Elokuva
Hans-Christian Schmidin Requiem on yksi niitä elokuvia, joita katsoessa olisi parempi, ettei tiedä mitään etukäteen. Leffan idea nimittäin on niin yksinkertainen, että sen tietäminen pudottaa tarinan yllättävyydestä pohjan pois. Juoni ei kuitenkaan perustu tähän katsojan yllättämiseen, vaan enemmänkin pysäyttämiseen.

Lienee kuitenkin välttämätöntä paljastaa elokuvan kertovan paholaisen riivaamasta nuoresta naisesta. Tarina on kuvattu harvinaisen realistisella tavalla, joka on asettanut näyttelijöiden harteille sen suurimman taakan. Nämä hoitavat työnsä kuitenkin erinomaisesti, Sandra Hüllerin (joka voittikin roolistaan Hopeisen Karhun) johdolla. Realistisuus sykähdyttää ja elokuvan loppupuolella jopa järkyttää. Karmeinta on tietää, että tarina pohjautuu tositapahtumiin.

Mistään Manaajan saksalaisversiosta ei kuitenkaan ole kyse. Requiem ei pelottele shokkiefekteillä eikä verta näytetä pisaraakaan. Elokuvan kauhuelementit muodostuvatkin vasta katsojan päässä, mikä on antanut perusteet alhaiselle ikärajalle. Elokuvaa voisi siksi sanoakin myös nuoremmille katsojille sopivaksi Manaajaksi.

Monista eurooppalaisista elokuvista tuttu rosoinen käsivarakuvaus tuo tarinaan sen viimeisen silauksen, saaden sen tuntumaan aidosti todenmukaiselta. Katsoja pääsee näin suoraan paikan päälle seuraamaan vierestä “epilepsiakohtausten” kourissa taistelevaa päähenkilöä lähipiirineen. Katselukokemus on siten melko rankka, mutta erittäin onnistunut tavoitteissaan kertoa tositarina sekä saada katsoja ajattelemaan. Requiem muistuttaa paljon esimerkiksi Emily Rosen riivaajaa (2005), mutta näistä kahdesta kannattaa katsoa ennemmin tämä saksalaistuotanto. Yllättävää kyllä - draamakuvaus vetää pidemmän korren ja saa aikaiseksi enemmän jännitystä kuin kauhuvastaavansa.

Tekniikka
Kuva nähdään muodossa 1.33:1 ja vieläpä letterboxina, mikä ei oikein tuo elokuvaa parhaiten esille. Haalistettu värimaailma ja himpun verran rosoinen käsivarakuvaus ovat hyvä valinta, ja niiden avulla elokuvan tunnelma välittyy kotikatsomoon tarpeeksi realistisesti. Valitettavasti kuvan pienimmät yksityiskohdat eivät tahdo erottua taustalta liiallisen kuvanmuokkauksen takia.

Dolby Digital Stereo -ääniraita hoitaa hommansa kohtalaisen hyvin ja virheettä. Ääni painottuu etukanaviin, mutta musiikki kuuluu toisinaan myös takaa.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää ainoastaan elokuvan trailerin, jonka katsominen etukäteen pilaa puolet katsomisnautinnosta näyttäessään käytännössä kaiken koko tarinasta.

Yhteenveto
Saksalainen Requiem on kauhuelokuvaa lähentelevä draamakuvaus nuoresta Michaelasta, jonka opiskelijaelämää varjostavat paholaisen riivajaiset. Järkyttävä tarina on kerrottu pysäyttävän todenmukaisesti, ja näyttelijätyöskentely tuntuu todella aidolta.