Elokuva
On kulunut viisitoista vuotta pikkukaupunki Woodsboron murhista. Tragediasta yli päässyt Sidney Prescott (Neve Campbell) saapuu kustantajansa edustajan Rebeccan (Alison Brie) kanssa takaisin kotikulmille ja mainoskiertueensa viimeiselle etapille markkinoimaan kirjoittamaansa selviytymisopusta. Samalla tarjoutuu mahdollisuus tavata vanhoja ystäviä ja sukulaisia, joista läheisin on lukioikäinen Jill-serkku (Emma Roberts). 

Pian Sidney törmää myös muihin vanhoihin tuttuihin. Tapahtumista niinikään useita kirjoja kirjoittanut Gale Weathers (Courteney Cox) ja seriffinä toimiva Dwight "Dewey" Riley (David Arquette) tulevat tervehtimään. Kyyhkyläisten pitkässä juoksussa avioliitoksi edennyt suhde ei vain ole enää ihan parhaalla mallillaan.  Yhteistyötä kuitenkin tarvitaan taas, kun paluun tekee myös vuosipäivän vähiten toivotuin vieras, naamiotappaja Ghostface. Jäädäkseen henkiin Sidneyn ja kumppaneiden on tuttuun tapaan selvitettävä murhaajan henkilöllisyys ja siinä tarvitaan tietysti entistäkin enemmmän tietämystä kauhuelokuvista.

Kuihtuneen ja enää lähinnä videoroskaa tuottaneen teinikauhun tehokkaasti elvyttänyt Scream (1996) oli raikas ja itseironinen huuto lajityypille, joka jäi historiaan muustakin kuin Drew Barrymoren gomebackista. Kauhuveteraani Wes Craven tunsi genren läpikotaisin ja tiesi täsmälleen, mitä teki, ja teki sen vielä pidemmälle vietynä kuin monesti unohdetussa Uudessa painajaisessa Elm Streetilla (New Nightmare, 1994), jossa jo onnistuneesti satirisoi kuuluisinta teostaan, Painajaista Elm Streetilla (1984). Scream osasi vinoilla genren perinteille ja kliseille sekä hemmotella hc-faneja runsailla anekdooteilla.

Nykyisin hampaatonta Vampyyripäiväkirjat -sarjaa rustaavan käsikirjoittaja Kevin Williamsonin neljäs installaatio on aikaisempia asteen vakavampi ja tylympi esitys. Jo ensimmäistä räväkämpi ja aikuisempi Scream 2 (1997) sekä sarjan selkeästi heikon lenkki, väkinäinen ja innoton Scream 3 (2000), kääntelivät ja veivät konseptia entistä pidemmälle, mutta nyt sitä piestään sitäkin reilummalla kädellä. Scream 4 on parodia omasta itsestään, kun terä ulotetaan elokuvan sisällä seitsemänteen osaan ehtineisiin Stab -elokuviin ja niiden tapahtumiin. Varmoin vedoin Cravenin käsissä kulkevassa kerronnassa kauhu ja komedia ovat juuri sopivassa balanssissa, toteutus on teknisesti korkeatasoista ja onpa tarjolla muutamakin yllättävän goreinen hengiltäottokin.

Leffasarjan mukana kasvanut Neve Campbell ei ole se kaikkein muuntautumiskykyisin näyttelijä, mutta yhä vain söötti ja luonteva fiksuksi scream queeniksi. Puumanainen Courteney Cox ja hassu David Arquette kuuluvat yhtälailla kalustoon. Heroes -kissa Hayden Panettiere on Jill-serkun sanavalmis bestis, Culkin-pesueen nuorin vesseli Rory kampuksen leffakerhon nörtti, laatudaami Mary McDonnell Sidneyn mukava täti ja Kovassa laissa viimein vakavoitunut Anthony Anderson elokuvan henkeen nimetty apulaisseriffi Anthony Perkins. Cameoissa piipahtavat Anna "Sookie" Paquin ja Kristen "Veronica Mars" Bell. 

Yhteenveto
Lähdemateriaaliaan fiksumpi slasher-saaga saatetaan verisessä finaalinäytöksessä sopivan irvokkaasti ja riittävän arvokkaasti loppuun, ja toivottavasti esirippu lasketaankin nyt vihdoin viimeistä kertaa. Tähän on hyvä lopettaa.