Elokuva

Rooman valtakunnan tuho on elokuva, jolle Gladiaattori - yksi viime vuosien suurimmista katsoja- ja arvostelumenestyksistä - on paljon velkaa. Jälkimmäisen kohdalla voidaan käytännössä puhua Rooman valtakunnan tuhon uudelleenfilmatisoinnista. Elokuvat sijoittuvat Rooman valtakuntaan, caesar Marcus Aureliuksen sotaiselle hallintokaudelle ja sitä seuraavalle ajanjaksolle.

Aureliuksen (Alec Guinnes) seuraajan valinta on käsillä. Aureliuksen poika Commodus (Christopher Plummer) tyrmistyy pahemman kerran isäukon valitessa seuraajakseen poikansa sijaan uskollisen kenraali Liviuksen (Stephen Boyd). Commodushan on häikäilemätön, leivällä ja sirkushuveilla kansan suosiota kalasteleva pyrkyri, jonka kyvyttömyys hallita imperiumia on ilmeistä.

Vallanhimoiset senaattorit juonittelevat Aureliusta vastaan ja myrkyttävät tämän. Valta ei kuitenkaan periydy Aureliuksen toiveiden mukaisesti Liviukselle vaan Commodukselle. Seurauksenä tästä on Rooman imperiuksen hajaannus; eri kansat ajautuvat ristiriitoihin Commoduksen säälimättömän hirmuhallinnon ikeessä. Valtataistelu Commoduksen, Liviuksen ja senaatin välillä on keskeisin elokuvan juonen kannalta, mutta Commoduksen sisaren, Lucillan (Sophia Loren), sekä Liviuksen välistä karikkoista ja hieman juustoista romanssia kuljetetaan taustalla.   

Rooman valtakunnan tuho on tyyppiesimerkki spektaakkelista; se on suurin puittein rakennettu historiallinen eepos, joka tavoittaa hienosti ajankuvan ja illuusion Rooman suuruudesta ja loistosta. Rahan ja statistien määrässä ei pihistelty, joten taistelukohtaukset ovat komeaa katseltavaa. Elokuvaa katsoessa tulee vahva läsnäolon tunne riippumatta siitä, ollaanko barbaarien asuttamilla, imperiumin pohjoisosien taistelukentillä tai Rooman sydämessä. Lavastus ja puvustus ansaitsevat myös kiitosta. Dimitri Tiomkin mahtipontiset klassiset sävellykset luovat tunnelmaa tukevan äänimaiseman.

Nimekkäät näyttelijät selviytyvät rooleistaan kautta linjan sangen mallikkaasti. Etenkin Sophia Loren säteilee vähäeleisessä roolissaan sellaista viehätysvoimaa, josta tämän päivän "muoviset" naisnäyttelijät voivat vain haaveilla. Liviusta esittävä Stephen Boyd on hieman kliseinen ja pökkelömäinen sankarihahmo kullanvaaleissa hiuksissaan. Aidosti pirulliselta vaikuttava Christopher Blummer tekee myös hatunnoston arvoisen roolityön juonittelevana Commoduksena. Star Warsin ystävänä minua miellyttää suuresti Alec Guinnes arvokkaasti käyttäytyvän Aureliuksen roolissa; hänethän muistetaan legendaarisena Obi-Wan Kenobina.

Kuva

Vuonna 1964 valmistuneen elokuvan kuva olisi kaivannut ehdottomasti uudelleenmasterointia; sen verran suttuiselta, utuiselta ja rakeiselta se vaikutti. Kuvakoko on lupauksia herättävästi 2.35:1, mutta valitettavasti anamorfisuudesta ei ole tietoakaan. Kuvan saattaminen katselukelvolliseen muotoon vaatiikin hieman kuvasuhteiden kanssa temppuilua. Kuvan ala-arvoisuus syökin ripauksen elokuvan visuaalisesta loistokkuudesta, mikä luonnollisesti sapettaa.

Ääni

Ääniraidan virkaa toimittaa kaiketi elokuvan alkuperäinen monoraita, joka hakee tukkoisuudessaan ja ponnettomuudessaan vertaistaan. Hieno musiikki ja massiiviset taistelukohtaukset olisivat ehdottomasti vaatineet dynaamisempaa ääniraitaa. Onneksi edes dialogi välittyy tyydyttävällä tavalla.

Lisämateriaali

Myös lisämateriaalin suhteen joudutaan pettymään; surkuhupaisasti tarjolla ovat vain kehnot näyttelijäesittelyt, jotka ovat tuskin yhtään informatiivisemmat kuin kiinahifin käyttöoppaat. Rooman imperiumi sinänsä tarjoaisi hyvät mahdollisuudet houkuttelevalle lisämateriaalille, jolla elokuva olisi mahdollista liittää historialliseen kontekstiinsa. Tällaisenaan julkaisu on kuitenkin äärimmäisen pelkistettyä bulkkitavaraa.

Yhteenveto
Vaikka julkaisu onkin kiistaton rimanalitus, tarjoaa elokuva elämyksen, joka sisältää sopivassa suhteessa draamaa, tragediaa, toimintaa ja romantiikkaa. Elokuvan kolmen tunnin kesto saattaa hirvittää monia, mutta ainakin allekirjoittaneen mielenkiinto pysyi mainiosti yllä aina lopputekteihin saakka.

Jos Gladiaattori-elokuva miellytti sinua ja tunnet mielenkiintoa Rooman imperiumin historiallisia vaiheita kohtaan, on tämä elokuva eittämättä katsomisen arvoinen. Leffan nähneet voivat edes jollain tavoin käsittää, millaista elämä, sodankäynti ja poliittinen juonittelu olivat Marcus Aureliuksen ajan Roomassa.