Erikoisella tavalla toteutettua murhaa tutkiessaan konstaapeli Eric Matthews (Donnie Wahlberg) löytää oman nimensä kirjoitettuna murhapaikan kattoon. Yrittäessään selvittää vaimonsa ja poikansa Danielin (Erik Knudsen) asioita, kiireisellä miehellä ei liikenisi enää aikaa rikostutkintaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Jigsawiksi kutsuttu sarjamurhaaja (Tobin Bell) suorastaan vaatii Ericiä uhraamaan aikaansa.

Jigsaw löydetäänkin yllättävän nopeasti - hän suorastaan kutsuu poliisit luokseen. Työpöytänsä ääressä istuva ja syvällisiä puhuva mies ottaa heidät rauhallisesti vastaan. Pidätystilanteessa hän kuitenkin vihjaa heitä vilkaisemaan myös viereiseen huoneeseen. Eric ja hänen entinen työparinsa Kerry (Dina Meyer) apureineen löytävät huoneesta rivin monitoreja, jotka paljastavat pelin alkaneen: tuntemattomasta paikasta tuleva videolähetys näyttää kahdeksan epäonnisen ihmisen olevan lukittuna samaan huoneeseen, yhtenä heistä Ericin oma poika.

Esikoistaan suuremmalla, mutta silti mitättömän pienellä neljän miljoonan budjetilla tehtailtu jatko-osa on hienoa katseltavaa. Verta roiskuu kiitettävästi, mutta silti Saw II tuntuu enemmän toimintatrilleriltä. Ovien takana odottavat ansatkin ovat melkoisen ennalta-arvattavaa mallia, eikä kauhupuolella yllätyksiä koeta. Sen sijaan juoni toimii mukavan vetävällä tavalla ja lopussa nähdään jopa kivoja käännekohtia. Toimintakohtausten ja ideansa puolesta Saw II tuo mieleen Renny Harlinin Mindhuntersin (2004) sekä Vincenzo Natalin The Cuben (1997). Alunperin käsikirjoituksen tarkoitus oli olla aivan toiseen elokuvaan. Darren Lynn Bousmanin keksimä tarina muokattiin Saw-formaattiin sopivaksi, ja mies päästettiin kunnianhimoisesti ohjaajan pallille. Tämä kannatti, sillä parempaa jatko-osaa yhdelle 2000-luvun parhaista kauhujännäreistä ei olisi voinut kuvitella.

Jigsawin hahmo on mielenkiintoinen. Vanha ja sairas miekkonen haluaa saada ihmiset ajattelemaan elämän arvoa kiduttamalla uhrejaan kuoleman partaalla. Melkoisen lahjakas keksijä on suunnitellut ja toteuttanut huikean määrän erilaisia teknisiä vempaimia, jotka saattavat johtaa uhrinsa kuolemaan. Jigsaw itse ei ole eläessään tappanut ketään. Hän jopa yrittää antaa uhreilleen vihjeitä ja neuvoja miten pelastua sadistisista kidutusvälineistään, mutta avain pelastukseen on usein niin sanotusti aivan jyrkänteen reunalla. Ihmisluonto on petollinen jopa itselleen tiukan paikan tullen.

Lyhyeen kestoon on sullottu melkoisen tiukka paketti viihdyttävää toimintakauhua. Kokonaisuutena Saw II toimii hienosti, pitäen tukevan otteensa loppuun saakka. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, vaikka roolihahmot melko pinnallisiksi jäävätkin. Totta kyllä, tämä elokuva kierrättää ykkösosasta tuttuja ideoita, mutta toimii silti hyvin itsenäisenäkin. Ohjaus on mukavan vauhdikasta, ja Bousmanista voi kehittyä vaikka millainen tulevan sukupolven toimintaohjaaja. Jo hänen tekemänsä alkuperäiskäsikirjoitus osoittaa, ettei ainakaan ideoista ole pulaa. Erilaisuutta on haettu julkaisun ulkonäössäkin; läpinäkyvä kotelohässäkkä on melkoisen tyylikäs.

Keltasävyinen 1.85:1-suhteen anamorfikuva näyttää hyvältä pimeitäkin kohtauksia myöten. Kuva on puhdas ja terävä. Ainoastaan nopeissa liikkeissä on havaittavissa minimaalisen pientä tökkimistä. Pienemmissä huoneissa valaistus on hoidettu puutteellisesti, mutta visuaalinen yleisilme on silti hienoa katseltavaa.

Kaikkia kanavia ihanteellisesti hyödyntävä Dolby Digital 5.1 -ääniraita kulkee hyvin. Taakse on miksattu runsaasti kaikenlaista yleishuminaa tunnelmaa luomaan, varsinkin keskiäänet kuuluvat hienosti ja siten myös dialogi on selkeää. Ainoastaan bassoraita olisi voinut olla hivenen jykevämpi. Mukana on myös DTS 5.1 -raita.

Koko elokuvan pituisella kommenttiraidalla keskustelevat ohjaaja Darren Lynn Bousman sekä elokuvassa näyttelevät Donnie Wahlberg ja Beverley Mitchell. Aamuvarhaisella äänitetty keskustelu on ihan mukavaa kuunneltavaa; elokuvan teosta ja kohtausten taustoista kerrotaan hauskoja yksityiskohtia.

Monitorien kautta nähtävä storyboard käsittää neljä kohtausta (12:15) rinnakkain itse elokuvan kanssa, joten vertailu näiden välillä sujuu mukavasti. Mukana on myös kourallinen hienosti piirrettyjä kuvia elokuvan suunnitteluvaiheesta, sekä trailerit elokuviin Wolf Creek ja The Great Raid.

Saw II on positiivinen yllätys, tiukka paketti viihdyttävää toimintakauhua, joka ei petä katsojaansa missään vaiheessa. Tunnelmassa ykkösen tasolle ei päästä, mutta kyseessä on silti harvinaisen onnistunut jatko-osa. Ei maailman paras elokuva, mutta omassa lajissaan erittäin hyvä suoritus. Teknisesti julkaisu on myös kaikin puolin laadukas. Lisämateriaalia on vähän, mutta sekin on upeita valikoita myöten hyvälaatuista.