Elokuva
Niin kauan kuin videopelejä on ollut olemassa, on niistä myös tehty elokuvia ja elokuvista videopelejä. Resident Evil on juuri tällainen suosittuun räiskintäpeliin perustuva elokuvasovitus. Itse en ole koskaan RE-pelejä pelannut, mutta ainakin niiden saavuttaman suosion perusteella voisi päätellä filmatisoinnin menneen pahasti metsään.

Elokuva kertoo biologisia aseita valmistavan Umbrella Corporation -yhtiön maanalaisesta virustutkimuslaboratoriosta, jossa kuolleita ruumiita henkiin herättävä T-Virus on päässyt valloilleen. Tapaturmasta selviää pari ihmistä, mutta he eivät muista tapahtumista mitään. Jonkinlainen Umbrellan kommandojoukko löytää heidät autiosta kartanosta ja ottavat mukaan matkalle kuolleeseen viruslaboratorioon selvittämään, mitä oikein on tapahtunut. He onnistuvat vapauttamaan kaikki elävät kuolleet juuri, kun ovat itse laboratorion alimmassa pohjakerroksessa. Matka ylös pelastukseen tulee olemaan pitkä ja zombinen.

Zombie-kauhuelokuva on vaikea taiteenlaji. Toimintaa on helppo repiä mistä tahansa aiheesta, vaikka kävelevistä kuolleista, mutta kauhua tehtäessä tekijöiden on tunnettava ihmisen kauhu-g-pisteet. Väärin käytettynä zombien kauhuominaisuudet kääntyvät itseään vastaan. Hitaasti laahustava yksinäinen zombie pimeällä käytävällä on pelottava ilmestys, mutta yksittäinen zombie on myös helppo tuhota. Jotta zombeista saataisiin enemmän vastusta, on niitä oltava enemmän, mutta silloin on vaara, että elokuva menee pelkäksi kohti vyöryvien zombie-massojen torjumiseksi, ja silloin touhusta katoaa kaikki pelottavuus.

Resident Evil on sortunut juuri tähän mokaan ja selitys löytynee ohjaaja Paul W.S. Andersonista, jolta en ole ikinä nähnyt yhtäkään hyvää elokuvaa. Yksinkertaisen juonen aukkoja peitellään aina silloin tällöin hyökkäävillä zombie-armeijoilla, joilta puolustaudutaan akrobaattimaisilla kung fu -liikkeillä ja kutien loppumiselle immuuneilla sarjatuliaseilla. Kaiken kukkuraksi zombienlahtauskohtaukset on kuvattu nykyään niin harmillisen yleisellä musiikkivideomaisella kuvauksella. Kohtaukset koostuvat omituisista kamerakulmista kuvatuista nopeista leikkauksista jumputtavan teknomusiikin pauhatessa kovaa joka ämyristä. Kokonaisuudessaan tökeröt CGI-ötöt eivät ainakaan pahemmin nosta elokuvan latteaa tunnelmaa.

Entä millainen on näyttelijäkaarti? Hollywoodin tapaan muotovalioita, kaikki nuoria ja kauniita, näyttelijäntaidoista nyt niin välittämättä. Katsoja ei pääse millään tutustumaan elokuvan kaksiulotteisiin hahmoihin, eikä heidän surkeista kohtaloistaan jaksa juuri välitää. Jopa elokuvan päähenkilö, Milla Jovovichin esittämä Alice jää loppujen lopuksi hyvin etäiseksi hahmoksi. Onneksi kaunis Jovovich ei kuitenkaan ole koskaan turhaan ujostellut esitellä alastonta vartaloaan kameralle.

Kuva

Anamorfisesta 1.85:1-kuvasta ei juuri pahaa sanottavaa löydy. Pitäisikö sitten kiittää elokuvan lyhyttä kestoa vai mitä, mutta kuvasta ei pakkausartefakteja löydy ja ääriviivakorostuskin on poissa, vaikka kuva muuten on terävä. Toisaalta kuva ei erotu massasta mitenkään erityisen hyvällä värikylläisyydellä tai kirkkaudella.

