Elokuva
Omassa terraariossaan ja mielikuvitusmaailmassaan eri rooleissa koko elämänsä viettänyt lemmikkikameleontti Rango (Johnny Depp) päätyy haaverin seurauksena keskelle Mojaven autiomaata ja paetessaan verenhimoista haukkaa, koko kuivan kulmakunnan pahimpaan ja väkivaltaisimpaan kaupunkiin Dirtiin. Seutu kärsii paitsi alituisesta kuivuudesta, myös Kalkkaro Jaken (Bill Nighy) johtamien roistojen julmasta terrorista. Rangon suuresta suusta ja oudoista yhteensattumista johtuen Pormestari (Ned Beatty) nimittää liukaskielisen liskon Dirtin sheriffiksi ja identiteettikriisistä kärsinyt Rango saa vihdoin esittää kauan himoitsemaansa osaa todellisena sankarina. Tosin kaupungin edellinen lainvalvoja ehti palvella virassaan ainoastaan torstaista lauantaihin, eikä Rangonkaan työaikaennuste vaikuta paljoa pidemmältä. Kun kaupungin vesipankki ryöstetään, Rango joutuu tositoimiin perustaen tutkintalinjansa mm. näkemiinsä elokuviin ja tv-sarjoihin. Suureen konnajahtiin lähtee muiden kaupunkilaisten mukana myös Papuita (Isla Fisher), sankarimme sydämeen outoja tuntemuksia tuova terhakka tilallinen.

Pirates of the Caribbean -trilogialla mainetta ja mammonaa keränneen Gore Verbinskin ohjaama Rango on täysin omaa luokkaansa niin teknisesti kuin tarinaltaankin. Fiksusti kaksiulotteinen animaatiojälki on yksinkertaisesti loistavaa: lukuisilla eläin-, lintu- ja matelijahahmoilla on persoonaa ja omaperäisyyttä, samalla kun kaiken taustalla hehkuva autiomaamiljöö pursuaa nerokkaita yksityiskohtia. Rangosta täysin rinnoin nauttiminen ei välttämättä vaadi elokuvahistorian tuntemusta, mutta muutamankin legendaarisen lännenleffan nähneelle se antaa tuhat kertaa enemmän. Verbinskin, James Ward Byrkitin ja John Loganin (muun muassa Gladiator (2000), The Aviator (2004), Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street (2007)) alkuperäistarina sisältää hurjia käänteitä, maukkaita heittoja ja hillittömiä yksrivisiä, joiden takana on rakkaus lännenelokuvan perinteisiin. Verbinski ohjaa suurella sydämellä, sivaltaa kliseitä satiirin ruoskalla, painaa kaasun pohjaan hurjissa toimintakohtauksissa ja kuorruttaa koko runsaudensarven hersyvällä huumorilla. Mainio lisä on myös tapahtumia riemastuttavasti synkistellen kommentoiva mariachipöllöjen orkesteri. Paikoin meno ja meininki menee kuitenkin jo niin hurjaksi, että ikäraja K-11 kannattaa ottaa koko perheen leffareissua suunniteltaessa huomioon.

Aatelisen animaation taustalla on hurja määrä lähdemateriaalia ja hatunnoston saavat muun muassa. monet legendaariset spagettiwesternit ja eritoten Clint Eastwoodin elokuvat, joille Timothy Olyphantin äänellä kähisevä Lännen henki antaa oman osuvan kunnianosoituksensa. Lainalistalle mahtuvat myös George Lucasin Star Wars (1977), Roman Polanskin Chinatown (1974), Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja Nyt (Apocalypse Now, 1979) ja sen hurmeinen helikopterihyökkäys sekä intron hervoton kumarrus Hunter S. Thompsonille, jota Johnny Depp näytteli Terry Gilliamin hillittömässä elokuvassa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Fear and Loathing in Las Vegas, 1998).

Johnny Depp on täysin suvereeni höpöttämisestä taiteenlajin tehneenä kameleontti Rangona. Deppin antaumuksella tulkitsema dialogi on paitsi nopeaa ja täynnä ajateltuja piikkejä, myös terävää ja asiallista.
Havaijipaitaan pukeutuneen mulkosilmäisen liskon pohtiessa sarkastisesti kaiken olevaisen tarkoitusta, syvimmätkin aatokset saavat väkisin uutta kaikupohjaa. Viimeksi Toy Story 3:ssa (2010) Tuhti-nallen äänenä pisteitä kerännyt veteraani Ned Beatty muokkaa Pormestaristaan monisärmäisen ilmestyksen, ja Bill Nighy on jo pelkällä äänelläänkin pelottava Kalkkaro Jake. Isla Fisher on naispääosassa hurja Papuita ja Abigail Breslin riemastuttava kovaotteisena myyrätyttönä. Kotimaan dubbauksessa kuullaan tuttuja ääniä: Rangona riekkuu Reino Nordin ja Papuitana Elena Leeve. Jarmo Mäkinen on Bandiitti Bill, Ossi Ahlapuro Pormestari ja Jukka-Pekka Palo Kalkkaro Jake.

Hans Zimmerin score sekoittelee omaan tehokkaasti tykittävään musiikkiinsa surutta Ennio Morriconea ja muita klassisia lännenmusiikkia tehneitä mestareita. Rangon soundtrackilla soivat sulassa sovussa myös Wagnerin legendaarinen Ride of the Valkyries, Schubertin Ave Maria sekä vanhan Dead Kennedys -miehen Jello Biafran Lard -yhtyeen Forkboy. Mehevän lisän kokonaisuuteen tuo loistava yhtye Los Lobos, jonka vedoissa (Rango Theme Song, El Canelo ja erityisesti hurja Walk Dont Rango) on rockin rajatonta riemua. Oman osansa erinomaiseen lopputulokseen tuo myös huipputrumpetisti Arturo Sandoval.

Yhteenveto
Hurja, hauska ja hillittömän hyväntuulinen Rango on animaatio, jollaista et ole ennen nähnyt.