Nyrkkeilijäsuuruus ei kuitenkaan itse pystynyt huomaamaan ongelmiaan ennen kuin oli jo aivan liian myöhäistä. Vaikka Jake La Motta suorastaan työnsi ihmisiä pois ympäriltään, oli hänen ympärillään kaikesta huolimatta muutamia anteeksiantavia ihmisiä. Kuvankaunis vaimo Vickie (Cathy Moriarty) sietää hakkaamista, ja miehensä vainoharhaista luonnetta. Jaken veli, Joey (Joe Pesci), on veljesparin aivot, hoitaen nyrkkeilyyn liittyvät sivutoimet kehän ulkopuolella. Hänetkin on kirottu äkkipikaisella luonteelta, mutta Joey osaa kuitenkin hallita itseään kertaluokkaa paremmin kuin veljensä.
Jake La Mottana nähtävä Robert De Niro on roolissaan ilmiömäinen, tehden uransa parhaan roolisuorituksen. Vaikka henkilönä La Motta onkin kohtuullisen yksiulotteinen ihmiskuvatus, josta ei juuri sympaattisia piirteitä löydy, saa De Niro La Mottana tuotua hahmoon silti sylillisen inhimillisyyttä. Heikomman näyttelijän tulkitsemina useat kohtaukset olisivat olleet lähinnä tahatonta komiikkaa. Esimerkkinä erityisen upeasta näyttelijätyöstä käy kokonaisuudessaan lopussa nähtävä "I'm not an animal" -tapaus, joka on yksi parhaiten näyteltyjä kohtauksia, jonka olen nähnyt. Elokuvan kuvauksissa oli pitkä tauko, kun De Niro ei halunnut meikkaajien tekevän hänestä lihavaa, vaan jokainen kilo, joka elokuvassa näkyy on oikeaa läskiä. Muodonmuutos timmistä nyrkkeilijästä lihavaksi laiskottelijaksi on hätkähdyttävä.
Raging Bullin kahdessa muussa tärkeässä roolissa nähtävät Joe Pesci ja Cathy Moriarty olivat elokuvan teon aikoihin täydellisiä tuntemattomuuksia. Pesci oli jo luovuttanut näyttelemisen suhteen, ja toimi koomikkona. The Death Collectorissa Pescin roolisuoritus oli kuitenkin sellainen, että Scorsese ja kumppanit halusivat juuri hänet rooliin. Cathy Moriarty ei puolestaan ollut tehnyt yhtä ainutta elokuvaa ennen Raging Bullia, eikä hänellä ollut edes alan koulutusta. Raging Bullissa kaunotar tekee elämänsä roolisuorituksen. Olemattomasta näyttelijätaustastaan huolimatta molemmat loistavat Scorsesen ohjauksessa, ja siinä missä Moriarty ei enää Raging Bullin jälkeen laatuelokuvissa näyttellyt, teki Pesci jatkossakin laadukkaita rooliruorituksia. Näistä muistettavimmat juuri Scorsesen elokuvissa. Koko pääosakolmikko sai tunnustuksena roolisuorituksistaan Oscar-ehdokkuuden, ja De Niro myös voitti parhaan miespääosanäyttelijän pystin.
Upeat näyttelijäsuoritukset olisivat kantaneet tylsempiäkin tapahtumia pitkälle, mutta eheä tarinankerronta nostaa elokuvan uudelle tasolle. Raging Bullin juoni ei sinällään ole mitenkään erikoinen. Kyseessä on hyvin perinteinen rappiotarina, mutta kuten monissa muissakin Scorsesen elokuvissa, juoni jää taka-alalle, kun henkilöt valtaavat katsojan mielenkiinnon. Raging Bull kertoo ennen kaikkea La Mottan vaikeasta luonteesta ja sen vaikutuksesta itsensä lisäksi hänen lähimmäisiinsä. Jake La Mottan vajoaminen yhä syvemmälle epäilyksen varjoihin on mukaansatempaavaa katsottavaa. Elokuvan viimeinen kohtaus summaa upeasti koko Raging Bullin teeman yhteen, ja onnistuu samalla välttämään genrensä pahimman kliseen. Elokuva ei suinkaan pääty itsemurhaan tai siihen imelämpään ratkaisuun, jossa koko elokuvan tapahtumat katoavat ammoisan ilon tieltä.
