Elokuva:

"I'm lookin' at your face and I just wanna smash it. I just wanna fuckin' smash it with a sledgehammer and squeeze it. You're so pretty."

Nuori ja näkemyksellinen Paul Thomas Anderson on tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista ohjaajista Amerikan mantereella. Vuonna 1996 ilmestyneen Sydney-jännärin jälkeen Anderson ohjasi suursuosiota niittäneen Boogie Nightsin (1997), joka sukelsi ilman ehkäisyvälineitä syvälle 70-luvun pornobisnekseen, tartuttaen katsojansa upealla kuvallisella kerronnalla ja toivottomilla ihmiskohtaloilla. Vuonna 1999 valmistuneessa Magnoliassa Anderson otti askeleen kohti vakavempaa ja koskettavampaa elokuvakerrontaa, säilyttäen kuitenkin omaperäisen ja paikotellen surrealistisenkin otteensa. Vuonna 2002 valmistunut Punch-Drunk Love - Rakkauden värit kielii kokonaisuutena pienimuotoisesta välityöstä, mutta on jälleen erittäin mielenkiintoinen, vahva ja ennen kaikkea omaperäinen tekele Andersonilta.

Loputtomasti parjattu Adam Sandler näyttelee elokuvassa Barry Egania, totaalista hermorauniota, joka taistelee päivä päivältä, minuutti minuutilta, vakavien neuroosiensa parissa. Seitsemän sisarensa alistama Barry pyörittää pientä liikettä, joka markkinoi muun muassa koristeellisia viemärinavaajia. Aika ajoin voimakkaita raivokohtauksia saava Barry hakee elämäänsä lohtua seksilinjoista, harmonista ja lentomaileja kasvattavasta vanukkaasta. Barryn elämä saa lopulta kohtalokkaan käänteen, kun yksi hänen dominoivista sisaristaan esittelee hänet kauniille työtoverilleen Lenalle (Emily Watson). Watsonin esittämän Lenan sanoin; tästä se lähtee.

Punch-Drunk Love sukeltaa vaikuttavasti sosiaalisesti rajoittuneen luuserin elämään, havainnollistaen turhautuneisuuden ja vihan piilottelun seuraksia. Toisin kuin Boogie Nights ja Magnolia, Punch-Drunk Love käy loppua kohti yhä valoisammaksi, jättäen jälkeensä hämmentävän hyvänolon tunteen. Anderson kehittelee osaavasti erikoisia henkilöhahmoja, jollaisia elokuva tarjoaakin jälleen täyden laidallisen. Barryn patoutuneisuuden muuttuminen hellyyttäväksi määrätietoisuudeksi on samalla koskettavaa ja häpeilemättömän hauskaa seurattavaa.

"You can go to places in the world with pudding. That is funny."

Elokuva on erittäin omaperäinen ylistys rakkauden suunnattomille voimille. Vuonna 2002 Cannesissa parhaan ohjauksen palkinnon napannut elokuva yhdistää Andersonin aiempien elokuvien tapaan hersyvää komiikkaa ja koskettavaa draamaa. Erinomaisesti kirjoitettu tarina on myös Andersonin omaa käsialaa. Dialogi kaikessa huvittavuudessaan on erittäin taitavasti kirjoitettua, eikä Andersonin kuvallinen ote petä tälläkään kertaa. Upea kameratyöskentely vaikuttavine sommitelmineen tukee hienosti paikoitellen vertauskuvaukselliseksikin heittäytyvää tarinaa.

Adam Sandlerin roolisuoritus oli varmasti valmistumisvuotensa kovimpia yllätyksiä. Tusinakomedioistaan tunnettu Sandler istuu kuitenkin erittäin hyvin sinipukuisen Barryn rooliin, lyöden märällä rätillä alati itkeviä kriitikkoja kasvoihin. Punapukuisen (kuinka osuvaa) Lenan roolissa nähtävä Emily Watson tekee myös hyvää työtä hieman pienemmässä roolissaan. Andersonin vakionäyttelijöihin kuuluva, lukuisten sivuroolien kruunaamaton kuningas, Philip Seymour Hoffman, esittää elokuvassa mattokaupan alaisuudessa seksilinjabisnestä pyörittävää nilkkiä, joka ottaa Barryn silmätikukseen. Hoffmanin roolisuoritus on odotetusti jälleen täyttä rautaa vahvalla dialogilla sävytettynä.

