Tämä elokuva kuuluu Future Filmin julkaisemaan Jacques Tati Collection DVD-boksiin. Boksin muiden elokuvien arvostelut löytyvät allaolevien linkkien takaa:

Lystikäs kirjeenkantaja

Enoni on toista maata

Playtime

Trafic - Liikenne

Elokuva:

Pian Lystikäs kirjeenkantaja -elokuvan valmistumisen jälkeen Jacques Tati havaitsi ettei kirjeenkantaja Francoisin hahmosta ollut enää ammennettavissa lisäkomiikkaa ja hän ryhtyi työstämään itselleen uutta hahmoa. Tästä uudesta hahmosta oli tuleva Tatin tavaramerkki ja eräs viime vuosituhannen kuuluisimmista valkokangashahmoista, herra Hulot.

Herra Hulot on arvoituksellinen jokamiehen prototyyppi. Vaikka hänen taustastaan ei kerrota mitään, häneen on silti helppo samaistua. Hulot on äärimmäisen hillitty, hyväntahtoinen ja joka tilanteessa herrasmiehen lailla käyttäytyvä, hieman hajamielisen oloinen hahmo. Hän pukeutuu aina samoihin nuhruisiin vaatteisiin ja tupruttelee jatkuvasti iänikuista piippuaan. Sankarimme on onnellisen tietämätön puoleensa vetämästään hävityksesta ja toistuvasti hänen pelkkä ohikävelynsä riittää laukaisemaan katastrofaalisen tapahtumaketjun, jota päähenkilömme ei edes huomaa. Itseasiassa herra Hulot on enemmän kuin todennäköisesti ollut Rowan Atkinsonin nolojen tilanteiden miehen, Mr. Beanin, esikuva. Toisin kuin Bean, Hulot ei kuitenkaan koskaan ns. vedä tilanteita yli, vaan on aina oma hillitty herrasmiesmäinen itsensä. Täysin tahtomattaan hän vain vetää puoleensa kummallisia tilanteita.

Valkokangasdebyyttinsä tämä hyväntahtoinen katastrofimagneetti sai mestariteoksessa Riemuloma Rivieralla. Elokuvan suomenkielisestä nimestä vastannut taho on päästänyt mielikuvituksensa laukkaamaan nimeä keksiessään, sillä todellisuudessa elokuvan tapahtumat sijoittuvat Bretagnessa sijaitsevaan St. Marc sur Mer:in lomakeskukseen. Tänä vuonna tähän merenrantaidylliin on saapunut lomailemaan eri puolilta Eurooppaa saapuneiden enemmän tai vähemmän tärkeilevien turistien sekaan myös herra Hulot, jolla on aikomuksenaan todella nauttia lomastaan. Matkaan Hulot on lähtenyt paukkuvalla ja rämisevällä vuosimallin 1924 Amilcarilla, jolla hän toistuvasti joutuu väistämään pientareelle uudemmilla menopeleillä matkaa taittavia.

Riemuloma Rivieralla on visuaalisen komedian juhlaa, sillä dialogia elokuvassa on todella niukasti ja ääneen lausuttuja vitsejä ei käytännössä lainkaan. Komiikka irtoaa arkisista pikku sattumuksista ja yhteenotoista esineiden kanssa, joista jokaisella tuntuu olevan oma, ei aina niin hyväntahtoinen, mielensä. Esimerkkinä kesken kanoottiretken keskeltä kahtia katkeava kanootti, joka vangitsee herra Hulot -paran kitaansa.

Riemuloma Rivieralla sisältää useita elokuvahistorian hauskimpiin kuuluvia kohtauksia, joiden hauskuutta ei tippaakaan vähennä se, että niitä on enemmän tai vähemmän epäonnistuneesti imitoitu myöhempien sukupolvien toimesta useita kertoja. Koska en kuitenkaan halua tarpeettomasti tärvellä niiden onnellisten katselukokemusta, joilta tämä elokuva on vielä näkemättä, en tässä yhteydessä paljasta enempää näistä riemastuttavista hetkistä.

Tämä elokuva saattaa vaikuttaa nopeasti tehdyltä, jopa improvisoidulta. Todellisuudessa elokuvaa kuitenkin tehtiin äärimmäisen huolellisesti jokaisen kohtauksen toimivuuteen paneutuen. Tämä huolellisuus ulottui myös kamerakulmien valintaan ja kameran sijoitteluun, sillä kuvissa ei näy mitään ylimääräistä. Tästä vakaasta kamerankäytöstä voisivat ottaa oppia monet Music TV:n koulimat nykypolven ohjaajatkin.

Kuten muutkin Tatin elokuvat, Riemuloma Rivieralla suorastaan vaatii useita katselukertoja kaikkien visuaalisten oivallusten huomaamiseksi, sillä monet kohtaukset sisältävät myös taustalla tapahtuvaa toimintaa, jota on vaikea hahmottaa yhdellä katselukerralla. Oma lukunsa on elokuvan ääniraita, joka on täynnä toinen toistaan hauskempia ääniä, jotka omalla tavallaan korostavat tilanteiden absurdiutta. Riemuloma Rivieralla ei suinkaan ole mikään kuoliaaksinaurattaja, vaan elokuvan huumori on hellyttävän hillittyä ja ennenkaikkea hyväntahtoista.

Kuva:

Elokuvan mustavalkoinen kuva on restauroitu perusteellisesti ja kun DVD:n masterointikin on onnistunut hyvin, ei kuvasta juuri valittamista löydy. Kuva näyttää niin hyvältä kuin puolen vuosisadan ikäisen elokuvan kuvalta on kohtuullista odottaa.

Kuvasuhde 1,33:1 on käytännössä sama kuin elokuvan alkuperäinen kuvasuhde 1,37:1.

Ääni:

Alkuperäinen monoääniraita on varsin onnistuneesti puhdistettu kohinoista ja rapinoista, mutta mitään mautonta monikanavamiksausta elokuvaan ei onneksi ole lähdetty tekemään. Ääniraita toistaa elokuvan niukan dialogin varsin selkeästi, kuten myös muut ääniraidan efektit.

Lisämateriaali:

Vaikka lisämateriaalia ei ole määrällisesti tarjolla erityisen runsaasti, on mukana oleva materiaali sitäkin kiinnostavampaa. Levyltä näet löytyy bonuksena kolme erittäin harvinaista Jacques Tati -lyhytelokuvaa.

René Clémentin vuonna 1936 ohjaama Suojaa vasemmalla (Soigne ton gauche) (11:54) esittelee nuoren Tatin maalaistalon renkipoikana, joka haaveilee nyrkkeilijän urasta. Taidoissa ei ole kehumista, mutta empimättä hän tarttuu tilaisuuteen kun häntä pyydetään mestarin harjoitusvastustajaksi. Tatin itsensä vuonna 1947 ohjaama Kirjeenkantajan koulu (L'Ecole des facteurs) (14:26) on eräänlainen johdanto elokuvaan Lystikäs kirjeenkantaja, esitellen koheltavan kirjeenkantajan Francoisin. Kirjeenkantajan koulu sisältää jopa täysin samaa materiaalia kuin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tarinassa Francois joutuu tehostamaan työtään esimiehensä vaatimusten takia, mutta seuraukset ovat aivan yhtä katastrofaaliset kuin tarinan pidemmässäkin versiossa. Kolmas mukana oleva lyhytelokuva on Nicolas Ribowskin vuonna 1967 ohjaama Iltakurssi (Cours du soir) (26:31), jossa tapaamme Tatin tunnetuimman alter egon monsieur Hulotin iltakoulun opettajana luennoimassa luokalleen niin tupakoinnin saloista, tenniksestä, kalastuksesta, kirjeenkantajan ammatista sekä monista muista tärkeistä taidoista niin kuin vain monsieur Hulot osaa.

Lyhytfilmien kuvasuhde on alkuperäinen 1,33:1 kelvollisesti remasteroituna ja äänipuolella on tarjolla aitoa ja alkuperäistä monoääntä niinikään huolella restauroituna. Kaksi vanhinta lyhytfilmiä ovat mustavalkoisia ja Iltakurssi on värikuvalla. Kuvanlaadussa ei lähdemateriaalin iän ja laadun huomioiden ole valittamista.

Lisäksi tarjolla on kohtuullisen kattava englanninkielinen Jacques Tati -biografia tekstiruutuina. Lisäplussaa tyylikkäistä staattisilla valokuvilla varustetuista valikoista, jotka ovat paitsi helppokäyttöiset myös erinomaisen hyvin elokuvan henkeen sopivat.

Elokuva on tekstitetty pohjoismaisilla kielillä ja ranskantaitoiset voivat halutessaan katsoa elokuvan ilman tekstitystä. Suomenkielinen tekstitys on kohtuullisen helppolukuisella vaikkakin aavistuksen liian suurella fontilla oikeaoppisesti ruudun keskelle sijoitettuna. Levyn sisältämät lyhytfilmit on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.

Future Filmin Jacques Tati DVD -boksin julkaisu on kansainvälisestikin huomioiden erittäin hieno kulttuuriteko, sillä useita boksin sisältämistä elokuvista ei ole julkaistu DVD -formaatissa missään maailmassa. Kun vielä levyjen kuva ja ääni ovat kutakuinkin niin laadukkaat kuin käytettävissä olevasta filmimateriaalista on mahdollista saada aikaiseksi, kelpaa tätä kokoelmaa suositella jokaiselle laadukkaan elokuvaviihteen ystävälle, sillä kyseessä on, ei vähempää kuin vuoden 2003 merkittävin kulttuuriteko kotimaisella DVD -rintamalla.