Elokuva
Elokuva on arvosteltu osana The Ultimate Harry Palmer Box -pakettia. Pakettiin kuuluvat elokuvat Salaisen agentin kansio (1965), Tappavaa menoa Pekingissä (1995) ja Pietarin keskiyö (1996).

Harry Palmer -tarinat perustuvat Len Deightonin (s. 1929) kirjoittamiin romaaneihin. Kirjasarjan ensimmäinen teos Salaisen agentin kansio ilmestyi 1962 vastauksena Ian Flemingin luomalle, sittemmin instituutioksi muodostuneelle James Bond –tarustolle. Deighton kirjoitti vuosina 1962-1966 kaiken kaikkiaan neljä Harry Palmer –kirjaa. Kirjoissa päähenkilöllä ei ollut nimeä, ja kulinaristinen vakooja nimettiinkin vasta kirjoista tehdyjen filmatisointien myötä. Harry Palmer on realistisempi ja maanläheisempi vaihtoehto James Bondille. Palmer ei kollegastaan poiketen juurikaan viihdy suihkuseurapiireissä ja ylellisissä ravintoloissa, vaan mieluummin kokkailee eväänsä itse omassa pikkuisessa asunnossaan. Michael Cainen tulkitsema Harry Palmer on perusluonteeltaan ja ominaispiirteiltään hyvin lähellä Sean Conneryn esittämää karskia ja kovaotteista James Bondia. Len Deighton kokin poikana on itsekin kiinnostunut ruoanlaitosta ja kirjoittanut novellien ohella myös keittokirjoja. Niinpä onkin aivan luonnollista, että ruoka ja ruoanlaitto on olennaisessa roolissa myös hänen fiktiivisessä tuotannossaan.

Ian Flemingin brittiläinen agenttihahmo James Bond oli juuri menestyksekkäästi päätynyt myös valkokankaalle, joten myös Harry Palmerille päätettiin antaa mahdollisuus. Len Deightonin esikoisteos Salaisen agentin kansio (The Ipcress File) päätyi valkokankaalle vuonna 1965. Elokuva muistuttaa monella tasolla saman aikakauden Bond-elokuvia. Tämä ei liene sinällään ihme, onhan taustavoimissa Bond-tuottaja Harry Salzmanin lisäksi myös leikkaaja Peter R. Hunt, joka työsti ensimmäisiä Sean Conneryn tähdittämiä James Bond -elokuvia. Oman bondmaisen silauksen leffalle antaa John Barryn säveltämä musiikki. Pienellä budjetilla toteutettu Salaisen agentin kansio on 007-elokuviin verrattuna vähemmän toiminnallinen ja hitaammin etenevä psykologisiin ja draamallisiin elementteihin tukeutuva vakoilutrilleri. Tapahtumat sijoittuvat kokonaisuudessaan Lontooseen, sillä Palmerilla ei ole Bondille tyypillistä rajatonta kulutustiliä, jolla maksaa ylelliset ulkomaanmatkansa. Toki elokuvan pienempi budjetti oli omalta osaltaan vaikuttamassa kuvauspaikkavalintoihin.

Tarina on pohjimmiltaan varsin yksinkertainen, mutta toimiva kokonaisuus. Britannia kärsii pahanlaatuisesta aivovuodosta, kun arvostettuja tiedemiehiä kidnapataan yksi toisensa jälkeen. Ennen palauttamista tiedemiehet joutuvat käymään läpi aivopesuprosessin, jonka seurauksena he ovat kykenemättömiä jatkamaan entisessä ammatissaan. Omapäisyyden ja niskuroinnin johdosta esimiehensä Rossin (Guy Doleman) silmätikuksi joutunut Harry Palmer (Michael Caine) määrätään ratkomaan kyseistä ongelmaa. Uudeksi esimiehekseen ja valvojakseen hän saa militaristishenkisen Dalbyn (Nigel Green). Pian Palmer havaitsee tehtävän olevan vaarallinen, eikä läheisimpiin kollegoihinsakaan pysty välttämättä luottamaan. Omissa joukoissa piilee mitä ilmeisimmin kavala petturi. Tilannetta vaikeuttaa amerikkalaisten sekaantuminen asiaan. CIA:n agenteista tuntuu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Leffan vahvinta antia on Michael Cainen voimakas ja karskin karismaattinen näyttelijätyöskentely. Toki muutkin päänäyttelijät tekevät mallikelpoista työtä, vaikka jäävätkin vahvan päähahmon varjoon. Salaisen agentin kansio on viihdyttävä, joskin hidastempoisempi ja realistisempi vaihtoehto James Bond –elokuville. Sääli, etteivät kaksi muuta 1960-luvulla tehtyä James Palmer –elokuvaa, Hautajaiset Berliinissä (Funeral in Berlin, 1966) ja Miljardin dollarin aivot (Billion Dollar Baby, 1967), ole mukana arvosteltavana olevassa Harry Palmer –boksissa. Tästä johtuen paketin nimi The Ultimate Harry Palmer on vähintäänkin harhaanjohtava. Mukana olevat 1990-luvulla tehdyt uusiversiot, Tappavaa menoa Pekingissa (Bullet to Beijing, 1995) ja Pietarin keskiyö (Midnight at Saint Petersburgh, 1997), ovat selkeästi heikompia tekeleitä, ja ne julkaistiinkin suoraan videolle.

Kuva
Kuva on kropattu laajakangasversiosta (2.35:1) perinteisen mallisen television mukaiseen kuvasuhteeseen 1.33:1. Moinen kuvan leikkeleminen ei luonnollisestikaan tee hyvää kokonaisuudelle, ja monet kohtaukset vaikuttavatkin epäluonnollisen ahtailta ja tunkkaisilta. Kuva on muutenkin epätarkka ja rakeinen, eikä yleinen tummuus heikon kontrastin kanssa paranna asiaa. Elokuva on luonteeltaankin värittömän harmaa- ja ruskeasävyinen, DVD-julkaisun vaisun värintoiston korostaessa vähävärisyyttä entisestään.

Ääni
Alkuperäinen monoääni ei tarjoa yllätyksiä suuntaan tai toiseen. Se on riittävän selkeä toistaakseen dialogin ymmärrettävästi. Ääniefektit ja musiikki ovat vaisuja ja dynamiikasta on turha edes puhuakaan. Dialogivoittoisessa elokuvassa ääniraita hoitaa kuitenkin hommansa kohtuullisen hyvin.

Lisämateriaali
Levyllä ei ole lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Salaisen agentin kansio on kiehtova, Michael Cainen karisman varassa toimiva vakoilutrilleri. Se tarjoaa hitaammin etenevää ja pienimuotoisempaa vaihtoehtoa James Bond -filmatisoinneille. The Ultimate Harry Palmer -boksi on teknisesti varsin vaatimaton. Kuva ja ääni ovat keskinkertaista huonompia. Lisämateriaalia ei ole mukana lainkaan. Nimestään huolimatta paketista puuttuu kaksi 1960-luvulla tehtyä Harry Palmer -elokuvaa.