"I didn't ask for a shrink - that must've been somebody else. Also, that pudding isn't mine. Also, I'm wearing this suit today because I had a very important meeting this morning and I don't have a crying problem."

Paul Thomas Andersonin tapa luoda raikkaalta tuntuvaa elokuvataidetta käy nykypäivän Hollywoodissa yhä harvinaisemmaksi. Kasapäin näppäriä oivalluksia sisältävä Punch-Drunk Love on vaikuttava osoitus siitä, miten pienistä aineksista kasataan kokoon mielenkiintoinen ja viihdyttävä elokuva. Puolitoistatuntinen elokuva on kieltämättä huomattavasti kevyempi kokonaisuus verrattuna miltei massiivisiin Magnoliaan ja Boogie Nightsiin. Punch-Drunk Love on kuitenkin näppärä ja nerokas pikkuleffa, joka toivottavasti enteilee jälleen tulevia suurelokuvia.

Kuva:

Elokuvan kuva (2,35:1 anamorfinen) on hyvää tasoa, joskin pieniä ongelmia esiintyy. Tummat pinnat elävät paikoitellen hitusen sekä kuvassa esiintyy paikka paikoin pientä rakeisuutta. Muuten kuva on väreiltään ja tarkkuudeltaan erittäin komeaa katseltavaa, eivätkä pikkuviat pääse missään vaiheessa häiritsemään elokuvanautintoa.

Ääni:

Siinä missä elokuvan kuva jättää aavistuksen verran parantamisen varaa, on äänipuoli erinomaisessa kunnossa. Dolby Digital 5.1 -äänet kuulostavat erittäin hyviltä ja monikanavajärjestelmää käytetään hienosti hyväksi. Dynaaminen ääniraita on kaikin puolin nautinnollista kuunneltavaa, eikä ongelmia esiinny.

Elokuvan tunnelmallisen musiikin on säveltänyt Jon Brion. Brionin lyhyelle meriittilistalle kuuluvat myös Magnolian sekä Eternal Sunshine of the Spotless Mindin (2004) sävellykset.

Lisämateriaali:

Ensimmäisenä tarjolla on Andersonin ohjaama Blossoms & Blood -featurette, joka on pienimuotoinen, joskin melko itsenäinen kooste Punch-Drunk Loven materiaalista. D&D Matress Man on Philip Seymour Hoffmanin esittämän mattokauppiaan hupaisa mainos. Deleted scenes -osiosta löytyy kaksi melko pitkää kohtausta, The Sisters Call ja Are You From California?, jotka esittelevät elokuvassa nähtävät kohtaukset hieman pidennettyinä ja eri kuvakulmista kuvattuina. Lisäksi levyltä löytyy kaksi ranskalaista traileria sekä Internet teaser -kooste.

Yhteenveto:

Punch-Drunk Love on jälleen hieno, omaperäinen ja ihmisläheinen elokuva Paul Thomas Andersonilta. Rakkauden lisäksi ilmassa on myös pientä välityön tuntua. Melko lyhyt elokuva on kuitenkin ympätty täyteen hienoja oivalluksia, loistavia näyttelijäsuorituksia sekä hersyvää dialogia, jotka yhdessä muodostavat erittäin vaikuttavan ja hämmentävän kokonaisuuden. Elokuva erottuu harmaasta massasta piristävyydellään ja on kokeilevasta kerronnastaan ja paikoitellen raadollisesta tarinastaan huolimatta erittäin viihdyttävä teos.

DVD on laadultaan erittäin hyvää tasoa. Kuvassa esiintyy pieniä ongelmia, mutta loistavat äänet kompensoivat pikkuvirheitä. Lisämateriaalia on tarjolla kovin niukasti. Muutama dokumentti ja kommenttiraita olisivat saattaneet saada ihmeitä aikaan.