Elokuva:

Sniper (Sala-ampuja) on vuonna 1993 valmistunut tusinaleffa, joka kertoo erikoisjoukkojen tarkka-ampujasta, Thomas Beckettistä. Elokuvan on ohjannut Luis Llosa, jonka ohjaajanuralle ei ole liiemmin hitti-elokuvia kertynyt. Miehen viimeisin ohjaustyö on vuonna 1997 elokuvateattereihin sukeltanut Anaconda. Elokuvan pääosaa näyttelee melko tunnettu hapannaama Tom Berenger. Berengerin kannoilla taas hourailee vähemmän tunnettu Billy Zane. Kolmatta pääosaa näyttelee Panaman viidakko.

Elokuvan alkuasetelma on yksinkertainen eikä ainakaan tekijätiimin mielestä isompia selittelyjä kaipaa. CIA:n mukaan Panamassa suunnitellaan vallankaappausta. Kolumbialainen huumekuningas Raoul Ochoa rahoittaa sen ja haluaa luovuttaa vallan kapinakenraali Miguel Alvarezille. Tämä ei tietenkään käy päinsä, joten hyvillä pojilla on vajaa viikko aikaa napata kenraalilta henki pois. Vastuu tehtävän onnistumisesta luovutetaan miehelle nimeltä Richard Miller (Billy Zane), joka lennätetään toimistopöydän takaa keskelle Panaman viidakkoa. Siellä hän tapaa tulevan työtoverinsa tarkka-ampuja Thomas Beckettin (Tom Berenger).

Kuten kaikki muutkin kunnon sotasankarit, on Thomas Beckett omia polkujaan tallaava oikutteleva sotamies. Beckett ei liiemmin perusta siloposkisesta Milleristä, jonka alaisena hän joutuu toimimaan. Mutta viidakossa sotilasarvot vajoavat pohjaan kaiken muun paskan tavoin. Kahden miehen seuruetta päättäväisesti johtava Beckett ei innostu Washingtonissa laaditusta suunnitelmasta. Kyllä hän nämä hommat paremmin hallitsee. Mitä syvemmälle viidakkoa he etenevät, sitä enemmän Miller alkaa pelkäämään henkensä puolesta.

Sniper on kaukana hyvästä sotatoimi-elokuvasta, mutta aivan toivoton se ei kuitenkaan ole. Ilahduttavaa on, että elokuva keskittyy Washingtonin kokoushuoneiden sijaan enemmän viidakkoon. Tämä on myös yksi elokuvan kompastuskiviä, sillä viidakossa eteneminen muodostuu harmillisen usein epämääräiseksi samoiluksi. Itse juonen ja tarinankehittelyn loogisuutta ei sovi muutenkaan kiikaritähtäimellä tarkemmin tutkia. Tom Berenger onnistuu olemaan edes puoliksi vakuuttava aina siihen asti kunnes hän taas avaa suunsa - elokuvan onneton dialogi kantaa oman kortensa ääliömäisten one linereiden kasvavaan kekoon. Jokin elokuvassa silti viehättää. Paikoitellen selvä yrittämisen maku ja aina yhtä kiehtovat sniper-kohtaukset luovat elokuvalle mukavasti viihdearvoa. Sniper onkin varmasti genren suurkuluttajille ainakin pieni tyydytyksen tuottaja.

Kuva:

Kuva (anamorfinen 1.85:1) on yllättävän hyvä näinkin köyhäksi julkaisuksi. Viidakon yksityiskohtainen liikkuva maisema antaa kovan haasteen, mistä kuva suoriutuu vähintäänkin tyydyttävästi. Laajoja liikkuvia pintoja kuvattaessa se on kylläkin paikoitellen häiritsevän sumea ja epätarkka. Kokonaisuudessaan kuva on paremman puutteessa varsin siedettävä.

Ääni:

Elokuvan stereoäänet jatkavat myöskin keskinkertaista linjaa. Elokuva sisältää paljon rauhallista viidakossa tarpomista ja jutustelua mistä 2.0-äänet selvityvät kunnialla. Toimintakohtauksissa taas 5.1-äänet olisivat tehneet ihmeitä ja konkreettista käyttöä olisi löytynyt. Paremman puuttessa julkaisun stereoäänetkin ajavat kyllä asiansa.

Elokuvan musiikista vastaa Gary Chang. Jos jäät miettimään paikoitellen tutun kuuloista musiikkia: kyllä, myös Hans Zimmerillä on ollut pieniltä osin näppinsä pelissä.

Lisämateriaali:

Extroja ei levyltä valitettavasti juurikaan löydy. Ainoastaan esittelyt kahdesta päänäyttelijästä ja ohjaajasta.

Yhteenveto:

Varsinaista taidenautintoa elokuvalta on turha odottaa, mutta lyhyen kestonsa turvin se menee hyvin harmittomana viihteenä. Aivan kaikille en elokuvaa silti suosittelisi - siinä voisi turhautunut katsoja jos toinenkin alkaa tähtäilemään omaa päätään - mutta genrestä yleisesti pitäville elokuva saa minulta puolilämpimät suosittelut.

Julkaisun laatu stereoäänineen on kestettävää keskitasoa aivan kuten itse elokuvakin.