Vaikka Raging Bullin kestosta todella pieni osa on nyrkkeilyä, muistetaan elokuva parhaiten juuri kehän sisällä tapahtuvista kohtauksista. Scorsese ei välitä urheilusta, ja kun kuvaukset piti aloittaa, ei hän tiennyt miten kuvata nyrkkeilyottelut. Scorsese päätyi ennen käyttämättömään keinoon. Kaikki Raging Bullin nyrkkeilykohtaukset on kuvattu yhdellä kameralla ja nimenomaan kehän sisältä. Poikkeuksellinen tyyli tuntuu jälkikäteen ajateltuna ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Yhden kameran vaatima huolellinen suunnittelu näkyy, sillä matsit ovat kuin raavaiden miesten balettia. Samaan aikaan on kuitenkin onnistuttu säilyttämään oikeiden La Mottan otteluiden liikesarjat ja tapahtumat. Kehään tuotu kamera puolestaan tuo nyrkkeilyyn intensivisyyttä aivan eri tavalla, kuin jos oltaisiin käytetty perinteistä ottelua kauempaa seuraavaa näkemystä. Nyrkkeilyottelut ovat kokonaisuutena loistavasti toteutettuja. Vaikka lajista ei ymmärtäisi mitään, vievät kohtaukset täysin mukanaan. Editointi, suunnittelu ja poikkeuksellisen harkitusti käytetyt hidastukset, yhdistettynä aina välillä hyvinkin erikoiseen äänimaisemaan, luovat nyrkkeilyottelut, joihin samaa yrittäviä elokuvia tullaan aina vertaamaan.
Huolimatta nyrkkeilykohtauksien valloittavuudesta, valtaosa Raging Bullista on kuitenkin loistavasti näyteltyä draamaa. Draaman vahvuus ei niinkään ole erikoisen mielenkiintoinen tarina, vaan henkilökuvien luomisen lisäksi Scorsesen elokuville tyypillinen loistava dialogi. Robert De Niron ja Joe Pescin välinen kemia toimii kerrassaan upeasti. Raging Bullin henkilöiden välinen keskustelu ei ole millään tavalla nokkelaa, tai poikkeuksellisen hauskaa. Se on kuitenkin todella toimivaa, sujuvaa ja arkipäiväisen kuuloista. Hyvä näyttely ja mielenkiintoinen dialogi tukevat poikkeuksellisen hyvin toisiaan.
Kuva
Mustavalkoinen 1.85:1 anamorfinen laajakuva toistuu lähestulkoon täydellisenä. Kuvan restauroijat ovat tehneet erinomaista työtä, sillä roskaisuutta tai muutakaan epäpuhtautta ei ole kuvassa käytännössä lainkaan, vaan kaikki sävyt toistuvat puhtaina. Ainoa pieni valitus löytyy kuvassa esiintyvästä lievästä kohinasta, joka ei kuitenkaan nouse häiritseväksi. Ongelma on pahempi vaaleissa pinnoissa, kun taas monissa tummemmissa kohtauksissa ongelmaa ei ole lainkaan.
Ääni
Vaikka Raging Bull muistetaan parhaiten nyrkkeilykohtauksista, on suurin osa elokuvasta kuitenkin hyvin rauhallista. Suurin osa ääniraidasta koostuukin ainoastaan dialogista ja musiikista. Näiden toisto on puhdasta ja kaikin puolin virheetöntä. Taistelukohtauksissa tuore DD5.1-miksaus hoitaa asiansa erinomaisesti käyttäen kaikkia kanavia tehokkaasti. Ääniraita tuo ottelut suoraan katsojan ympärille, tehden juuri sen, mihin monikavamikaus on luotu: katsoja tuntee olevansa kehässä kameramiehen kanssa.
