Elokuva
Monipuolinen ohjaaja–käsikirjoittaja Richard Linklater esitteli elokuvassaan Rakkautta ennen aamua (1995) pariisilaisopiskelija Celinen (Julie Delpy) ja amerikkalaisen nuoren miehen Jessen (Ethan Hawke), jotka tapasivat Wieniä kohti matkalla olleessa junassa, viettivät kaupungissa yhden romanttisen päivän ja yön ja lupasivat tavata uudelleen samassa paikassa puolen vuoden kuluttua. Jälleennäkeminen toteutui kuitenkin vasta yhdeksän vuotta myöhemmin elokuvassa Rakkautta ennen auringonlaskua (2004), jossa Celine yhytti uutta kirjaansa Pariisiin markkinoimaan tulleen Jessen. Pari otti vuosia kiinni kävelemällä parin tunnin ajan ympäri kaupunkia ja puhumalla elämistään. Vanha kipinä oli yhä tallella, mutta elokuvan loppu jätti avoimeksi, aikoivatko tahoillaan uusissa parisuhteissa elävät kolmekymppiset jatkaa siitä mihin miltei vuosikymmen aiemmin olivat jääneet.

Elokuvasarjan kolmannessa osassa, Rakkautta ennen keskiyötä (2013), käy selväksi, että Celinen ja Jessen suhde on jatkunut. Pariisissa asuva nelikymppinen pari on lomalla Kreikassa kaksostyttöjensä kanssa. Jesse tuntee huonoa omaatuntoa Yhdysvaltoihin jääneestä pojastaan Hankista, jota hän näkee aivan liian harvoin, eikä parisuhde Celinen kanssakaan kukoista enää entiseen malliin. Yhden illan ja yön aikana pari päätyy setvimään kriisissä olevaa suhdettaan ja pohtimaan tulevaisuuttaan. Esiin kaivetaan synkimmätkin ongelmat, eikä kumpikaan säästele sanojaan turhaumiaan tuulettaessaan.

Rakkautta ennen keskiyötä on poikkeuksellinen elokuva monestakin eri syystä. On harvinaista pystyä palaamaan fiktiivisten henkilöhahmojen elämään säännöllisesti eri vuosikymmenillä. Se, että elokuvat on tehty oikeastikin yhdeksän vuoden välein ja näyttelijät ovat vanhenneet hahmojensa rinnalla, tuo tarinaan harvinaislaatuista realismin tuntua. Elettyyn elämään nojaavat hienosti myös elokuvien terävääkin terävämmät käsikirjoitukset, joiden tekijöinä Linklater, Delpy ja Hawke ovat hioutuneet saumattomasti yhteen pelaavaksi kolmikoksi. Jessen ja Celinen parisuhdetarina on uskottava ja vapaasti hengittävä. Henkilöhahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä, joiden pintaan ikä ja elämänkokemus ovat kasanneet vain lisää kiinnostavia kerroksia.

Vahvaan dialogiin pohjaava käsikirjoitus puhuu muun muassa töiden ja lapsiperhearjen yhdistämisen vaikeudesta, sitoutumisesta sekä unelmista ja niiden murenemisesta – siis varsin tavanomaisista keski-ikäisten murheista. Kantavana teemana on, kuten kahdessa aiemmassakin elokuvassa, toisen ihmisen aidon kohtaamisen ja suoran viestinnän vaikeus. Kertomuksen kauneus piilee siinä, että ongelmistaan huolimatta Jessellä ja Celinellä on yhä halua kommunikoida keskenään. Tekijöiden mukaan elokuvan jokainen sana on tarkkaan punnittu, mutta näyttelijät saavat tekstin tuntumaan miltei improvisoidulta. Edellisten osien tapaan Linklater luottaa Hawken ja Delpyn taitoihin sekä pitkiin ottoihin, jotka tuovat puhe-elokuvan avainkohtauksiin erityistä painoarvoa ja läsnäolon tuntua. Lopputulos on yhtä aikaa traaginen, hillittömän hauska ja paikoin pelottavankin todentuntuinen.

Elokuvan viimeisessä kohtauksessa Linklater yhdistää tälläkin kertaa tyylikkäästi suljetun ja avoimen lopun. Jessen ja Celinen suhde ei typisty yksinkertaisiksi kyllä- tai ei-vastauksiksi, vaan kuten elämässä yleensäkin, useampi vaihtoehto jää auki. Silti Linklater onnistuu kietomaan kiinnostavasti yhteen useita langanpätkiä. Kahteen aiempaan elokuvaan verrattuna Rakkautta ennen keskiyötä on huomattavasti enemmän kallellaan realismiin kuin romantiikkaan, mikä saattaa olla joillekin elokuvasarjan faneille pettymys. Rakkaudesta koskettava elokuva sen sijaan onnistuu kertomaan enemmän kuin edeltäjänsä yhteensä.

Yhteenveto
Julie Delpy, Ethan Hawke ja Richard Linklater lyöttäytyvät jälleen yhteen Rakkautta ennen -elokuvasarjan kolmannessa osassa. Tekijäkolmikko on vuosikymmenen kypsempi myös elokuvantekijöinä, ja teos on täysosuma. Elokuvan käsikirjoitus on harvinaisen omaperäinen, kiinnostava ja varmaotteinen.