Ääni

Äänipuoli jatkaa samaa virheettömän kaunista linjaa kuvan kanssa. Ääniraita on tarjolla sekä Dolby Digital 5.1:nä että DTS:nä, joista huomasin DTS:n soivan huomattavasti, noin viisi desibeliä DD:tä lujemmalla tasolla. Muunlaisen vertailun tekeminen on äärimmäisen vaikeaa hitaiden valikoiden takia ja ilman lennosta vaihtamisen mahdollisuutta. Noin yleisellä tasolla raidat ovat keskenään hyvin tasaväkiset ja on melkeinpä se ja sama kumman raidan katseluun valitsee. Ehkä DTS:ssä on kuitenkin hivenen enemmän potkua.

Subwoofer murisee ja jytisee ja jokaista kaiutinta työllistetään taukoamatta pitkin elokuvan. Taistelukohtauksissa ääniraidalla tärkeään osaan nouseva teknojumputus pauhaa kaikkien kuuden äänikanavan voimin uppoutuen aina luihin ja ytimiin asti. Joillekin tämä voi olla siunaus, toisille taas rasite, itse kuulun viimeksi mainittuihin.

Lisämateriaali

Commentary, jolla ovat äänessä ohjaaja Paul W.S. Anderson, tuottaja Jeremy Bolt sekä näyttelijät Milla Jovovich ja töröhuuli Michelle Rodrigues. Kumma, miten tekijät jaksavat ylistää näin surkeaa elokuvaa ja sen tekijöitä maasta taivaisiin. Kommenttiraidalta ainakin selviää se, mitä olen aina epäillytkin: Jovovich suorastaan haluaa esiintyä elokuvissaan alasti, eihän hän alastonkohtauksia muuten joka elokuvassaan viljelisi.

Featurettes

The Making of Resident Evil -dokumentti on toki mielenkiintoinen, vaikkakaan ei kovin erikoinen "makeri". Siinä kerrotaan mm. stunteista, CGI-animaatioista ja näyttelijöiden SEAL-koulutuksesta. Ja taas tekijät - etenkin Michelle Rodrigues - kehuvat taukoamatta elokuvan erinomaisuutta. Dokumentti kestää puolisen tuntia.

Scoring Resident Evil on 10-minuuttinen haastattelu, jossa ohjaaja Anderson ja musiikin säveltäjät Marco Beltrami ja Marilyn Manson ylistävät elokuvansa erikoisia musiikkeja. Itse en tosin pitänyt musiikeista juuri lainkaan, mutta makuasioista ei voi kiistellä ja minä nyt en muutenkaan pidä heavy- ja teknomusiikista.

Elokuvan puvustuksesta kertova kolmeminuuttinen Costumes-dokumentti on lähinnä kevyt pintaraapaisu, jossa ei oikeastaan kerrota puvustuksesta paljon enempää kuin että kommandojen pukujen selkämykset ovat kaikki erilaiset.

Set Design kertoo elokuvan lavastuksesta. Tosin neljässä minuutissa ei kovin syväluotaavaa analyysiä Resident Evilin lavastuksen filosofiasta juuri saada. Ohjaaja halusi elokuvaan labyrinttimaisen tunnelman ja kolmikulmaisen tietokonehuoneen. 

Zombie Make Up Tests-pätkässä näytetään nimensä mukaisesti muutamia videoituja testejä zombien maskeista. Kestoa pätkällä on tasan minuutti.

"My Plague" Music Video by Slipknot. Tarvitseeko tästä nyt enempää selittää?

Biographies sisältää Paul W.S. Andersonin, Milla Jovovichin, Michelle Rodriguesin, Eric Mabiuksen ja James Purefoyn biografiat.

Sneek Peek, After Image -elokuvan traileri.

Yhteenveto

Zombie-elokuva on yleensä joko hyvä tai sitten huono. Välimaastoa ei oikein ole ja Resident Evil edustaa "lasten toimintaelokuvana" sitä suurempaa joukkoa. Mielenkiintoista olisi nähdä, millainen tästä pelifilmatisoinnista olisi tullut jonkun hieman osaavamman ohjaajan hyppysissä. Julkaisun tekninen laatu on hyvää tasoa.