Lisämateriaali
Ensimmäiseltä levyltä löytyy hulppeat kolme kommenttiraitaa. Ensimmäisellä raidalla ääneen pääsevät ohjaaja Martin Scorsese ja leikkaaja Thelma Schoonmaker. Molemmat ovat olleet äänittämässä raitansa eri aikaan, ja raidat on yhdistetty toisiinsa. Suurimman osan ajasta äänessä on Scorsese, jolta tulee kaikenlaista tietoa maan ja taivaan väliltä elokuvan tekemisestä. Schoonmaker on selvästi pienemmässä roolissa, mutta myös hänen kommenttinsa ovat mielenkiintoisia. Siinä missä Scorsese yleensä keskittyy ruudulla oleviin tapahtumiin, ja käy läpi niiden tekemisestä, Schoonmaker kertoo hyvin usein taustatietoa elokuvasta. Kokonaisuutena raita on erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Toisella kommenttiraidalla äänessä ovat elokuvan käsikirjoituksen kirjasta muokanneet Paul Schrader ja Mardik Martin. Heidän lisäkseen mukana on Jake La Motta. Raita on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, ja elokuvaa lähestytään mukavan erilaisesta näkökulmasta verrattuna Scorsese / Schoonmaker -raitaan. Kolmas kommenttiraita on kaikkein vähiten kiinnostava. Mukana on sekalaisia näyttelijöitä ja kameran takaisia työntekijöitä. Raidalla kommentit vaihtelevat niin laadullisesti kuin aiheellisesti selvästi enemmän muihin kommenttiraitoihin verrattuna. Valitettavasti kaksikkoa De Niro, Pesci ei olla saatu mukaan mietteitään kertomaan.
Lisämateriaalille täysin omistetun toisen levyn tärkein anti on neljään osaan jaettu making of -dokumentti. Lähes kaksituntinen paketti käy elokuvan teon läpi alusta loppuun vaihe vaiheelta. Mukana ei ole juurikaan materiaalia itse kuvauksista, mikä on ymmärrettävää elokuvan iän huomioon ottaen. Sen sijaan suurin osa kestosta koostuu haastatteluista, jotka ovat nauhoitettu eritoten tätä DVD-julkaisua varten. Näkemyksiään jakavat mm. Robert De Niro, Martin Scorsese ja Thelma Schoonmaker. Elokuvan ikä näkyy positiivisesti extroissa, sillä enää ei tarvitse mainostaa Raging Bullia, vaan myös ongelmista voidaan puhua avoimesti. Kokonaisuutena erinomainen dokumentti, joka paljastaa paljon mielenkiintoista tietoa elokuvan tekemisestä.
The Bronx Taleksi nimetty toinen making of -dokumentti on lähinnä editoija Schoonmakerin show, jossa hän esittelee ylpeänä lopputulosta. Myös Jake La Mottaa kuullaan tällä dokumentilla. Puoleen tuntiin on saatu paljon uutta asiaa verrattuna parin tunnin pakettiin, ja varsinkin Schoonmakerin osuudet ovat kiintoisaa kuultavaa.
De Niro vs. La Motta on lyhyt, muutaman minuutin pituinen vertailu näyttelijän ja nyrkkeilijän välillä. Feature keskittyy lähinnä näyttämään, kuinka tarkasti nyrkkeilykohtaukset on toteutettu. Täytemateriaalin osassa on myös La Motta Defends Title. Still-kuvia, radioselostusta ja live-kuvaa yhdistelevä pätkä kasaa parin minuutin kokonaisuuden La Mottan ottelusta. Lisäksi mukana on bootleg-vihkonen, josta ei kuitenkaan juuri uutta tietoa kuvamateriaalin verrattuna irtoa.
Kokonaisuutena lisämateriaalilta ei voisi enempää vaatia. Kyseessä on kuitenkin varsin perinteinen elokuva, eikä mahdollisuutta esimerkiksi parin tunnin making of CGI-effects -dokumenttiin ole. DVD-julkaisuun on myös panostettu, sillä valtaosaltaan kaikki lisämateriaali on juuri tätä DVD-julkaisua varten kasattua. Kaupallisuus on extroissa tehdä tilaa tiedolle.
Yhteenveto
Kaikin puolin erinomainen Raging Bull kannattaa ehdottomasti hankkia, jos laadukas draama kiinnostaa. Scorsesen tuotannon ystäville tätä ei varmasti tarvitse edes suositella, mutta myös niillä, joilta löytyy vanha julkaisu, on hyvä syy uuden version hankintaan. Raging Bullin DVD-julkaisu on kaikin puolin upea, lisämateriaalia riittää useiksi tunneiksi, eikä kuvan tai äänen puolesta juuri moittimista löydy.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja