Elokuva
Emma (Tilda Swinton) on milanolaisen Recchin teollisuussuvun matriarkka, joka on viettänyt viimeiset parikymmentä vuotta lapsiaan kasvattaen ja miehelleen mieliksi ollen. Venäjältä Italiaan emigroitunut Emma on hylännyt entisen identiteettinsä nimeään myöten miehen suvun ja perheyrityksen maineen vuoksi. Lapset ovat kuitenkin kasvaneet jo aikuisiksi, eikä avioliitostakaan ole enää jäljellä kuin horjuva kulissi. Kun Emma tutustuu poikansa ystävään Antonioon (Edoardo Gabbriellini), joka on kokki ja vannoutunut kulinaristi, rakastuu hän täyttä päätä. Rakkauden tunnustamisella on kuitenkin yllättävät ja traagiset seuraukset.

Luca Guadagninon ohjaama ja yhdessä pääosanesittäjä Swintonin kanssa ideoima melodraama Rakkautta italialaisittain ei pliisusta suomenkielisestä nimestään huolimatta ole etelän kuuman auringon alla kuvattu puolivillainen intohimodraama, vaan melko armotonkin identiteettitutkielma naisesta, joka joutuu vastatusten valintojensa kanssa. Sen teemat ovat aikuisia ja huomiot julmia. Elokuva ei kuvaa pelkästään Emman vuosia tukahdutettuna olleen seksuaalisuuden heräämistä, vaan kertoo laajemminkin niistä piirteistä, jotka hän ja hänen ympäristönsä ovat osin tietoisilla, osin tiedostamattomilla valinnoilla ja eri syistä koulineet vuosien varrella Emman persoonasta pois. Temaattisesti elokuva on sukua Sally Potterin vuonna 1992 ohjaamalle Virginia Woolf -filmatisoinnille Orlando, jonka pääosassa Tilda Swinton tutki niin ikään yhteiskunnan yksilöä muokkaavaa vaikutusta. Nyt tarinan historiallisena viitekehyksenä on italialaisen yhteiskunnan ja teollisen tuottamisen murros sekä niiden vanhaa aristokratiaa rapauttava vaikutus.

Tyylillisesti Rakkautta italialaisittain on trendeistä riippumaton ”vanhan hyvän ajan” elokuva, joka ei käytä halpoja temppuja katsojan tunteiden manipulointiin. Ohjaaja Guadagnino kumartaa syvään italialaiselle elokuvaperinteelle ja viittaa muun muassa Viscontiin, Antonioniin ja melodraaman saksalais-yhdysvaltalaiseen mestariin Douglas Sirkiin. Mikä tärkeintä, hän ymmärtää myös kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ja jättää näyttelijöille näiden tarvitseman tilan. Kuvaaja Yorick Le Saux’n kamerakynä on hyvässä terässä ja kertoo Emman tarinaa aktiivisesti, tyylikästä ja yhtenäistä visuaalista ilmettä luoden.

Kiinnostavasta yhteiskunnallisesta kehyksestään huolimatta Rakkautta italialaisittain on ennen kaikkea vaikuttava yksilötarina, eikä vähiten tämän hetken lahjakkaimpiin näyttelijöihin lukeutuvan Tilda Swintonin vuoksi. Swinton ruumiillistaa Emman mielenliikkeet erehtymättömän tarkasti ja tulkitsee kliseitä vältellen naisen ristiriitaista olemusta, jossa pidättyvä eleganssi ja vapautunut aistillisuus hakevat tasapainoa. Guadagnino tarkastelee Emmaa yhtä aikaa häpeilemättömän estetisoidusti ja ankaran fyysisesti. Elokuvan finaali on naurettavuuteen asti pompöösi, mutta koskettava yhtä kaikki. John Adamsin kirskuva ja paisutteleva musiikki hukuttaa alleen, mutta kuvaa samalla luita ja ytimiä ravisuttavalla voimalla Emman tunnemyrskyä hänen tekemänsä valinnan edessä.

Yhteenveto
Tilda Swintonin suvereeni roolityö kantaa italialaisohjaaja Luca Guadagninon yhteiskunnallista melodraamaa, jonka kaikki osat ovat hyvässä tasapainossa.