Patavanhoillisten Claude (Christian Clavier) ja Marie (Chantal Lauby) Verneuilin katolilaista perusperhettä on siunattu neljällä kauniilla tyttärellä, mutta näiden aikuistuttua alkaa tapahtua kummia. Kolme neljästä neidosta ovat naineet maahanmuuttajan, yksi juutalaisen, yksi arabin ja yksi kiinalaisen, ja nyt neljäskin, perheen kuopus Laure (Élodie Fontan), tuo kotikartanoon vävykokelaan, kohteliaan ja katolisen Charlesin (Noom Diawara), joka on kotoisin afrikasta ja musta. Verneuilin vitivalkoisesta gallistisesta suvusta on tullut monikulttuurinen sulatusuuni, jonka hehku saa neljänsien häiden aattona koko ajan itsensä enemmän ja enemmän nurkkaan maalaavan isä Clauden hermoromahduksen partaalle, eikä vähiten Charlesin isän, rasistisen ja teräväkielisen Andrén (Pascal Nnonzi) ansiosta, jonka mielestä maailman on pilannut valkoinen väri.



Philippe de Chauveronin ohjaama, perinteisen ranskalainen ja pahuksen puhelias komedia Ranskalaista häähumua pui hersyvän huumorin keinoin vakavia asioita, joiden keskellä koko maailma, ja varsinkin Eurooppa nykypäivänä elää. Rasismia ja ennakkoluuloja käsitellään fiksusti monesta näkökulmasta, sillä lopputuloksella, että katsoi peiliin sitten minkä tahansa kansalaisuuden, uskonnon tai rodun edustaja, kuvastimesta katsoo aina takaisin ihminen. Suvaitsevaisuuden ja avoimuuden asialla operoiva Ranskalaista häähumua on kuin Eurooppa elokuvan muodossa, monikulttuurinen ja -värinen, alati muuttuva ja mukautuva. Jospa vain todellisetkin ratkaisut olisivat oikeassakin elämässä parhain päin käsikirjoitettavissa, kuten Guy Laurentin terävästä kynästä kirvonnut kiva ja asiallinen elokuva.



Pitkän ja menestyksekkään, jo vuonna 1973 alkaneen uran valkokankailla tehnyt, kotimaassaan Ranskassa huippusuosittu Christian Clavier (mm. Vierailijat 1 ja 2 sekä Asterix -elokuvat) on hyvässä vedossa pitkin hampain muuttuvaan maailmaan sopeutumaan pyrkivänä Claudena, joka purkaa patoutumiaan puutarhaansa moottorisahalla. Hauska on myös Chantal Lauby vuoroin niin papin kuin psykiatrinkin puheilla hyppäävänä vaimo Mariena, jolle lopulta tärkeintä on omien lasten onni. Parhaat heitot tarjoilee Pascal Nnonzi ärjynä afrikkalaisena, jonka suorat kommentit osuvat enemmän kuin useasti maaliinsa.

Napakan hilpeään verbaliikkaan, jonka sarjatuleen on upotettu monta tarkkaa huomiota ja aitoja asioita, luottava kupliva kulttuuricocktail toimii mainiosti ja edustaa kovaa vauhtia muuttuvaa maanosaa rehellisen sympaattisesti, ilman turhaa ilkeyttä.