The Longest Ride on rakkauselokuva isoilla kirjaimilla. Se kertoo kahdesta pariskunnasta, jotka molemmat kohtaavat samankaltaiset haasteet, vaikka elävätkin eri ajassa. Elokuvan on ohjannut George Tillman Jr. ja se perustuu menestyskirjailija Nicholas Sparksin romaaniin, jonka kirjoista on tehty lukuisia menestyselokuvia kuten Viesti mereltä (1999), The Notebook - Rakkauden sivut (2004), Haikein terveisin (2010) ja The Best of Me (2014). 1940-luvulle sijoittuvaa kehyskertomusta tähdittävät Oona Chaplin ja Jack Huston, jota vanhana esittää monien menestyelokuvien taitava veteraani Alan Alda. Nykypäivään sijoittuvan rinnakkaistarinan tähtinä loistavat viimeksi hienossa Disney-fantasiassa Tomorrowland - A World Beyond nähty Britt Robertson sekä isänsä Clintin varjosta omilleen ponnistava Scott Eastwood. FilmiFIN jutteli nuorten tähtien kanssa ja kaivoi esiin vastauksia, miksi nämä halusivat lähteä mukaan pitkälle ratsastukselle.

FilmiFIN: Miten kuvailisitte esittämienne hahmojen yhteistä kemiaa, kun kummankin taustat ovat täysin erilaiset ja päämäärätkin kaukana toisistaan?

Scott Eastwood: Paha kysymys (naurua). Joitain asioita ei ole helppoa selittää, ne vain pitää nähdä ja sen kautta ymmärtää.

Britt Robertson: Sophian ja Luken (elokuvan nuorempi pari) yhtälön summa ei ole heti se, miksi se on lopulta tuleva. Kumpikin haluaa suhteen, mutta millä hinnalla? Haluavatko he uhrata uransa ja kunnianhimonsa pelkästään rakkauden tähden? Kaikki muuttuu, kun he tapaavat Iran (Alan Alda), joka kertoo heille oman tarinansa.

FF: The Longest Ride kertoo kaiken kestävästä rakkaudesta, miten se mielestänne eroaa muista romanttisista elokuvista?

B.R.: No onhan sekin romanttinen elokuva, se käsittelee romantiikkaa, mutta mielestäni tekee sen eri tavalla kuin normaalit rakkauselokuvat. Tarina valaisee koko elämän kulun ja sukupolvia, The Longest Ride kertoo mielestäni siitä, miten rakkauden saa kestämään, ei niinkään siitä, että poika tapaa tytön ja rakastuu.

FF: Kirjeillä on tärkeä osuus tarinan kuljetuksessa. Mitä niin kauhean romanttista on kirjeissä? Eikö tekstarit tai sähköposti ole yhtä romanttinen väline viestittää rakkauttaan?

S.E.: Kirjeet ovat ajattomia, ne ovat jotain, mitä voit pitää kädessäsi, jotain todellista. Kun joku hankkii kortin tai paperia, kirjoittaa viestin omin käsin ja kuskaa sen postiin lähetettäväksi, se tekee viestistä henkilökohtaisen, sen tuntee enemmän kuin pikana naputellun tekstiviestin.

FF: Mietin kuinka paljon nykysuomessa Postin henkilöstövähennykset ovat vaikuttaneet ihmisten väliseen romanttiseen yhteydenpitoon jatkuvine postin katoamisineen ja myöhästymisineen, mutta päätän jättää asian pohtimisen toimituksen sisäiseksi. Sen sijaan pysyn aiheessa. Sinulla ja Scottilla on valkokankaalla harvinaista kemiaa välillänne, mistä sellainen rakennetaan, tapailitteko jo ennen kuvauksia?

B.R.: Naurua. Tapasimme ensimmäisen kerran koeluvuissa ja seuraavan kerran vasta, kun meidät molemmat oli valittu rooleihin. Kemian löytäminen oli oikeastaan aika helppoa, se lähti siitä, että ymmärtää keitä me olemme ja millaisia henkilöitä esitämme. Ei se loppujen lopuksi vaatinut muuta kuin hengailla Scottin kanssa, kertoa tyhmiä vitsejä, pitää hauskaa hänen kustannuksellaan. Tosin myös hän piti hauskaa minun kustannuksellani (naurua).

FF: Olette joissain haastatteluissa kutsuneet toisianne kaiffoiksi.

S.E.: Emme me roiku samoissa piireissä viikonloppuisin, kuten niin kutsutut kaiffat tekevät, mutta opimme tuntemaan toisemme sen verran hyvin, että voimme kutsua toisiamme hyviksi ystäviksi.

B.R.: Scott tykkää sanoa meitä vanhaksi pariskunnaksi, mutta itse kutsuisin itseäni hänen pikkuveljekseen (naurua).

FF: Pikkuveljeksi?

B.R. Oikeasti, hän kertoilee ja avautuu minulle kaikesta, aivan kuin kertoisi asioista pikkuveljelleen (naurua).

FF: Nyt DVD- ja Blu-ray-julkaisun aattona tulette saamaan kosolti uusia ystäviä kotikatsomoista. Kutsuisitteko The Longest Ridea elokuvaksi, joka toimii jopa paremmin kotona katseltuna?

B.R.: Itse asiassa juttu taitaakin olla juuri noin, hyvä pointti. Se on rauhallinen ja rento elokuva, joka varmasti sopii kuin nakutettuna kotona kaikessa rauhassa katseltavaksi. Kun ollaan tutussa, omassa ympäristössä, elokuva voi jopa herättää romantiikan nälän. Siitähän elokuvassamme juuri onkin kysymys, uhrausten tekemisestä jonkun pysyvän ja tärkeän asian vuoksi.

FF: Scott, jotkut väittävät, että kundien on helpompaa katsella romanttisia elokuvia kotona kuin tyttöjen, pitääkö väite paikkaansa?

S.E.: Hahhah, kuka noin sanoo? Itse olen aika normaali nuori mies, tykkään testosteronipitoisista elokuvista, mutta ole silti erittäin ylpeä The Longest Ridesta, vaikka siinä onkin varsin erilainen sävy kuin actionelokuvissa. Kun tyttöystäväsi...

FF: Tai vaimo...

S.E.: ...Tai vaimosi (naurua) pyytää sinua katsomaan The Longest Riden, luulenpa, että huomaat sen olevan yllättävän cooli leffa.

Ja niinhän se onkin, pyysi sitä katsomaan siten tyttö- tai poikaystävä, mies tai vaimo. Oikeiden asioiden puolella olevia elokuvia ei tehdä koskaan liikaa. FilmiFIN kiittää haastattelusta Fox-Paramountia sekä Britt Robertsonia ja Scott Eastwoodia.