Elokuva
Tv:n saippuaisen lääkärisarjan tähtenä kaiken kansan palvottavana julkisuudessa paistatteleva Gauthier Valence (Lambert Wilson) halajaa perusasioiden ja oikean taiteentekemisen alkulähteille tekemällä näyttämölle suuren klassikon. Valence on vakuuttunut siitä, että sen toiseen tärkeään rooliin, oman pääosansa lisäksi, ainoa oikea vaihtoehto on jo vuosia sitten parrasvaloista vetäytynyt ja Ile de Ré -saarelle erakoitunut entinen teatterin juhlittu sankari Serge Tanneur (Fabrice Luchini). Sergen mielestä niin teatteri- kuin elokuva-alakin tulvii yhä pelkkiä valehtelijoita ja pettureita, mutta Valencen heittämä haaste esittää lavalla Moliéren Ihmisvihaaja, alkaa tuntua tästä passelilta esitykseltä, hän kun itsekin jakaa samat mustat tunteet kanssaeläjiään kohtaan.

Philippe Le Guayn koomisesti virittäytynyt ja puhelias Pyöräretkellä Moliéren kanssa on paitsi kunnianosoitus Moliérelle, myös perinteiselle teatterille, jossa puhe ja sanoma olivat tärkeimmät elementit ilman nykyaikaisia vippaskonsteja. Samalla kun elokuva avaa Ihmisvihaajan tarkoitusta ja merkitystä, se peilaa jo vuonna 1666 kirjoitettua merkkiteosta tämän päivän hektiseen elämäntapaan. Yhtä aikaa se sivaltaa terävästi myös elokuva-alaa, joka Sergen tulkinnan mukaan mädättää todellisen näyttelemisen, mutta samalla, esittäessään teesinsä filmaattisin keinoin, myös vahvistaa elokuvan merkitystä teatterin lailla yhtä vakavasti otettavana taidemuotona.

Pyöräretkellä Moliéren kanssa lepää vuolaasti pulppuavan dialoginsa ja sitä varsin mainiosti lausuvan pääkaksikkonsa harteilla. Wilsonin ja Luchinin välillä kipinöi varsin vakuuttavasti ja sujuva synkka välittyy aina katsomoonkin asti. Sivummalla vakuuttaa Maya Sansa italialaisena Francescana, näyttelijöitä inhoavana temperamentikkona, jonka läsnäolo lisää entisestään kitkaa alituiseen tulkinnoistaan kiistelevän pääkaksikon välillä.

Yhteenveto
Vakavasti hauska ja viihdyttävä visiitti totisen taiteen tekemiseen.