nähdään vielä kuvaaja Javier Aguirresaroben, lavastaja Antxon Gomezin, säveltäjä Alberto Iglesiaksen, pukusuunnittelija Sonia Grandesin, tuottaja Esther Garcian, sekä tietysti itse Pedro Almodóvarin haastattelut, joista viimeksi mainittu on ylivoimaisesti pisin ja kestoltaan yli 16 minuuttia. Nämä kaikki ovat kuitenkin kiinnostavaa katsottavaa, ja tekijät (ohjaajaa lukuun ottamatta) osaavat kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi asiat, joita haluavat sanoa.

Lopuksi on tarjolla vielä runsas 2-minuuttinen valokuvagalleria näyttelijöistä ja kuvaustilanteista. Kaikki lisämateriaali trailereita myöten on tekstitetty myös suomeksi.

Yhteenveto
Puhu hänelle on ehdottomasti yksi Pedro Almodóvarin parhaita elokuvia. Se on selkeästi kansainvälisyyttä ja suurempaa yleisöä tavoitteleva, vaikka miehen tavaramerkeiksi nousseita elementtejä ja persoonallisuutta onkin runsaasti mukana. Elokuva on loistavaa draamaa taiteellisin vivahtein, joten se miellyttää monenlaista katsojaa. Teknisesti levy on Pedro Almodóvar Collection -boksin paras.